29.5.2016

Posti ja komposti

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.5.2016

Vuonna 1969 elintarvikeliikkeet saivat luvan myydä keskikaljaa. Vahvempien oluiden ystävät ovat levittäneet lonkeronsa keskustan tupailtoihinkin, ja niinpä sekatavarakaupoista saa kohta tuhdimpaakin tavaraa.
Samana vuonna Thor Heyerdahl seilasi kaislaveneellä Marokosta Amerikkaan. Sittemmin matkat ovat lyhentyneet, ja nykyään Pohjois-Afrikasta tullaan kumiveneillä Eurooppaan – ja usein huonommalla tuurilla kuin Heyerdahl.
Näitä merkkitapauksia paremmin vuosi 1969 muistetaan kuitenkin Kari Kuuvan laulusta, jossa Kusti polkee ja posti kulkee. Sananmuunnoksen eli spoonerismin ympärille rakennetun rallatuksen levyttivät duona Kuuva itse ja Jussi Raittinen.

Jokaisena aikana ajatellaan, että maailma alkaa juuri nyt olla valmis. Niinpä posteljoonin arjesta kertovassa kappaleessakin todetaan, että ei mies voi tehdä enempää.
Kyllä voi – ja juuri postinkantajilta odotetaan entistä monipuolisempaa suorittamista. Enää ei riitä, että jakelee ne kirjeet ja muut. Nyt pitäisi kuljettaa ruokaakin.
Mitähän se voi olla, kun annosten pitää sopia sekä laukkuun, luukkuun että lootaan ja istua edes viitteellisesti nykyiseen palvelupalettiin?
Hakematta mieleen tulevat lehtipihvi, kuoriperunat ja paketti bolognese. Mikseivät pitkälle iltapäivään venyvän jakelun takia myös etanat. Tai ehkä kalaa alkaa tulla kotiin verkkokaupalla.
Nämäkään palvelut eivät ole ilmaisia. Tuoksu huumaa, mutta maistaa ei saa, jos ei maksa laatikkoa.

Postin toimintaa laajennetaan myös henkilökuljetuksiin.
Ihan kohta töistä tullessa ovella odottaa viesti, että koska paketti ei mahtunut laatikkoon, lapsenlapsia postiautolla katsomaan lähtenyt isoäiti odottaa kioskilla.

Eniten huomiota on herättänyt tieto, että postinkantajat alkavat tehdä pihatöitä ja leikata ruohoa. Sote-uudistuksessa leikkauslistaan lisätään otsatukka ja umpisuoli.
Kalendaarinen kesä alkaa olla jo niin lähellä, että moni suunnittelee lomaa. Mökille muutettaessa pitää muistaa kääntää posti kesäosoitteeseen. Muusta ei tarvitse huolehtia. Postimies kääntää kompostin.

22.5.2016

Tässä tärkeimmät

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 22.5.2016

Hyvää iltaa. Tässä pääuutislähetyksemme, jonka pääaiheita ovat pääministerin vastaus välikysymykseen, pääkaupunkiseudun ja Turun kamppailu kokoomuksen puheenjohtajuudesta sekä  työpaikkaravintolamme pääruoka, joka sekin oli sillisalaatti.
Aluksi taloutta.
Analyytikon arvion mukaan kasvun arvioidaan olevan arvioitua nopeampaa. Arvio ei perustu kasvuun, vaan edelliseen arvioon, korostaa analyytikko.

Ja sitten kotimaan politiikkaan.
Eduskunnassa keskusteltiin välikysymyksestä.
Pääministeri Juha Sipilä sanoi, että välikysymyksessä pitää olla lopussa kysymysmerkki, eikä nyt ollut. Antti Rinne sanoi, että ei pidä, mutta kyllä oli.
Rinne sanoi, että kansaa on johdettu harhaan. Sipilä sanoi, että ketään eikä mitään ei ole johdettu mihinkään ja että haudoit vain harhaa, sulle luvannut en ruusutarhaa.
Sipilä sanoi, että nyt Suomea uudistetaan ja oikein kertarytinällä. Rinne sanoi, että ei, vaan ainaisella kitinällä.
Sipilä sanoi…
Eivätköhän tässä olleet tärkeimmät. Siirrytään kokoomuksen sisäisiin asioihin. Kulttuuri- ja urheilutoimittajamme raportoi.

Kokoomuksen puheenjohtajakamppailussa Petteri Orpo on voittajasuosikki. Hänen kannoillaan ovat Alexander Stubb ja Elina Lepomäki, joista viimeksi mainittu erottuu kannoillaan kummastakin miesehdokkaasta.
Alexander Stubb sanoi tällä viikolla, että Nato ei ole mörkö, eikä muumien tarvitse pelätä. Elina Lepomäki puolestaan lähestyi Orpon linjaa. Hän ilmoitti, että sukunimi Lepomäki taipuu vastedes Lepomäki, Lepomäkin, Lepomäkistä.
Tällainen on asetelma. Tai eihän tämä mikään asetelma ole, vaan triptyykki eli kolmiodraama.

Lopuksi vielä luontoon, jossa tapahtuu aina jotain mieltä lämmittävää. Nyt emme kerro, miten valtio-oravainministeri kerää varastoja pahojen päivien varalle. Sen sijaan työmarkkinatoimittajamme on tapahtumapaikalla eli monitorin äärellä.
Työvoimatoimistoon viritetty nettikamera on villinnyt kansan. Työsuojelujärjestön mukaan katsojia on satoja tuhansia, ja jotkut seuraavat tilannetta nukkumatta välillä.
Asiantuntijat eivät ihmettele työvoimakameran saavuttamaa suosiota, sillä ihmiset haluavat kokea jotain ikimuistoista. Työn saanti on kiven alla, ja jos kamerassa näkyy edes vilahdus avoimesta työpaikasta, valvominen on kannattanut.

15.5.2016

Helluntaiheilat

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.5.2016

Politiikka on hämmentävän inhimillistä toimintaa. Kokoomuspuoluekin on kuin Ristomatti Ratia, jolla on lehtitietojen mukaan uusi rakas.
Ratia lähtee ihmissuhteensa kanssa Venetsiaan. Vanhoja taloja samean veden partaalla on Turussakin, mistä kokoomusväki löysi Petteri Orpon.
Enempää yhtäläisyyksiä ei uskalla etsiä.

Jos ei ole puheenjohtajaehdokas helluntaina, ei saa koko kesänä, kuuluu muunneltu totuus. Saamista on monenlaista: yksi saa lisää työtä, toinen turpaansa ja kolmas osallistua reiluun kisaan.
Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat on sijoitettu porvaripuolueen sisäiselle kartalle niin, että Alexander Stubb ja Petteri Orpo ovat keskustaoikeistolaisia ja Elina Lepomäki keskustaoikeistosta oikealla oleva markkinaliberaali.
Hallituksen oikeisto-oikeiston, keskustaoikeiston ja keskustakeskustan keskellä perussuomalaisetkin ovat muuttuneet keskisuomalaisiksi.
Kokoomusehdokkaiden aatteellinen lokerointi olisi tympeää, jos sen taustalla ei olisi kaunis ajatus siitä, että ihmisellä voi jo alle 50-vuotiaana olla uskottava elämänkatsomus ja näkemys maailmasta.

Yhdysvaltain presidentinvaalikamppailu on tihentymässä. Ristomatti Ratian ikäinen Bernie Sanders on vielä virallisesti tarjolla Hillary Clintonin vaihtoehdoksi, mutta jos Sanders luopuu leikistä, hänet kannattaa houkutella Suomeen kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaaksi.
Ideologisesti amerikkalainen sosialisti mahtuu hyvin suomalaisen oikeistolaisen työväenpuolueen raameihin, ja Sanders olisi hyvä mies niille, joiden mielestä kokoomuksen nykyinen julkisuuskuva on liian nuorekas.
Väärän maan passikaan ei ole este. Kansalaisuus järjestyy kyllä, kun isänmaa tarvitsee uusia voimia. Esimerkeiksi käyvät ministeri Anne Berner ja kiekonheittäjä Frantz Kruger.
Edellinen tekee  Suomen kuoppaisista teistä ja notkuvista kiskoista kullan arvoisia sijoituskohteita. Jälkimmäisestä ei saatu kultaa tuovaa kiekkoleijonaa, vaikka niin toivottiin.

Niin kauan kuin politiikassa on pyrkijöitä enemmän kuin avoimia tehtäviä, ei ole mitään hätää. Vai onko sittenkin? Jos Petteri Orpo valitaan puheenjohtajaksi, kolmen S:n hallituksesta tulee SOS.