20.10.2019

Minä eläin

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.10.2019

Kuntaliitoksista huolimatta maailma jakautuu edelleen kolmeen kuntaan: kivikuntaan, kasvikuntaan ja eläinkuntaan.
Yhdellä i:llä tuunattu otsikko viittaa ensimmäiseen. Kaksi muuta ovat keskiössä, kun ilmastonmuutosta vastaan taistellaan syömällä.
Mutta palataan siihen myöhemmin, sillä eläimistä puhutaan muutenkin kuin ruokana.

Erään menestyvän suomalaisen jalkapalloilijan innoittamana on viime aikoina listattu urheilijoita, joiden sukunimi tarkoittaa eläintä. Näitähän on, esimerkiksi Myyrä, Mäkäräinen ja Kontio.
Eläimiä löytyy eduskunnastakin. SDP:tä edustavat linnut Harakka ja Kiuru, Molemmat ovat ministereitä, ja jälkimmäinen ilmoitti tällä viikolla, että kuu Kiurusta soteen.
Kokoomuksella on oma Kiurunsa. Keskustan ryhmässä uivat Kalmari ja Lohi, ja hyönteismaailmaa puolustaa Kemppi.
Salon kaupunginvaltuustossa eläinnimistöä edustaa vain Leivonen. Lähelle pääsevät perussuomalaisten Hirvimäki, kokoomuksen Karhulahti ja Hyttinen sekä keskustan Huittinen, mutta eläimistöön heitä ei voi laskea.

Jalkapallon miesten Euroopan mestaruuskilpailujen karsinnoissa Suomessa ollaan erityisen toiveikkaita. Joko nyt lyhyeksi leikatulla nurmella laiduntaville urosnisäkkäille avautuisi paikka arvokisoissa?
Suomalaisten jalkapallointo ei ole ihme, sillä lajilla on eri versioineen meillä pitkä perinteet. Tukholman olympialaisissa vuonna 1912 Suomi pelasi omalla joukkueella, vaikka oli suuriruhtinaskuntana osa suurta Venäjää. Oman aikansa huuhkajien pelipaitoja koristi leijona. Venäjän vaakunaeläin oli jo silloin kotka, tarkemmin sanottuna sen kaksipäinen mutaatio.
Ensimmäinen futikseen liittyvä maininta löytyy jo Kalevalasta, jossa Väinämöinen voittaa Joukahaisen suopotkupallossa.
Jalkapallo opettaa myös, että eläimiäkään ei kannata lokeroida ensivaikutelman perusteella. Pukki voi olla sekä kaalimaan vartija että maalin vartijan harmina.

Tällä viikolla on puhuttu myös naudoista, kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama ravintolayritys päätti poistaa naudanlihan menuistaan.
Hyvä, että puhutaan. Akateemisen maailman kuuluukin tuoda asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Nauta on onttosarvinen kasvissyöjä, jolla on hauskan nimisiä sisäelimiä, sellaisia kuin pötsi, satakerta ja verkkomaha. Mutta mitä muuta opittiin? Ainakin se, että ihminen on syntipukkeja haettaessa todella heikoilla. Mitä mahdollisuuksia meillä on, kun lehmienkin hiilijalanjälki on uhkaavan suuri, vaikka ne kävelevät varpaillaan.

Ei kommentteja: