29.1.2017

Hyvä paimen

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.1.2017

Akseli Gallen-Kallelan Paanajärven paimenpoika -maalauksessa nuori henkilö puhaltaa tuohitorveen tuohikontti selässä. Hän ei ole Folklandia-risteilyä harjoitteleva kansanmuusikko, vaan karjan kaitsija.

Maalaus on vuodelta 1892. Sen jälkeenkin suomalaisessa agribisneksessä on käytetty lapsityövoimaa paimenina ja myös muissa töissä.

Vaikka lehmät piti jo kurissa sähköpaimen, viljelijäperheen lapset avustivat, jotta pientilan maidot saatiin meijerin ja kaupan kautta kouluihin, joissa sama maito pakkojuotettiin niille samoille lapsille. Myös maatalous on kiertotaloutta.

Perinne jatkuu, ja maaseudun lapset pääsevät edelleen todelliseen työntekoon kiinni varhemmin kuin kaupunkilaiset ikätoverinsa.

Paimen on myös kristinuskossa käytetty metafora. Jossain toisessa yhteydessä Raamatun vertauskuva voisi vahvistaa käsitystä, jonka mukaan ammattiyhdistysliikkeen suojelemat työläiset ovat kaiken pahan alku ja juuri: palkkarenki ei ole oikea paimen, vaan hän jättää lauman ja juoksee karkuun, kun susi tulee.

Jos lampaalta kysytään, paimen on hyvä niin kauan kuin hän suojelee pedoilta. Tilanne muuttuu, kun kerintätoimistosta otetaan yhteyttä. Silloin saa olla tyytyväinen, jos jäljelle jää edes vähän villoja.

Raamatun maailmassa paimen oli mies, ja hän vartioi lampaita. Suomalaisessa kansanrunoudessa kalevalaiseen metsään meni korea kuopus Marjatta, joka tuli raskaaksi syötyään marjoja. Ei ihme, että paimenessa oli paha olla.

Paimenia tarvitaan edelleen. Ihmiset haluavat kansallispuistoihin vahtimaan lampaita ja lehmiä, jotka hoitavat maisemaa syömällä.

Kansallispuiston paimen on hyvä, sillä hän ei saa palkkaa. Päinvastoin hän joutuu kaivamaan kontistaan tuohta ja maksamaan vuokraa Metsähallitukselle tilasta, jolla eläimet ovat. Tulijoita on niin paljon, että paimenet valitaan arvalla. Voittaja pääsee kantturan perässä kuusikkoon.

Viikko paimenena voi olla kesäloman nostalginen kohokohta, mutta toisille paimentolaisuus on edelleen elämäntapa. Arabiassa ja Pohjois-Afrikassa paimentolaiset kulkevat karja mukanaan laitumelta toiselle.

Paimenoikeuden vuokrannut suomalainen voi samaistua karujen maiden vapaisiin vaeltajiin. Syksyllä kesäkuvia katsellessa paras lomadia esittää nomadia.

Pakinan alkua on korjattu lehtiversioon verrattuna. Akseli Gallen-Kallela maalasi Paanajärven paimenpojasta version vuonna 1917, mutta alkuperäinen maalaus on vuodelta 1892.

22.1.2017

Rakas robotti

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 22.1.2017


Koska kaikki, mikä lukee lehdessä, on totta, pitää uskoa keinoälyn asiantuntijaa David Levyä. Hänen mukaansa seksin harrastaminen robotin kanssa on mahdollista varsin pian.

Tässä asiassa kehitys näyttää kulkevan osittain vastavirtaan. Yleensä uudet keksinnöt tulevat ensin ammattikäyttöön ja harrastajille vasta, kun edullinen massatuotanto on mahdollista.

Uutiset robottiseksistä eivät pohjimmiltaan ole yllättäviä. Miten mikään elämänalue voisi jäädä robotisaation ulkopuolelle?

Robotit ovat jo viemässä työpaikat. Teollisuudessa ilmiö on ollut pitkään tuttu, ja autonkin voi lähettää tielle ilman kuljettajaa tai matkustajia. Robotteja ilman seksiä on kokeiltu myös hoitolaitoksissa.

Työpaikkaromansseista tykkäävälle aukeaa aivan uusia mahdollisuuksia, kun treffit voi tehdä kopiohuoneeseen kopiokoneen kanssa. Kovalevyn ja kosketusnäytön kohdatessa meno voi nykytekniikalla olla yksipuolista, kaksipuolista tai jopa kolmiulotteista.

Seksirobottien hyville ominaisuuksille olisi käyttöä kevään kuntavaalikentilläkin.
Kaikki puolueet haluavat listoilleen hyviä tyyppejä, ja asiantuntijan mukaan robotit ovat kärsivällisiä, kilttejä, suojelevia ja rakastavia. Ne eivät tunne mustasukkaisuutta, eivät leuhki, eivät ole ylimielisiä, eivätkä käyttäydy moukkamaisesti.

Ja mikä parasta, niillä ei ole tarttuvia tauteja.

Itse asiassa tuntuu siltä, että jos tulevaisuudessa haluaa seksiä ilman ylenpalttista hellyyttä, täytyy turvautua ihmiseen.

Ihmisen ja robotin intiimit suhteet voivat johtaa jopa avioliittoihin. Hääohjelman kohokohta on morsiamen päivitys.

Pysyväksi sänkykaveriksi robottia ei kannata hyväksyä ennen kuin on varmaa tietoa elinkustannuksista. Esittelymallit ovat yleensä muita paremmin varusteltuja.

Jos suhde etenee yhteiseen osoitteeseen asti, arki tulee jossain vaiheessa vastaan vääjäämättömästi, vaikka kukaan ulkopuolinen ei hakkeroisikaan suhdetta.

Teknisesti kaikkein kehittyneimmänkin rakastajan kiltteyden ja kärsivällisyyden takaa paljastuvat lopulta ihmiskumppanista tutut ominaisuudet: ruuvit löysällä, rasvaa tukassa ja ruostetta kalsareissa.


 

15.1.2017

Itkevä kulkuri

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.1.2017

Riemuiten kuljen kuin kuningas mä oisin, maantiellä herra oon.

Kun Reino Helismaa kirjoitti 1950-luvun lopulla suomenkieliset sanat amerikkalaiseen kantrikappaleeseen, hän kuvasi huolettoman reissumiehen elämäntapaa ottamatta kantaa laulun päähenkilön ja liikenneverkkoyhtiön väliseen asiakassuhteeseen.

Kohta kulkija ei ole maantien herra, eikä teiden kuningas ole se, joka kuluttaa, vaan se, joka laskuttaa.

Naurava kulkuri levytettiin ensimmäisen kerran samaan aikaan, kun työttömät tekivät lapio kädessä moottoritietä Helsingistä Turkuun. Se oli silloinen työvoimapoliittinen keino synnyttää markkinoille pöhinää.

Nyt on toisin. 2010-luvun kulukurin keskellä kuningasajatus on siirtää tiet, rautatiet ja vesiväylät valtion omistamalle liikenneverkkoyhtiölle. Se myisi verovaroilla rakennettujen teiden käyttöoikeudet operaattoreiksi kutsutuille yrityksille, jotka puolestaan myisivät ajolupia autoilijoille. Samalla voisi  myydä muutakin.

Ajatus edustaa modernia markkinataloutta, jossa luodaan lisäarvoa kasvattamalla alihankintaketjuja. Lopulta kaiken inhimillisen toiminnan päähankkijoina häärää muutama suuri yritys, joiden ansaintamahdollisuudet valtio turvaa.

Vakuutusyhtiöissä liikenne- ja viestintäministeriön suunnitelmia seurataan kuulemma mielenkiinnolla. Se ei ole ihme. Kuinka somaa olisikaan ajaa Salosta Turkuun finanssitavaratalolta vuokratulla sähköautolla finanssintavaratalon moottoritietä pitkin finanssitavaratalon sairaalaan.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on arvellut, että myös autokaupat ja teleoperaattorit voisivat olla kiinnostuneita ostamaan teiden käyttöoikeuksia. Mikseivät muutkin kaupat?  Vanhan Tukon voisi herättää henkiin pelkästään sen takia, että valtio saisi myytyä T-risteykset.

Ei tarvitse olla varsinainen visionääri pystyäkseen kuvittelemaan todennäköisen tulevaisuuden:
Moottoritien varressa valotaulu kertoo, että kulkija siirtyy yhden seudullisen osuuskaupan laskutusalueelta toisen osuuskaupan palvelupaketin piiriin. Jäsenomistajan edut säilyvät rajan takanakin. Opaste neuvoo myös tankkaamaan auton ja kuljettajan seuraavalla huoltoasemalla, jonka seinässä  ovat liikenneministerin nimikirjaimet ja C.

11.1.2017

KIRJA-ALE!!!

Viimeiset kappaleet
hauskaa kirjaa
erinomaisen edullisesti!
Vain vitosella!
Vain täältä!
Huutomerkkien kanssa!

Nyt saat Pakinalähetyksen (Enostone 2014) vain viidellä eurolla. Hintaan sisältyvät postikulut.

Täältä löytyy hyvä esittely ja arvio kirjasta: Ylistys pakinalle.

Pakinalähetyksen saat näin: lähetä tilaus osoitteeseen lehtonenasko@gmail.com, ja saat maksuohjeet paluupostissa.

Kiitos!




Hämärän rajamailla

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 8.1.2017

Ennen kirjapainotaidon kehittymistä tärkeät viestit kulkivat käsin kirjoitettuina kopiona ja puhumalla. Pikkuhiljaa alettiin painaa laajasti leviäviä kirjoja ja lehtiä.
Sitten ääni saatiin kantautumaan keinotekoisesti huutoetäisyyttä kauemmaksi, ja lopulta liikkuvat kuvatkin siirtyivät paikasta toiseen ilmojen halki käsin koskematta.
Viimeksi mainitun keksinnön ansiosta Yhdysvalloissa alkoi televisiossa näkyä kohta 60 vuotta sitten Hämärän rajamailla -niminen sarja, jota esitettiin Suomessakin. Siinä sekoitettiin mielikuvituksellisesti kauhua ja tieteiskuvitelmia.

Nykyään käytetään sosiaalista mediaa silloin, kun on todella painavaa sanottavaa. Hämärän rajamailla liikutaan edelleen.
Kun tuleva presidentti Donald Trump haluaa, että Yhdysvallat vahvistaa ydinaseistustaan, kunnes maailma tulee järkiinsä, hän tekee sen Twitterissä.
Räväkät viestit ovat eteen päin pyrkivälle julkkikselle hyvä tapa saada some-seuraajia, mutta maailma, jossa suurvaltojen johtajat kommunikoivat tviittaamalla, tulee tuskin enää koskaan järkiinsä.

Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen sai käräjillä sakot kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Hakkarainen kirjoitti Facebookissa, että kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja.
Eduskuntatutkija Erkka Railon mukaan perussuomalaiset pelaa rasismin kanssa kaksilla korteilla. Jos näin on, mikä on peli?
Musta Pekka? Hullunkuriset perheet? Muuten kyllä, mutta silloin ei pelata kaksilla korteilla, vaan kahta peliä yksillä korteilla.
Jos perussuomalaisten kannatus laskee vielä nykyisestä, onko kiihottavaa sanoa, että kaikki kansanedustajat eivät ole perussuomalaisia, mutta kaikki perussuomalaiset ovat kansanedustajia?

Oikeudessa on ollut myös valelääkäri, ja taas liikutaan hämärän rajamailla.
Syyttäjän mielestä lääkäriksi tekeytynyt mies on syyllistynyt petokseen, väärennyksen ja henkirikokseen. Puolustuksen mukaan hän oli pätevä toimimaan lääkärinä, vaikka muodollista pätevyyttä ei ollutkaan. Selitys on uskottava kuin sote-uudistus.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Ainakin kannattaisi odottaa jo äsken tekstiin livahtaneen sote-uudistuksen valmistumista. Kun valinnanvapaus tulee voimaan, valelääkärien ja -hoitajien kaltaiset tapaukset ratkeavat itsestään. Potilas kantaa riskin ja valitsee vapaasti vaikka valelääkärin, jos hän sattuu olemaan vapaana.

Hämärän rajoilla häälyessä voi luiskahtaa varjojen maailmaan.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui uudenvuodenpäivänä kauniisti arvoista ja välittämisestä, mutta myös pahuudesta ja varjoista, jotka piinaavat maailmaamme. Puheen pohjavire oli sopivasti synkkä, jotta siitä oli helppo tykätä.
Todellakin: elämme varjojen maailmassa. Ja sateen sattuessa sateenvarjojen.