20.12.2020

Tupatöissä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.12.2020,
kirjoittajan 60-vuotissyntymäpäivänä.

Olemme nyt pakinoitsijan työhuoneessa. Päivänsankari on pukeutunut tavanomaiseen talviajan työasuunsa: nahkakenkiin, kulmahousuihin, kauluspaitaan ja kevyeeseen neuleeseen. Aamulla keitetty kupillinen kuumaa on jo ehtinyt jäähtyä. Vaativan ajatustyön keskellä käy helposti niin. Vai mitä? 

 – Ei. Kyse on vain siitä, että luotan kylmän kahvin esteettisiin vaikutuksiin. 

Tehän olette kirjoittanut pakinoita jo pitkän aikaa, peräti viidellä vuosikymmenellä, ja aloititte kokeilut vaativan lajityypin parissa jo oppikoulussa äidinkielen tunnilla, eikö niin? 

 – Kyllä. Sain pakina-aineesta kymppi plussan, ja seuraavasta tuli kymppi puoli. Mutta ei siitä sen enempää, ettei mene kehumiseksi. Luotan kylmän kahvin lisäksi myös vaatimattomuuden esteettisiin vaikutuksiin. Salon Seudun Sanomat julkaisi aineen, ja sain 14-vuotiaana ensimmäisen kerran rahaa kirjoittamalla. Sen jälkeen olen kirjoittanut vain rahasta, vaikka en olekaan taloustoimittaja.

Mutta toimittaja te kuitenkin olette ja olette jo pitkään seurannut paikallista kunnallispolitiikkaa, eikö vain? 

 – Kyllä vain. Mutta olen tehnyt paljon muutakin, sillä aloitin kesätoimittajana vuonna 1980. Paikallisessa päivälehdessä kaikki joutuvat tekemisiin myös kunnallispolitiikan kanssa. Useimmat toimittajat äänestävät silti edelleen.

Haitte lehteen töihin, koska teitä kiinnostivat yhteiskunnalliset kysymykset ja ymmärsitte jo silloin, että pitää kertoa, miten asiat ovat oikeasti ennen kuin niillä voi pilailla. Näinhän se meni?

 – Tuo voisi olla virallinen selitys, mutta näin meidän kesken voin sanoa, että maalaispojalle tärkeintä oli päästä tupatöihin. Tarjolla oli toinenkin kesätyöpaikka, tavaratalon musiikkiosastolla, mutta nyt on jo myöhäistä katua. 

Pakinan kuolemasta on puhuttu pitkään. Näin 2020-luvun alussa voi kai jo sanoa, että journalismin ja kaunokirjallisuuden rajalla tasapainoileva satiirinen ja fabuloiva pakina on vanhanaikainen, eikö voikin?

 – Voi, voi. Pakina on yhtä vanhanaikainen kuin tekijänsä eli vastaus on kyllä. Olen yrittänyt opetella asiassa pysyvän kolumnin kirjoittamista ja vältellä puujalkoja, mutta niin kuin jo muinaiset egyptiläiset tiesivät, ei kannettu vesi Kairossa pysy. 

Saatteko paljon palautetta kirjoituksissanne. Saatte varmasti, eikö vain? 

 – Palautetta tulee vähän. Se on yleensä kiittävää, mistä kiitos. Joskus olen loukannut lukijaa, mikä ei ole koskaan tarkoituksena. Surullisimpia ovat tapaukset, joissa loukkaantunut ei ole ymmärtänyt, mistä on loukkaantunut.

Emme tulleet työhuoneeseenne niin kuin viekkaat varkaat tai väärät valtiaat niin kuin joulun aikaan tapana on, mutta emme myöskään tuoneet teille keinutuolia ja kävelykeppiä. Saavuttamillanne vuosikymmenillä ja karttuneilla kokemuksillanne voitte varmasti jakaa meille jotain arvokasta. Mikä on viestinne ihmiskunnalle? 

 – Olen saattanut sanoa tämän ennenkin, mutta maailma tuli valmiiksi, kun saatiin sisävessa, kaupan pullaa ja kannettava kasettinauhuri. Sen jälkeen kaikki on ollut vain hienosäätöä.