28.5.2018

Kolumni Journalisti-lehdessä

Tästä linkistä löytyy tuorein Journalisti-lehden kolumnini:

https://www.journalisti.fi/artikkelit/2018/7/sottaiset-sormet/

27.5.2018

Uhon tietä kuljen

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 27.5.2018

Parahin kollega, valitettavasti emme voi tavata kesäkuussa, vaikka niin oli puhetta. Olen saanut asiasta peruutuslakivaliokunnan mietinnön, ja siinä ehdotetaan, että tapaaminen perutaan nyt ja siirretään myöhempään ajankohtaan, jos sinua vielä kiinnostaa.
Minun täytyy tunnustaa, että olen loukkaantunut siitä, mitä sinun varaulkoministerisi sanoi. Hän kutsui minun varapresidenttiäni tietämättömäksi ja tyhmäksi. Ymmärrät varmaan, että emme voi olla tekemisissä ennen kuin olen selvittänyt, kuka tämän tiedon on vuotanut.

Lähestyn sinua poikkeuksellisesti kirjeellä. Yleensähän minulla on tapana viestiä napakasti Twitterissä.
Kun poliitikko tiivistää ajatuksensa, syntyy sanontoja, jotka saattavat elää pitempään kuin sanojansa.
Kaikkihan me muistamme nämä suomalaiset klassikot:
Minä juon nyt kahvia, sanoi pääministeri Harri Holkeri.
Puhun niin totta kuin osaan, sanoi pääministeri Anneli Jäätteenmäki.
Sori siitä, sanoi valtiovarainministeri Alexander Stubb.
Tänä keväänä listalle nousi nuoremman polven haastaja.
Kaikilla meillä on kuule rajoitteita, sanoi kansanedustaja Susanna Koski, joka ei ainakaan vielä ole ministeri.

Ennen vanhaan puhuttiin lentävistä lauseista. Yhteisömediallisena aikana tokaisuista tulee meemejä, joita kierrätetään ja versioidaan verkossa.
Minusta on harmillista, että huippupoliitikkojen lausahduksille naureskellaan, vaikka niillä olisi filosofinen pohja. Esimerkiksi ”puhun niin totta kuin osaan” kiteyttää hienosti relativistisen käsityksen, että mitään yleisesti pätevää ja pitävää totuutta ei ole.
”Kaikilla meillä on kuule rajoitteita” on myös viisas muistutus siitä, että kukaan ei ole täydellinen.
Toisaalta rajoitteita on erilaisia, vaikka ei puhuttaisikaan ydinaseiden rajoittamisesta.
Kaikkien rajoitteet eivät estä heitä osallistumasta täysivaltaisesti yhteiskunnan toimintaan ja päätöksentekoon, pikemminkin päinvastoin.

Hyvä ammattiveli, eniten minua harmittaa kuitenkin se, että osoitatte avointa vihamielisyyttä ja uhoatte ydinaseillanne.
Mutta niin kuin jo sanoin, olen kuitenkin valmis tapaamiseen joskus myöhemmin. Sitä odottaessa muistutan kaikella ystävyydellä, että ydinasearsenaalini on massiivinen ja vahva.

13.5.2018

Valioaine

 Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 13.5.2018
Pakinoitsijakin on ollut kerran nuori abiturientti, joka odotti kiihkeästi päivää, jona saa painaa valkoisen lakin päähänsä.
Kolme ajankohtaista asiaa kirvoittivat tämän tunnustuksen: Ismo Alangon televisioitu studiokonsertti, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisema kokoelma tunnettujen suomalaisten ylioppilasaineita ja se, että ensi perjantaina ylioppilaslautakunta luovuttaa tämän vuoden tulokset kouluille.
SKS:n toukokuisen lahjakirjan tunnettuja suomalaisia ovat muun muassa Eino Leino, Paavo Haavikko, Kaarina Helakisa ja Sofi Oksanen.
Masentavin tapaus on Leino, josta tuli ylioppilas 16-vuotiaana ja joka kirjoitti yhden tunnetuimmista ja kestävimmistä runoistaan, Hymyilevän Apollon, iässä, jossa me muut olemme kirjoittaneet ylioppilasaineita.
Osa kuuluisuuksista on menestynyt hyvin aineissa lukion jälkeenkin.
SKS on julkaissut vuosikymmenten mittaan muidenkin kuin kirjallisuuden historiaan päässeiden koululaisten valikoituja ylioppilasaineita. Nykyään niitä tosin kutsutaan ylioppilasteksteiksi.
Ylioppilasaineenikin arvostellut äidinkielenopettaja ajatteli, että minusta tulee kirjailija. Äiti ehdotti, että menisin lukion jälkeen johonkin kirjoittajakouluun, vaikkapa kansanopistoon.
Kapinoin auktoriteetteja vastaan ja hakeuduin heti lukion jälkeen syksyllä kauppaoppilaitokseen, missä opin kahden vuoden aikana välttävästi pitämään kirjaa, mutta en tekemään tiliä.
Seuraavana vuonna Helsingin Sanomat teki ison jutun joensuulaisesta nuorestamiehestä. Hassisen Kone -yhtye oli niin kova juttu, että valtakunnan pääpäivälehtikin haastatteli sen nokkamiestä Ismo Alankoa.
Kirjoitimme Ismo Alangon kanssa ylioppilaiksi samana keväänä vastakkaisilla puolilla Suomea. Hesarin haastattelusta muistan, että lautakunta antoi hänellekin laudaturin, ja sen, että kirjoitimme samasta otsikosta: Rahanhimo, vallanhimo, kunnianhimo.
Vastikään nähdyn televisiokonsertin lähikuvat taiteilijasta, ikätoverista, kertoivat saman kuin aamuinen näky kylpyhuoneen peilissä: aika on armoton kosmeettinen kirurgi.
Alangon ainetta en ole lukenut, enkä omastanikaan muista paljon. Sen verran kuitenkin, että suhtauduin annettuun aiheeseen niin vakavasti kuin osasin ja kirjoitin vaaliehdokkaasta, joka ajoi pitkin kylää polkupyörällä viitta hulmuten ja keräsi ääniä.
Silloin se oli kuvitelmaa.
Kovin pitkälle en ole kohta neljässäkymmenessä vuodessa päässyt.


8.5.2018

Musiikkia ystävien kanssa

Yksi pitkäaikainen haave on toteutunut: olen julkaissut levyn.

En toki yksin, vaan ystäväni Kari Pyrhösen kanssa. Veljeksiltä paloi koti -cd:n julkkareita vietetiin 11. huhtikuuta Salossa Bar Bizarressa. Lavalla oli minun ja Pyrtsin lisäksi Pyrtsin poika Mikael Mattila, joka on sovittanut levyn ja toiminut sen taiteellisena tuottajana.

Taloudellisessa mielessä tuottaja olen minä, ja levyn julkaisija on toiminimeni Ison Kiven Kustannusliike.

Pyrtsi - tai Kari niin kuin minä mieluummin puhuttelen - kysyi muutama vuosi sitten, saako hän säveltää runojani ja julkaista niitä mahdollisesti levyllä, jos hän vielä sellaisen tekee. Siihen mennessä hän oli tehnyt kaksi pitkäsoittoa omista kappaleistaan. Minä olin julkaissut kolme runokokoelmaa.

Sanoin, että antaa mennä vain. Jo ensimmäiset demot saivat minutkin innostumaan: tekstit saivat uutta elämää, ja toisaalta Kari oli säveltänyt niihin aivan uudenlaista musiikkia.

Vuodenvaihteessa 2015/2016 pidimme coach Päivi Hoikkalan kanssa muutaman istunnon, joissa pohdin hänen taitavalla ohjauksellaan, mitä tekisin elämässäni. Mitään hätää ei ollut, mutta jotain puuttui. Päivi auttoi löytämään sen.

Kerroin, että haluaisin järjestää omista runoistani esityksen, jossa olisi myös musiikkia ja että tunnen kyllä tyyppejä, joita voisin pyytää mukaan. No mikset tee? No miksi en?

Koska olen itsekin soittanut kitaraa ja tehnyt biisejä teinivuosista asti, ehdotin Pyrtsille, että kokeilemme soittaa ja laulaa yhdessä. Niin syntyi duo Pyrhönen & Lehtonen. Syksyllä 2016 järjestimme yhteisen konsertin Iäni-duon kanssa Salon teatterin lämpiössä. Toisen pidimme syksyllä 2017.

No mikset tee? No miksi en?

Duolle säveltäminen inspiroi Pyrtsiä niin, että samalla hän sävelsi ja sanoitti
materiaalia soololevylleen. Sen julkkarit ovat 16. toukokuuta Semifinaalissa Helsingissä. Pyrtin levyllä on kolme minun tekstiäni.

Historia-levyn bändin lisäksi julkkari-illan aikana esiintyvät Pelle Miljoona (!!!) ja Esa Kaartamo. Esitämme Karin ja Mikaelin kanssa myös Veljesten biisejä ja runoja.

Niin, biisejä ja runoja. Duo-levyllämme on 10 raitaa: kuusi sävellettyä runoa ja neljä lausuttua. Sävellyksistä viisi on Pyrtsin ja yksi minun. Laulan siinä myös leadin. Muissa biiseissä laulaa soolot Kari, ja minä vetelen stemmoja.

Kaikki ottaa oman aikansa, ja kaikella on aikansa. Täytän tänä vuonna 58. Nyt alan pikku hiljaa tietää, mitä haluan.

Ensimmäiset laulutekstit kirjoitin oppikouluaikoina kolmen kaverin bändille. Sen trion jäsenillä on ollut kova kohtalo: Pertti ja Seppo kuolivat liikenneonnettomuudessa koulujen juuri alettua syksyllä 1976. Ulkomusiikillisena seikkana mainittakoon, että asun Halikon hautausmaan lähellä, ja kun katson yläkerran makuuhuoneen ikkunasta kadun yli, voin nähdä poikien haudalle.

Vuonna 1981 minulla oli muutaman kuukauden bändiprojekti Kari Saarisen ja Arto Pasman kanssa. Arto ei ole enää keskuudessamme. Karin - siis Saarisen eli Kaken - kanssa olemme tehneet viime aikoina muutamia kapakkakeikkoja kahteen mieheen. Kohta 40-vuotinen ystävyytemme on kantanut näin pitkään, vaikka välillä emme ole nähneet emmekä kuulleet toisistamme vuosikausiin. Kake on levyttänyt kaksi singleä, joiden sanat ovat minun. Kirjoitin ne hänen sävellyksiinsä 1990-luvun alussa.

Tähän kun lisää vielä, että laulan nykyään Salon Viihdelaulajissa ykkösbassoa, niin siinähän se on: musiikki on tullut elämääni takaisin myös tekemisenä. Which in nice.

Ja sitten mainos: Veljeksiltä paloi koti -levyä voi tilata minulta (17 euroa, sis. postikulut) tai Levykauppa Äxästä (14,90 euroa + postikulut).

Olemme myös Youtubessa  ja Facebookissa.



6.5.2018

Eron hetki

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 6.5.2018


Hurriganes ja Get on. Pavarotti, Domingo, Carreras ja My way. Finntrio ja Rökäleitä mökäleitä kerrassaan.
Tässä ehkä tärkeimmät musikaaliset mieskolmikot ja heidän vaikuttavimmat esityksensä.
Tai lisätään nyt vielä yksi trio: Sipilä, Orpo, Terho ja Jos ystävään sä luottaa voit.
Hallituspuolueiden puheenjohtajakolmikko keskusteli tällä viikolla Kaj Turusen värikartasta. Kansanedustaja vaihtoi vapun alla siniset vähän sinisempään kokoomuksen.
Kaikkien ikävien ja huolestuttavien uutisten keskellä oli huojentavaa kuulla, kuinka keski-ikäiset miehet avautuivat tunteistaan:
– Me kävimme asiat läpi ja olemme kaikki hyvällä mielellä.
– Luottamuskriisi on nyt ohi.
– Meillä ei ole enää mitään hampaankolossa.
Kaikki oli niin hienosti, että puuttui vain eteen työnnetty avokämmen ja:
– Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää.

Kevät on mennyt Selviytyjät Arkadianmäellä -sarjassa muutenkin erojen merkeissä.
Hjallis Harkimo erosi kokoomuksesta ja perusti Liike nyt -nimisen liikkeen, joka ei ole puolue. Miksi olisikaan? Puoluemies perustaa puolueen, liikemies liikkeen.
Yllättäen tämäkin liike personoitui aluksi kolmeen mieheen, ja taas saatiin uusi triohitti: Harkimo, Jungner, Enbuske ja Sota apatiaa vastaan.
Kun eroista puhutaan, täytyy totuuden nimessä myöntää, että nämä kolme herraa eroavat toki toisistaan. Vain kahdella heistä on oma keskusteluohjelma televisiossa. Kolmannen täytyy tyytyä vierailemaan studiossa, kun tarvitaan puolueetonta poliittista analyysiä.
Herrat pystyvät pyörittämään keskenään yhden talk show -kauden ilman ulkopuolisia. Siihen nähden on heikko esitys, että Harkimo on vieraillut tänä keväänä vain kaksi kertaa Enbusken showssa.

Ja onhan meillä vielä Paavo Väyrynen ja hänen eronsa keskustasta ja Euroopan parlamentista. Mutta antaa hänen olla, kun tarjolla on nuorempiakin ravistelijoita.
Elina Lepomäki ei eronnut mistään, mutta hän julkaisi kirjan. Siinä hän haukkuu muun muassa puolueensa kokoomuksen johtamista, mutta ei missään tapauksessa ketään johtajaa.
Paksuutta Vapauden voitossa on kuin synkimmissä ruotsalaisissa dekkareissa. Kirjan nimi sen sijaan herättää yleispätevää toivoa. SDP:kin julistaa nettisivuillaan, että vapauden täytyy voittaa alistaminen.

Salossa kokoomuksen Sanna Lundström eroaa kaupunginhallituksessa. Paikka pitäisi täyttää toukokuun aikana.
Hjallis Harkimon mielestä Suomen todelliset päättäjät mahtuisivat tilataksiin. Mahtuminen ei ole aina määrästä kiinni. Salon kokoomuksen valtuustoryhmässä on vain toistakymmentä jäsentä, mutta he eivät ole aina sopineet edes samaan bussiin.