28.1.2018

Bambulla päähän

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 28.1.2018

Vaalipäivänä pakinoitsija laitetaan lyhyeen karanteeniin, jotta hänen päähänpistonsa eivät vaikuttaisi vaalien tulokseen.
Sen tähden tänään keskitytään aivan muuhun kuin presidenttiehdokkaisiin, ja mikä olisikaan turvallisempi aihe kuin kiinalaiset pandat.

Pandat tuotiin Suomeen lentokoneella, ja Ähtäriin ne kuljetettiin rekoilla. Tulokkaat saivat heti myös talviset suomalaiset nimet.
– Kuule, Pyry.
– No mitä, Lumi.
– Mitä ajattelet siitä, että Suomikin on nyt osapuolena meidän pandojen pyörittämässä kiinalaisessa diplomatiassa?
– Pelkkää hyvää. Sanoisin, että meidän Ähtäriin tulomme on kansainvälisessä politiikassa lämmin tuulahdus.

– Hiukan minua kyllä huolestuttaa, tykkäävätkö suomalaiset meistä.
– Suotta huolehdit. Kuulin, kun joku sanoi, että meidän kaltaiset vetonaulat voi Suomessa laskea yhren kären sormilla ja voi olla, että lyömme kaikki muut lauralta.
– Mutta jonain päivänä me emme enää kiinnosta, pelkään.
– Älä siinä synkistele! Vastahan me tulimme, ei meihin kukaan ole vielä ehtinyt kyllöstyä.

– Kuule, Pyry.
– No mitä, Lumi.
– Sinun pitäisi vähän vahtia syömistäsi. Siihen on kiinnitetty huomiota, ja joku jo sanoi, että sinusta voi kasvaa maailman suurin panda.
– Minulla on aina ollut hyvä ruokahalu.
– Mutta kyllä se oli vähän noloa, kun sinä siellä lentokentälläkin vain istuit ja pureskelit bambua.
– No, se meni vähän niin kuin vanhasta muistista.

– Mitähän meille aiotaan täällä syöttää? Ei kai pelkkää puutarhabambua sentään.
– Bambu on torvaldsisin vaihtoehto, mutta metsälehmuskin voisi maistua. Näin sellaisen metsikön matkalla.
– Minä näin varmaan saman niinistön. Sehän oli tänne tullessa oikealla puolella.
– Myös männyn kuorta voisi maistaa. Joku Paavo on kirjoittanut reseptikirjan siitä, miten leipään pannaan puolet petäjäistä.

– Kuule, Lumi.
– No mitä, Pyry.
– Oletko kuullut, että meidän katsomisestamme peritään maksu, aikuiselta peräti 30 euroa.
– Mutta meitähän on kaksi. Ei se niin paljon ole pekkaa päälle.

Hyvin tuntuvat kiinalaiset pandat sopeutuneen Suomeen. Toivottavasti ne pysyvät eläinpuistossa, eivätkä karkaa luontoon, ettei metsiemme pyssymiehille tulee vaikeuksia valita, kumman vahingossa ampuu: pandakarhun vai pantasuden.

14.1.2018

Linnaa kohti

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 14.1.2018

Hyvät ystävät, kuulijat, katsojat ja koko Suomen kansa!
Suomi tarvitsee presidentin, joka haluaa tehtävään tosissaan. Sellainen presidentin, jonka mielestä kivitalo Kolera-altaan reunalla Helsingissä on maailman paras paikka.
Tässä teillä on sellainen ehdokas. Koko aikuisikäni olen odottanut kutsua itsenäisyyspäivän juhliin. Koska sitä ei ole kuulunut, ainoa keino on yrittää päästä juhlien isännäksi.

Kutsumattomuuteen voi vaikuttaa se, että minusta presidentti-instituution voisi lopettaa tai tehdä siitä seremoniallisen parvekkeella huiskuttajan viran.
Uskon, että sillä tavalla Suomeen saataisiin parempia pääministereitä niin kuin Ruotsissa. Sellaisia kuin Olof Palme, mutta tietysti eläviä.
Berliinin keskustassa on muuten Olof Palmen aukio. Kompastuin sen edessä jalkakäytävällä, ja nilkka venähti. Kerron tämän vain siksi, ettei kukaan pääse moittimaan ulkopoliittisesta kokemattomuudesta.

Luottakaa minuun, kun sanon, että gallupeihin ei voi luottaa. Ihmiset vastaavat niihin, mitä sattuu, Vain annetut äänet lasketaan, ja äänestyskopissa kansalainen kuuntelee sydämen sykettä, järjen ääntä ja naapurin yskää.
Eivät pelkästään gallupit vääristele. Sitä tekee myös media. Haastattelut antavat ehdokkaista aivan epätodellisen kuvan. Toimittaja etsii sekavistakin virkkeistä punaista lankaa ja aika usein myös onnistuu.

Ehdokkailta on kysytty, mitä mieltä he ovat tiedustelulaista. Pitäisikö viranomaisille antaa lisää oikeuksia tarkkailla kansalaisten viestejä?
Valtuuksia voi lisätä, mutta toiminnan pitää olla avointa. Tässä paikallinen puhelinyhtiö näyttää hyvää esimerkkiä. Sain oikein henkilökohtaisen sähköpostiviestin, jossa kerrottiin, että Lounea kuuntelee yksityisasiakkaita.

Koska presidenttikin on ihminen, myös ehdokkaiden yksityisasiat kiinnostavat. Millainen perhe, mitä lemmikkejä, millaisia harrastuksia… Voihan näitä kysellä, mutta ei kai perhe vaikuta viran hoitoon! Luuletteko te, että olisin edes ehdokkaana, jos perhe saisi päättää?

Kohta toimittajat soittavat ja kysyvät, miten puhe meni omasta mielestä. Vastaan jo nyt, että hyvin. Esitys oli johdonmukainen ja keskittyi olennaiseen. Sanoin kaiken, mitä piti. Ehkä liikaakin.