22.12.2013

Sanomaton kirkkaus

– Siihen aikaan keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunnassa on toimitettava verollepano. Se tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana...
– Stop tykkänään!
– Mitä nyt? Muistelen tässä jouluevankeliumia, kun joulukin on jo aivan ovella.
– Keisari, käskynhaltija, ja eikö tarinassa kohta tule vastaan vielä Juudean kuningas Herodes. Tuosta voi poistaa kevyesti kaksi esimiesporrasta ja purkaa hallintohimmeliä.
 

– Joosef lähti raskaana olevan kihlattunsa Marian kanssa Nasaretista Betlehemiin merkittäväksi veroluetteloon.
– Pysähdytäänpä taas.
– Ei vaan jatketaan Betlehemiin.
– Ei vaan pysähdytään. Täytyy mainostaa verottajan sähköisiä palveluita, jotka vähentävät kuluja ja turhaa liikennettä. Ei kasva raha puussa, eikä öljy mäellä.
 

– Maria synnytti pojan, esikoisensa, kapaloi hänet ja pani seimeen makaamaan.
– Selvästikin Maria on jäämässä kotiin lapsen kanssa, ehkä pidemmäksikin aikaa, ja onko Joosefinkaan työpaikka kodin ulkopuolella?
– Mitenkä tuo nyt liittyy mihinkään?
– Tällaisessa tapauksessa subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttö on moraalisesti väärin. Vain aasi sallii sellaisen!
 

– Mennään nyt kuitenkin eteenpäin. Sillä seudulla oli paimenia yöllä vartioimassa laumaansa.
– Paimenia? Eikö yksi riittäisi? Lampurin kulurakenteessa henkilöstömenoilla on aivan liian suuri osuus. Ehdotan yt-neuvotteluja ja sähköpaimenen ostoa.
 

– Tietäjät tulivat Jerusalemiin kyselemään, missä on juutalaisten kuningas. He olivat nähneet tähden nousevan taivaalle.
– Minkä tähden?
– No, sen, josta tiernapoikain raportin mukaan loisti ulos niin sanomaton kirkkaus.
– Tarkoitan, että minkä tähden heitä on kolme? Yksi riittäisi, ja hän voisi lähettää muille videokuvaa. Kai tietäjällä nyt on älypuhelin.
– Entä ne muut?
– Voisivat pysyä konttorilla ja keskittyä johonkin tähdellisempään. Tekisivät vaikka mobiilipelin, jossa teurastetaan poikalapsia.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 22.12.2013

9.12.2013

Oppimattomuuden ylistys

– Suomalaisten koululaisten oppimistulokset ovat pudonneet kansainvälisessä vertailussa. Mistä tämä johtuu?
– Kyllä minä lähtisin siitä, että hallituksen ja eduskunnan on syytä mennä itseensä. Tällainen politiikka ei voi jatkua.
– Entä koulu...
– Kyllä kunnissakin kouluviranomaisten pitää mennä itseensä ja katsoa peiliin ja vetää johtopäätökset, mieluimmin oikeat.
– Entä koulu...
– Kyllä koulutusalan tutkijoiden pitää paneutua tähän ongelmaan ja kehittää perusopetusta.
– Entä koulu...
– Opettajakoulutus on jäänyt jälkeen, joten onko ihme, että tulokset ovat huonot.
– Entä koulu...
– Hyvä, että kysyitte. Koulurakennukset ovat huonossa kunnossa ja sieraimet täynnä itiöitä, joten onko ihme, että oppi ei mahdu päähän.
– Entä koulu...
– Suomalaista näissä huonoissa tuloksissa lohduttaa vain, että huonosti menee Ruotsissakin. Suuri syyhän siellä on sama kuin täällä meillä: pakkoruotsi.
– Entä koulu...
– Kouluasioissa me olemme sortuneet itsetyytyväisyyteen. Pisa on mennyt päähän.
– Entä koululaiset itse. Onko heillä jotain osuutta heikentyneisiin tuloksiin.
– Ei mitään.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 8.12.2013

7.12.2013

Väärän kuninkaan päivä



Salon Teatterin Tekstarimusikaalissa on käytetty Salon Seudun Sanomien mielipidesivun tekstaripalstan viestejä. Koska itse yritän pakinoitsijana käännellä uutisia uusiin asentoihin, oli kiinnostavaa nähdä, miten sanomalehden sisällöksi seulotut tekstarit toimivat näytelmässä.
Ohjaaja Arto Lindholm käytti vuonna 2010 samantapaista aineistoa opinnäytetyössään. Se oli kuntaliitosaiheinen näytelmä, jota varten ohjaaja keräsi salolaisten mielipiteitä ja hyödynsi myös keskustelupalstoja.
Tekstarimusikaali ei ole kokoelma valituskuoron laulamia tekstiviestejä. Näytelmän maailma on tekstarien maailma: siellä provosoidaan ja provosoidutaan, kiukutellaan ja raivotaan, pilkataan ja nauretaan, ollaan fiksuja ja tyhmiä.
Tekstarit ovat käsite, jolla saattaa olla näytelmän nimessä kaupallista arvoa. Nimi voisi olla jokin muukin. Näytelmästä voi toki etsiä yhtäläisyyksiä todellisiin henkilöihin, mutta sen ei kannata antaa kaventaa katselukulmaa.
Näytelmä tapahtuu Valtakunnassa, muinaisbabylonialaisena väärän kuninkaan päivänä. Narri houkuttelee satunnaisen tuttavansa kuninkaaksi, kun oikea valtias on estynyt. Ehkä oikeaa kuningasta ei olekaan.
Väärää kuningasta joka tapauksessa kuunnellaan, sillä narri pukee hänelle vallan symbolit. Muuta ei tarvita kuin viitta ja kruunu. Kukaan ei kysy kykyjen perään, sillä jos herra antaa viran, antaa hän järjenkin.
Kuningas ei pärjää ilman kolmea konsulttia. Hän käy kysymässä neuvoa myös ennustajilta, jotka ovat kuin Shakespearen Macbethin noidat.
Vallankäytöstä annetaan tyly kuva. Valtakunnassa karsitaan palveluja kovalla kädellä ja kansaa kyykytetään. Kuningas ja konsultit ovat kyynisiä ja piittaamattomia ja valtakunnan asukkaat voimattomia häkkieläimiä. Liuku totalitarismiin alkaa kuin huomaamatta.
Koirat sentään saavat juosta välillä vapaana, ja koska tekstareissa haukutaan paljon, on luonnollista, että koirat puhkeavat puhumaan.
Tekstarit ovat lyhyitä, perusteluja ei kaivata, eikä tosiasioidenkaan tarvitse aina olla kohdallaan. Valtapuheessa taas pitkillä perusteluilla saadaan läpi mitä vain.
Kansalaisia kuullaan valikoidusti. Kun konsultit alkavat ratkoa heidän esille tuomiaan epäkohtia, syntyy todella pahaa jälkeä. Silloin leikataan muutakin kuin palveluja.
Tekstarimusikaalissa on puutteensa. Vaikka esimerkiksi viittaus Aleksi Mäkelän Äkkiä Anttolassa –sketsisarjan Karavaanari-lauluun on kiva, mopoauto- ja tuulipukuviisut jäivät minusta näytelmän kokonaisuuden kannalta irrallisiksi. Laulusta ei aina saa selvää pinnistelemättä, ja muutamien näyttelijöiden artikuloinnissa olisi parantamisen varaa.
Puutteet painavat vaa´assa kuitenkin paljon vähemmän kuin se, että Salon Teatterin ryhmä on tehnyt omana tuotantona yhteiskunnallisen näytelmän, groteskin kuvauksen Salosta ja Suomesta.

1.12.2013

Väistötiloissa



Lukija soitti ja kysyi, mikä on väistötila; sana kun esiintyy lehden uutisissa harva se päivä.
                      On paras vastata esimerkillä.
                      Kun koulusta löytyy hometta, oppilaat ja opettajat siirretään väistötilaan, johonkin muuhun julkisin varoin tehtyyn rakennukseen – kunnes sieltäkin löytyy hometta.
                      Tampere-talo on näinä päivinä Suomen kuuluisin väistötila. Siellä järjestetään perjantaina presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto.
Presidentinlinna on remontissa, ja juhlat siirrettiin Tampereelle, koska ei olisi kiva, jos juhlapuku jäisi kiinni keskeneräisen laminaattilattian saumaan tai frakin selkäpuoli tuhriintuisi maaliin tai boolimaljaan varisisi sahanpurua salaisen reseptin lisukkeeksi.
                      Tänä vuonna presidentille tulee vähemmän vieraita kuin yleensä. Syy on selvä. Pääkaupunkiseutulaistuneet entiset maalaiset eivät viitsi - kovimpia linssiluteita lukuun ottamatta - lähteä kauas pohjoiseen. Siellä on vaarallistakin: on susia, karhuja ja muita petoja. Ainakin ilves.
                      Kauhean tunnettuja tamperelaisia taiteilijoita ei Tampere-taloon ole saatu, joten presidenttipari on turvautunut Vesa-Matti Loiriin. Viime  viikkoina Loiri on tilittänyt lehdissä suhdetta naisiin ja lapsiin, koska häneltä on tullut uusi levy.
                      Toisaalta: mitä syytä on irvailla tamperelaisille tai helsinkiläisille. Salossahan linnan evakkojuhlat pitäisi järjestää, sillä onhan Salo presidentti Sauli Niinistön kotikaupunki.
                      Presidentin kansliasta saadun epäselvän tiedon mukaan juhlat kiertävät tulevaisuudessa ympäri Suomea. Kaupungit käydään läpi suuruusjärjestyksessä.
                      Espoo tosin jäi alussa väliin, mutta kun se virhe on korjattu, tullaan listaa alaspäin.
                      Salossa itsenäisyyspäivää juhlitaan vuonna 2030. Sauli Niinistö osallistuu entisenä presidenttinä.
                      Juhlapaikka on Salohalli, jos Vilppaan edustuksen ikämiehillä tai Viestin rouvilla ei ole kotipeliä.
Salosta ei löydy riittävän valovoimasta artistia viihdyttämään juhlijoita, joten pääesiintyjäksi palkataan Vesa Matti Loiri, joka on juuri selviytynyt jostain arvaattomasta vastoinkäymisestä ja jolta on vastikään tullut uusi levy.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 1.12.2013

27.10.2013

Kiitos kaikesta

Tutkimuksen mukaan velvollisuudentuntoisimmat työntekijät jatkavat töissä pisimpään. Eläkkeelle pääsisi jo, mutta eihän firmaa ja työkavereita voi jättää tuuliajolle.
Viime yönä siirryttiin kesästä normaaliin aikaan. Tunnollinen työntekijä käyttää vuorokauden ylimääräisen tunnin työhön, mutta toivottavasti ei kuitenkaan istumatyöhön, sillä se on vaarallista ja lyhentää elinikää.
Istumatyötä on syytä välttää muutenkin, sillä yt-rintamalla on vaikeampi osua liikkuvaan maaliin.
Jonain päivänä on kuitenkin lähdettävä. Silloin lähimmät työtoverit kokoontuvat kakkukahvipöytään, lähiesimies tuo kukkia ja konsernijohtaja puhuu.
– Hyvä Rauno, sinä kaikista tuhansista työntekijöistämme olet ollut vuosikymmenien ajan yhtiön tukipilareita.
– Minä...
– Älä, hyvä Reino, heittäydy vaatimattomaksi. Sinun vastuuntuntoinen suhtautumisesi vähäpätöisiinkin tehtäviin on ollut kannustavana esimerkkinä nuoremmille. Meille nuoremmille. Meille paljon nuoremmille siis.
– Minä...
– Kun sinä, Rune, nyt jätät meidät ja siirryt viettämään ansaittuja eläkepäiviä, en halua muistuttaa sinua korkeista palkkojen sivukustannuksista, vaikka ne sinunkin kohdallasi muodostavat melkoisen summan.
– Mutta...
– Raine, tiedän kyllä, että olet tarkan markan mies, mutta ei nyt puhuta rahasta. Sinunhan kai onkin ollut aika vaikea tottua tähän euroaikaan, kun olet jo sen verran iän päällä. No, vitsi vitsi.
– Minä kyllä...
– Rakas Raino, minä en henkilökohtaistesti tunne sinua kovin hyvin, mutta olen varma, että tällä osastolla, joka on ollut sinulle kuin toinen koti, kysytään vielä monessa kiperässä tilanteessa: mitä Raimo olisi tehnyt?
– Minähän...
– Niin että ei muuta kuin kiitos kaikesta, Raymond.
– Sitä minä vain olen yrittänyt sanoa, että nimeni on Matti ja jatkaisin kyllä vielä pari vuotta...
– Kuule, nyt ei ole sopiva aika, ja eiköhän tämä ollut tässä. Mennäänpä kaikki jatkamaan töitämme, mitä täällä sitten ikinä tehdäänkin. Ja, Roine, siivoaisitko nämä astiat pois ennen kuin lähdet. Kiitos kaikesta.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 27.10.2013

21.10.2013

Sunnuntai


Onko tämä sadetta
sumua
märkää savua
olen luonnon lakeija
läsnä liikkeessä
puen ylleni
keikarin uudet vaatteet
en usko jumalaan
mutta jokaiseen lepopäivään kyllä
virsiin radiossa
vaarallisiin schlaagereihin
sumua saadaan
kun poltetaan
märkiä puita

Puuta kautta heinää

– Jorma Ollilan kirjan julkaisua katsellessa tuli ikävä vanhoja hyviä aikoja, kun Salolla alkoi mennä hyvin, kiitos Nokian.
– Komppaan sua täysin.
– Silloin oli hyvää pöhinää.
– Ja täälläkin ymmärrettiin globaali viitekehys.
– Fokus oli myös kohdallaan.
– Juurikin näin.
– Mutta kehitys kehittyi, ja nyt ovat asiat toisin.
– Niin ovat, mutta ei saa tuijottaa peruutuspeiliin.
– Mun valistunut arvaus on, että pallo on nyt meillä.
– Toi on hyvä. Tosta mä otan kopin.
– Nyt tarvitaan positiivista kierrettä.
– Ja uskoa!
– Jep jep, uskoa kautta toivoa.
– Mutta se vaatii jumppaa.
– Pelkkä strategian jalkauttaminen ei riitä.
– Pitäisi kehittää uusi konsepti.
– Kyllä. Ja per heti.
– Absolut, ja sekoittaa vähän pakkaa.
– Ja katsoa tilannetta boksin ulkopuolelta.
– Ainakin semisti.
– Tässä alkaa jo olla eväitä. Näitä voisi ventiloida.
– Vähän kun vielä kirkastaa missiota, niin homma on bueno.
– Jäätävän hyvä! Mennään visio edellä!
– Visio on ihan parhautta.
– Näillä mennään. Ei mulla muuta.
– Jaxuhaleja!

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.10.2013

14.10.2013

Toiseksi paras

Suomalaiset aikuiset ovat maailman toiseksi parhaita.
Ihan aikuisten oikeesti.
Tätä lapsetkin tarkoittavat sanoessaan, että kellään muulla ei ole noin tyhmiä vanhempia. He tarkoittavat, että olette toiseksi parhaita.
Kansainvälisessä aikuistutkimuksessa mitattiin lukutaitoa, numerotaitoa ja tietotekniikan soveltavaa ongelmanratkaisutaitoa. Suomalaiset pärjäsivät kaikissa lajeissa hyvin – viimeksi mainitussakin, vaikka kukaan ei ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa.
Vain japanilaiset lukevat japania paremmin kuin suomalaiset, mikä on jo melkoinen suoritus, sillä japanin kielessä on kymmeniä tuhansia kirjainmerkkejä.
Meillä aakkosia on 29, jos pakko-å ja vielä vieraampi täysi-q lasketaan mukaan.

*

Japanilaiset ovat numerotaidoissakin suomalaisia parempia – mutta jälleen kerran: vain japanilaiset.
Oikeastaan suomalaisten täytyy ymmärtää numeroita japanilaisia paremmin. On osattava laskea kahteen, jotta oma sijoitus löytyy.
Toisaalta japanilaisten numerotaitokaan ei yllätä. Onhan heitä 130 miljoonaa eli aika paljon.
Kun merkittävimmät vientituotteet ovat nelipyöräiset autot, 17-tavuiset runot ja 81-ruutuiset sudokut, on selvää, että numeropää kehittyy.
Pinta-alaltaan Suomi on hiukan Japania pienempi. Japanin asukastiheydellä Suomessa olisi sata miljoonaa ihmistä. Jos salolaiset asuisivat yhtä lähellä toisiaan kuin japanilaiset, kaupungissa olisi saman verran asukkaita kuin Helsingissä.
Helsinkiin ei silloin enää riittäisikään vakituisia asukkaita, vaan Senaatintorilla tungeksisi kamerat kaulassa ja taulutelevisiot kainalossa japanilaisia ja salolaisia turisteja.

*

Tietotekniikkaa soveltavassa ongelmanratkaisutaidossa suomalaiset aikuiset hävisivät ruotsalaisille. Äidinkieli ei voi olla tässä ratkaiseva tekijä, sillä tietotekniikan kieliä ovat englanti ja huono englanti.
Kun perehdyin OECD:n aikuistutkimukseen, sain sähköpostiviestin IT Servicen System Administratorilta. Hän kirjoitti, että minun tulee ottaa ongelmia lähettäminen ja vastaanottaa viestejä ennen kuin olen uudelleen Vahvista.
Mitä tuohon vastaisi maailman toiseksi paras lukeva aikuinen? Mitä muuta kuin että kyllä ymmärrys ei.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 13.10.2013

3.10.2013

Syksyn keikat

Näin se menee joka vuosi: harvat runokeikat ovat syksyllä.
No, enpä kyllä varsinaisesti markkinoikaan itseäni, enkä ole pyörinyt Helsingin tai Turun open mic -illoissa. Kun en kapakoissa käy muutenkaan, en osaa mennä niihin lukeman runoja.
Paikallisen kirjakaupan kanssa taas oli niin hieno sähköpostinvaihtokokemus, että antaa olla. Esitin alkuvuodesta, että olisin mennyt toisen juuri julkaisseen salolaisen kanssa esiintymään, lukemaan runoja ja puhumaan runoudesta.
Meidän kummankin kirjoista ja esiintymisistä oli ollut juttuja paikallisissa lehdissä, mutta myymäläpäällikkö ei ilmeisesti ollut niitä nähnyt. Minkälainen markkinointisuunnitelma teillä on? hän kysyi.
Vastasin, että markkinointisuunnitelmaa voi kysyä kustantajalta.
Ei vastausta.

Tämän syksyn  keikat:
- Turun Kirjakahvilassa lauantaina 5.10. klo 20 (runopuulaaki Satakunta vs. Varsinais-Suomi)
- Turun kirjamessujen runohuonessa sunnuntaina 6.10. klo 15.30
- Runoviikko Salossa torstaina 14.11. klo 18 (paikka avoin)

Luvassa julkaistua ja julkaisematonta materiaalia.

29.9.2013

Pyhät, arjet

Aurat kirskuvat taivasta vasten. Kurjilla on muuttoaika!
Kurjista kurjin, Stephen Elop, pakkaa laukkujaan Helsingissä ja valmistautuu palaamaan ison veden taakse konelinnun siivillä.
Ja mitä jää meille? Jää siskoksemme tuuli yön, se laulaa laulujaan.
Kurjan Elopista tekee hänen kurja elämäntilanteensa. Elop on eroamassa vaimostaan, minkä takia hän ei voi palauttaa Nokia-kaupasta saamaansa 18 miljoonan palkkiota. Vaimo kuulemma vie siitä  osansa, vaikka mies itse ei ottaisikaan rahoja.
Moni on sitä mieltä, että rouva kyllä ansaitsisi puolikkaan, vaikka Elop ei saisikaan kokonaista.

Stephen Elopin kunniaksi sanottakoon, että hän ei ole vainonnut suomalaisten vapaapäiviä, mutta hän onkin johtanut firmaa, jonka tuotantolaitoksissa on tehty työtä yötä päivää, pyhät ja arjet.
Elinkeinoelämän keskusliitto sen sijaan on sitä mieltä, että arkipyhät syövät tuottavuutta, ja ne pitäisi siirtää lauantaipäiville.
EK:n johtajat ovat oikeassa. Kannattaa käydä tarkistamassa vaikka ensi loppiaisena – joka sattuu olemaan maanantai – kuinka moni on tuottavassa työssä Eteläranta 10:ssä.


Kyselyjen mukaan kansalaisten enemmistö vastustaa loppiaisen ja helatorstain siirtämistä launtaipäivälle. Joidenkin mielestä ajatusta pitäisi kuitenkin viedä vielä pidemmälle. Miksi vappua ei siirrettäisi pysyvästi viikonloppuun?
Turha vaiva. Vappu on suomalaisen työn juhla, joten eiköhän se poisteta kalenterista kohta kokonaan.


Sellaistakin ajattelua on, että työaikaa pitäisi lyhentää ja vapaata lisätä. Miksi kalenteriin ei siis lisättäisi yhtä palkallista vapaapäivää.
Nokia myi matkapuhelinbisneksensä Microsoftille 3. syyskuuta. Siinä meillä on uusi arkipyhä: eloppiainen.

23.9.2013

Kuin kuka tahansa meistä

Talvisin ne, jotka eivät viitsineet liikuntatunneilla pelata suojaamatonta jääkiekkoa Halikon koulukeskuksen kaukalossa, saivat kiertää kartanolenkin. Loppumatkan pituutta ja reittiä varioitiin, mutta alku kuljettiin koivujen reunustamaa puistokujaa pitkin Joensuun kartanon ohi.

Niissä nurkissa oli aina hiljaista. Kartanossa ei tapahtunut mitään kiinnostavaa.

Kaksitoista vuotta sitten Joensuun kartano sai uuden isännän ja armon, jotka palauttivat nimen ruotsinkielisen muodon ihan Åminne lupineen.

Björn Wahlroos ei kartanokaupoillaan liittynyt ihan tavallisten talollisten joukkoon, joka yrittää ikuisten pikku remonttien keskellä pitää rännit kiinni räystäissä, laminaatit lattiassa ja mielenterveytensä tallessa.

Hän palautti kartanoon vapaaherra Gustaf Mauritz Armfeltin aikaiseen, kahdensadan vuoden takaiseen loistoon ja alkoi ostaa takaisin kartanon vanhoja peltoja. Wahlroos oli myös pystyttämässä Halikon kirjaston seinustalle mallin näköistä, mutta ei kokoista Armfeltin patsasta ja toista kartanon maille, yleisöltä piiloon.

Tällä viikolla julkaistiin Tampereen yliopistossa ryhmätyönä tehty Wahlroosin epävirallinen elämäkerta. Siinä kerrotaan kartanon entisöinnin aikana skootterilla ajelleesta isännästä, mutta harvoin Wahlroosia näkee salolaisissa ympyröissä.

Hän on kuin Mustanaamio, joka toisinaan poistuu viidakosta ja liikkuu kaupungilla kuin kuka tahansa meistä.
Wahlroosin voi nähdä pikku ostoksilla. Hän kävelee ripeästi kauppakeskuksesta autolleen. Prisman parkkipaikalle ei odota vihreä eskortti.

Wahlroos on myös niin kuin Nokia, joka puuhaa Salossa omiaan aidan sisällä, mutta kun pitää esittää viesti ihmiskunnalle, se tehdään muualla.

On meillä kuitenkin yhteisiä ystäviä,  elintasokuilusta huolimatta. Kartanon fasaanit vaeltavat Halikonjoen uomaa kirkonkylän pihoille. Kun talossa on metsästysvietti vain isoja lintuja ikkunan takaa valvovalla kissalla, koreat kukot saavat palata rauhassa kartanon maille ammuttaviksi.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 22.9.2013

16.9.2013

Kivijalkaa ostamassa

Kauppa se on, joka kannattaa!
Vai kannattaako? Salossa yhden kauppiaan pestaa nuori -kampanja vaihtui syksyn tullen toisen kauppiaan irtisano aikuinen -teemaan.
Muitakin murheita alalla on.
Viime aikoina on erityisesti surtu kivijalkakauppojen kuolemaa, ja ihan syystä, vaikka toisaalta omatoimisuus lisääntyy. Kädentaidot kehittyvät, kun rakentajan pitää tehdä kivijalkansa itse.
Myös käsintehdyt savupiiput ovat yleistyneet savupiipputeollisuuden hiipuessa.

Kivijalan ja savupiipun väliin tehdään talo. Asuintalo voi olla omakoti-, pari-, rivi tai kerros-.
Asunto itsessään on välttämätön, mutta on myös tärkeää, missä asunto sijaitsee. Yleensä ihmiset haluavat ostaa kodin hyvältä alueelta.
Hyvällä alueella on hyvät liikenneyhteydet, mutta ei liikennettä. Hyvällä alueella on hyvin toimeentulevia perheitä, mutta ei lapsia. Hyvällä alueella on vain hienoja taloja, mutta ei kellään niin hienoa kuin meillä.

Taloudellisessa ajattelussa asunto on mielenkiintoinen asia.
Yleensä hintavertailuissa herättää riemua, jos leivän, autojen tai lentomatkojen hinnat ovat laskeneet. Asuntojen kanssa on toisin. Niiden hintojen lasku on huono uutinen.
Tämä johtuu siitä, että asuntomarkkinoilla on vain myyjiä: nykyisiä ja tulevia. Kauppojen välissä asutaan, mikä aiheuttaa vain kuluja ja kulumaa.

Asunnot eivät ole pelkästään kaupan kohteita. Niitä myös rakennetaan. Rakennusteollisuus tosin ennustaa niin huonoja aikoja, että kunnon katetta ei saa edes pellistä.
Seuduilla, joilla on vähän tilaa ja paljon ihmisiä, taloja rakennetaan ylöspäin eli asuntoja pannaan päällekkäin. Korkeimpia taloja kutsutaan pilvenpiirtäjiksi.
– Miksi Salon keskustan uutta kaavaa tehdessä on taivuttu korkeiden talojen rakentamiseen? Eihän täällä ole pulaa maasta.
– Ei olekaan, mutta mitä lähemmäksi pilviä noustaan, sitä enemmän hintoihin saa ilmaa.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.9.2013

8.9.2013

27.8.2013

Rivejä VI

Vakaumus; onko kuolleella omaatuntoa?

Epäpoliittinen henkilö? Poliittinen epähenkilö?

20.8.2013

Jazzia Veturitallissa

Henkistävä pulahdus jazzin maailmaan kymmentuntisen työpäivän päälle: Kari Ikonen Trion hieno konsertti tänään Salon taidemuseo Veturitallissa. Yleisöä kovin vähän, ja siitäkin iso osa pakkojazzikurssilla olevia lukiolaisia.
Trion kappaleet perustuvat hienoon, teknisesti taitavien ja tunteellisesti tulkitsevien muusikoiden yhteissoittoon, eivät sooloihin. Minun korviini kokoonpanon musiikki on runollista - niin kuin  1940-luvun jälkeisten tyylisuuntien jazz yleensä on.
Ohjelmistossa oli Ikosen omia sävellyksiä, mutta myös muu muassa John Coltranea, mikä valaisee,  minkälaisilla taajuuksilla liikuntaan.
Triossa soittavat Ikonen (piano), Ara Yaralyan (kontrabasso) ja Markku Ounaskari (rummut).
Kiitos Salon kaupungille ja kulttuurituottaja Jouko Kivirinnalle kympin (hinnaltaan ja laadultaan) konsertista.



1.7.2013

Testivoittaja




Olen testivoittaja
varma valinta
kultaa ja kromia
äänetön ja nopea
aina valmiina
käynnistyn hipaisusta
ja kyllä kyllä rakastan
sinua myös huomenna
takuuvarma valinta
imen murskaan linkoan
nuolen jäljet huolella
laitan lastan muurahaisen
murtuneeseen jalkaan