22.12.2013

Sanomaton kirkkaus

– Siihen aikaan keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunnassa on toimitettava verollepano. Se tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana...
– Stop tykkänään!
– Mitä nyt? Muistelen tässä jouluevankeliumia, kun joulukin on jo aivan ovella.
– Keisari, käskynhaltija, ja eikö tarinassa kohta tule vastaan vielä Juudean kuningas Herodes. Tuosta voi poistaa kevyesti kaksi esimiesporrasta ja purkaa hallintohimmeliä.
 

– Joosef lähti raskaana olevan kihlattunsa Marian kanssa Nasaretista Betlehemiin merkittäväksi veroluetteloon.
– Pysähdytäänpä taas.
– Ei vaan jatketaan Betlehemiin.
– Ei vaan pysähdytään. Täytyy mainostaa verottajan sähköisiä palveluita, jotka vähentävät kuluja ja turhaa liikennettä. Ei kasva raha puussa, eikä öljy mäellä.
 

– Maria synnytti pojan, esikoisensa, kapaloi hänet ja pani seimeen makaamaan.
– Selvästikin Maria on jäämässä kotiin lapsen kanssa, ehkä pidemmäksikin aikaa, ja onko Joosefinkaan työpaikka kodin ulkopuolella?
– Mitenkä tuo nyt liittyy mihinkään?
– Tällaisessa tapauksessa subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttö on moraalisesti väärin. Vain aasi sallii sellaisen!
 

– Mennään nyt kuitenkin eteenpäin. Sillä seudulla oli paimenia yöllä vartioimassa laumaansa.
– Paimenia? Eikö yksi riittäisi? Lampurin kulurakenteessa henkilöstömenoilla on aivan liian suuri osuus. Ehdotan yt-neuvotteluja ja sähköpaimenen ostoa.
 

– Tietäjät tulivat Jerusalemiin kyselemään, missä on juutalaisten kuningas. He olivat nähneet tähden nousevan taivaalle.
– Minkä tähden?
– No, sen, josta tiernapoikain raportin mukaan loisti ulos niin sanomaton kirkkaus.
– Tarkoitan, että minkä tähden heitä on kolme? Yksi riittäisi, ja hän voisi lähettää muille videokuvaa. Kai tietäjällä nyt on älypuhelin.
– Entä ne muut?
– Voisivat pysyä konttorilla ja keskittyä johonkin tähdellisempään. Tekisivät vaikka mobiilipelin, jossa teurastetaan poikalapsia.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 22.12.2013

9.12.2013

Oppimattomuuden ylistys

– Suomalaisten koululaisten oppimistulokset ovat pudonneet kansainvälisessä vertailussa. Mistä tämä johtuu?
– Kyllä minä lähtisin siitä, että hallituksen ja eduskunnan on syytä mennä itseensä. Tällainen politiikka ei voi jatkua.
– Entä koulu...
– Kyllä kunnissakin kouluviranomaisten pitää mennä itseensä ja katsoa peiliin ja vetää johtopäätökset, mieluimmin oikeat.
– Entä koulu...
– Kyllä koulutusalan tutkijoiden pitää paneutua tähän ongelmaan ja kehittää perusopetusta.
– Entä koulu...
– Opettajakoulutus on jäänyt jälkeen, joten onko ihme, että tulokset ovat huonot.
– Entä koulu...
– Hyvä, että kysyitte. Koulurakennukset ovat huonossa kunnossa ja sieraimet täynnä itiöitä, joten onko ihme, että oppi ei mahdu päähän.
– Entä koulu...
– Suomalaista näissä huonoissa tuloksissa lohduttaa vain, että huonosti menee Ruotsissakin. Suuri syyhän siellä on sama kuin täällä meillä: pakkoruotsi.
– Entä koulu...
– Kouluasioissa me olemme sortuneet itsetyytyväisyyteen. Pisa on mennyt päähän.
– Entä koululaiset itse. Onko heillä jotain osuutta heikentyneisiin tuloksiin.
– Ei mitään.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 8.12.2013

7.12.2013

Väärän kuninkaan päivä



Salon Teatterin Tekstarimusikaalissa on käytetty Salon Seudun Sanomien mielipidesivun tekstaripalstan viestejä. Koska itse yritän pakinoitsijana käännellä uutisia uusiin asentoihin, oli kiinnostavaa nähdä, miten sanomalehden sisällöksi seulotut tekstarit toimivat näytelmässä.
Ohjaaja Arto Lindholm käytti vuonna 2010 samantapaista aineistoa opinnäytetyössään. Se oli kuntaliitosaiheinen näytelmä, jota varten ohjaaja keräsi salolaisten mielipiteitä ja hyödynsi myös keskustelupalstoja.
Tekstarimusikaali ei ole kokoelma valituskuoron laulamia tekstiviestejä. Näytelmän maailma on tekstarien maailma: siellä provosoidaan ja provosoidutaan, kiukutellaan ja raivotaan, pilkataan ja nauretaan, ollaan fiksuja ja tyhmiä.
Tekstarit ovat käsite, jolla saattaa olla näytelmän nimessä kaupallista arvoa. Nimi voisi olla jokin muukin. Näytelmästä voi toki etsiä yhtäläisyyksiä todellisiin henkilöihin, mutta sen ei kannata antaa kaventaa katselukulmaa.
Näytelmä tapahtuu Valtakunnassa, muinaisbabylonialaisena väärän kuninkaan päivänä. Narri houkuttelee satunnaisen tuttavansa kuninkaaksi, kun oikea valtias on estynyt. Ehkä oikeaa kuningasta ei olekaan.
Väärää kuningasta joka tapauksessa kuunnellaan, sillä narri pukee hänelle vallan symbolit. Muuta ei tarvita kuin viitta ja kruunu. Kukaan ei kysy kykyjen perään, sillä jos herra antaa viran, antaa hän järjenkin.
Kuningas ei pärjää ilman kolmea konsulttia. Hän käy kysymässä neuvoa myös ennustajilta, jotka ovat kuin Shakespearen Macbethin noidat.
Vallankäytöstä annetaan tyly kuva. Valtakunnassa karsitaan palveluja kovalla kädellä ja kansaa kyykytetään. Kuningas ja konsultit ovat kyynisiä ja piittaamattomia ja valtakunnan asukkaat voimattomia häkkieläimiä. Liuku totalitarismiin alkaa kuin huomaamatta.
Koirat sentään saavat juosta välillä vapaana, ja koska tekstareissa haukutaan paljon, on luonnollista, että koirat puhkeavat puhumaan.
Tekstarit ovat lyhyitä, perusteluja ei kaivata, eikä tosiasioidenkaan tarvitse aina olla kohdallaan. Valtapuheessa taas pitkillä perusteluilla saadaan läpi mitä vain.
Kansalaisia kuullaan valikoidusti. Kun konsultit alkavat ratkoa heidän esille tuomiaan epäkohtia, syntyy todella pahaa jälkeä. Silloin leikataan muutakin kuin palveluja.
Tekstarimusikaalissa on puutteensa. Vaikka esimerkiksi viittaus Aleksi Mäkelän Äkkiä Anttolassa –sketsisarjan Karavaanari-lauluun on kiva, mopoauto- ja tuulipukuviisut jäivät minusta näytelmän kokonaisuuden kannalta irrallisiksi. Laulusta ei aina saa selvää pinnistelemättä, ja muutamien näyttelijöiden artikuloinnissa olisi parantamisen varaa.
Puutteet painavat vaa´assa kuitenkin paljon vähemmän kuin se, että Salon Teatterin ryhmä on tehnyt omana tuotantona yhteiskunnallisen näytelmän, groteskin kuvauksen Salosta ja Suomesta.

1.12.2013

Väistötiloissa



Lukija soitti ja kysyi, mikä on väistötila; sana kun esiintyy lehden uutisissa harva se päivä.
                      On paras vastata esimerkillä.
                      Kun koulusta löytyy hometta, oppilaat ja opettajat siirretään väistötilaan, johonkin muuhun julkisin varoin tehtyyn rakennukseen – kunnes sieltäkin löytyy hometta.
                      Tampere-talo on näinä päivinä Suomen kuuluisin väistötila. Siellä järjestetään perjantaina presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto.
Presidentinlinna on remontissa, ja juhlat siirrettiin Tampereelle, koska ei olisi kiva, jos juhlapuku jäisi kiinni keskeneräisen laminaattilattian saumaan tai frakin selkäpuoli tuhriintuisi maaliin tai boolimaljaan varisisi sahanpurua salaisen reseptin lisukkeeksi.
                      Tänä vuonna presidentille tulee vähemmän vieraita kuin yleensä. Syy on selvä. Pääkaupunkiseutulaistuneet entiset maalaiset eivät viitsi - kovimpia linssiluteita lukuun ottamatta - lähteä kauas pohjoiseen. Siellä on vaarallistakin: on susia, karhuja ja muita petoja. Ainakin ilves.
                      Kauhean tunnettuja tamperelaisia taiteilijoita ei Tampere-taloon ole saatu, joten presidenttipari on turvautunut Vesa-Matti Loiriin. Viime  viikkoina Loiri on tilittänyt lehdissä suhdetta naisiin ja lapsiin, koska häneltä on tullut uusi levy.
                      Toisaalta: mitä syytä on irvailla tamperelaisille tai helsinkiläisille. Salossahan linnan evakkojuhlat pitäisi järjestää, sillä onhan Salo presidentti Sauli Niinistön kotikaupunki.
                      Presidentin kansliasta saadun epäselvän tiedon mukaan juhlat kiertävät tulevaisuudessa ympäri Suomea. Kaupungit käydään läpi suuruusjärjestyksessä.
                      Espoo tosin jäi alussa väliin, mutta kun se virhe on korjattu, tullaan listaa alaspäin.
                      Salossa itsenäisyyspäivää juhlitaan vuonna 2030. Sauli Niinistö osallistuu entisenä presidenttinä.
                      Juhlapaikka on Salohalli, jos Vilppaan edustuksen ikämiehillä tai Viestin rouvilla ei ole kotipeliä.
Salosta ei löydy riittävän valovoimasta artistia viihdyttämään juhlijoita, joten pääesiintyjäksi palkataan Vesa Matti Loiri, joka on juuri selviytynyt jostain arvaattomasta vastoinkäymisestä ja jolta on vastikään tullut uusi levy.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 1.12.2013