29.10.2017

Uusi normaali

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.10.2017

Ja niin päättyi seitsemän kuukauden mittainen kesäaika, ja kelloja siirrettiin tunti taaksepäin, kohti mennyttä kesää, jota ei koskaan kunnolla edes tullut.
Kansa puhuu epätarkasti talviajasta, mutta virallinen termi on normaaliaika. Pimeys, lumiräntä sekä teiden ja pihojen kaljamat ovat normaaliajan ilmiöitä. Kesäaika on poikkeus.

Kesäaika ja normaaliaika ovat yleisesti käytössä pohjoisella pallonpuoliskolla. Toisinajattelijoitakin on, ihan lähelläkin. Venäjällä ei siirrytä keväisin kesäaikaan.
Venäjän tekemiset ja tapahtumat huolestuttavat monia. Tällä viikolla Venäjä esti taas kerran YK:n turvallisuusneuvoston toimet Syyrian hallitusta vastaan, Amnesty arvosteli Venäjän vankilakuljetuksia ihmisoikeuksien vastaisina ja asiantuntijat arvioivat, että Venäjän talous uhkaa pysähtyä.
Sellaista on maassa, joka elää jatkuvasti normaaliajassa.

Keli muuttui normaaliksi jo ennen normaaliajan alkua, ja autoihin vaihdettiin normaalirenkaat.
Normaalitakit ja normaalikengät tuodaan eteisiin. Uima-altaat on tyhjennetty, ja normaaliurheiluvälineet kaivetaan varastoista. Taustalle laitetaan soimaan Eppu Talven kappale Normaaliunta.
Eikä aikaakaan, kun on joulu, ja taas kysytään laulaen, onkos tullut kesä normaalin keskelle.

Oikeaan kesäaikaan siirrytään vasta viiden kuukauden päästä, vaikka säätila on silloin todennäköisesti samanlainen kuin nyt. Sellaistakin sattuu, että kesä näyttää olevan tuloillaan, mutta yhtäkkiä saadaankin vielä pakkasta ja lunta. Tulee takanormaali.

Valtion omistama kaivosyhtiö Terrafame haluaa ottaa uraania talteen Sotkamossa. Jotkut pelottelevat ympäristöriskeillä, mutta mitään syytä huoleen ei ole. Talvivaarastakaan ei kannata enää puhua. Sehän on vain ihan normaali vaara.
Nälkämaassa toimiva Terrafame on luvannut järjestää sotkamolaisille tupailtoja, joissa kerrotaan uraanin talteenotosta. Tupailloissa luetaan myös Zacharias Topeliuksen normaali-iltojen tarinoita.

Normaaliaika jakautuu kolmeen osaan: syysnormaali ja kevätnormaali ja niiden väliseen keskinormaaliin, jota runollisemmin kutsutaan myös sydännormaaliksi.
Niiden välillä ei huomaa mainittavaa eroa, kun viettää tulevat kuukaudet normaalipesässä normaalihorroksessa.

(Juttua on korjattu julkaisupäivän jälkeen. Pakinoitsijan vapaudella puhuttiin puolen vuoden kesäajasta, vaikka se on seitsemän kuukauden mittainen.)

22.10.2017

Suuria persoonia

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 22.10.2017

Satavuotiaassa Suomessa on aika hyvä elää, toimittajanakin.
Kun korkeinta poliittista valtaa maassa käyttävä pääministeri haukkuu julkisesti puolueen laivaristeilyllä iltapäivälehden toimittajaa, toimittaja saa vapaasti istua kuuntelemassa. Hän voi myös kysyä, mitä pääministeri tarkoittaa, mutta pääministerin ei tarvitse vastata julkisesti.
Ilmeisesti yksi kiukun aihe oli lööppi, jolla ei ollut mitään tekemistä lehdessä olleen jutun kanssa.
Turkissa toimittaja voi joutua vankilaan siksi, että tekee työtään. Suomen pääministerin mielestä EU:n pitää jatkaa jäsenyysneuvotteluja Turkin kanssa. Näillä kahdella asialla ei ole tekemistä toistensa kanssa.

Satavuotiaan Suomen kunniaksi järjestetyssä gaalassa muistettiin tällä viikolla merkittäviä suomalaisia kulttuuritekoja ja -persoonia.
Vuosisadan kirjaksi valittiin Sinuhe egyptiläinen. Se kertoo yksityislääkäristä, joka tekee kallonporauksia asiakasseteliä vastaan. Elävänä esimerkkinä sote-uudistuksen onnistumisesta Sinuhen rinnalla kulkee orja, jolla on vain yksi silmä.

Jean Sibelius valittiin vuosisadan kulttuuripersoonaksi. Sibeliuksen perikunta on Suomen parhaiten  ansaitseva säveltäjä.
Gaala järjestettiin Logomossa Turussa. Kulttuuripersoonan valinta osoittaa, että hienotunteiset turkulaiset eivät vedä kotiinpäin. Muuten Sibeliuksen perikunnan sijasta kunniamaininnan olisi saanut Vilperin perikunta, jolla myös on mittava musiikkituotanto.

Kulttuurivaikuttajaksi valittiin Amos Andersson, kemiönsaarelaisen pienviljelijän poika, joka pelloilta pääkaupunkiin päästyään lahjoitti Tamminiemen presidentin vapaa-ajanasunnoksi. Itse Amos tunsi olonsa yksinäiseksi mökillä, mutta presidentille yksinäisyys kuuluu työsuhde-etuihin.

Syksyn suuret elokuvatapaukset Yösyöttö ja Tuntematon sotilas eivät ehtineet mukaan kilpailuun.
Edellinen sijoittuu lähitulevaisuuteen, ja se kuvaa vain vaivoin peitellen elämää valtakunnan huipulla. Pääosissa ovat ikämies ja vauva.
Jälkimmäisen ensi-ilta on vasta ensi viikolla. Ohjaaja Aku Louhimies on kuitenkin jo kotiutunut rintamalta parrakkaana ja suru silmissään. Aika monet ovat nähneet elokuvan kutsuvierasnäytännöissä, mutta eivät uskalla puhua siitä, jotta eivät joudu sotaoikeuteen.

Voihan kolmas Tuntematon olla ihan kelpo leffa, mutta tuskin kuitenkaan parempi kuin Mika Waltarin käsikirjoitukseen perustuva Tähdet kertovat, komisario Palmu.
Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa iltalehden reportteri pelastaa poliisit sotahullun kartanonherran kynsistä.

2.10.2017

Kansalaiset liikkeellä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 1.10.2017,
Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivänä

Sauli Niinistön puolesta kortteja keränneet kansalaisaktivistit saivat työnsä päätökseen tällä viikolla. Kaikkiaan kannattajakortteja kertyi yli 156 000.
Tällä keräystuloksella uskaltaa lähteä ehdokkaaksi. Kristillisdemokraattien Sari Essayah ja RKP:n Eva Biaudet saivat viime presidentinvaaleissa yhdessä yhtä paljon ääniä. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki sai yksin vähän enemmän.

Niinistö ei aikaisemmista vaaleista poiketen halunnut kokoomuksen ehdokkaaksi. Starttia on valmistellut kansanliike, jonka nimissä kannattajakortteja ovat keränneet monet kokoomuslaisilta näyttävät hahmot.
Kansanliikkeet ovat saaneet Suomessa paljon aikaan. Ne ovat rakentaneet työväentaloja, suojeluskuntataloja ja pelastaneet Koijärven.
Kuuden presidenttivuoden jälkeen on ehkä järkevää tehdä pesäero kasvattajapuolueeseen. Salon kokoomuksesta Niinistö on jo etääntynyt niin kauas, että hän tuskin soittaa poliisille, vaikka ei jostain syystä tulisikaan valituksi.

Kannattajakortit ovat kaikki ainutlaatuisia, joten keräilyesineinä niitä voi pitää harvinaisina. Rahallista arvoa on kuitenkin vaikea mitata. Esimerkiksi parikymmentä vuotta vanhoilla Teemu Selänne -keräilykorteilla on nettihuutokaupassa 75 sentin pohjahinta.
Kannattajakorttien kokoelma poikkeaa keräilykuvakansioista sillä tavalla, että se on julkinen asiakirja, johon kuka tahansa voi tutustua.

Mäntyniemi on kannattajakorteille turvallisempi paikka kuin eduskuntatalo. Siellä ne tuhottaisiin niin kuin vierailijalistat, joista selviäisi, millaista kansaa eduskunnassa liikkuu. Tiettävästi tiedot silputaan ja poltetaan, ja tuhka syödään eduskunnan kansliassa aamupuron mausteena.

Eduskunnassa mietitään vielä, pitääkö tiedot vierailijoista julkistaa vai ei. Korkeimman hallinto-oikeuden mielestä pitää, ja eduskunnan salailevasta toiminnasta on tehty useita kanteluita.
Mistä oikein on kysymys? Tavoitimme asiassa aktiivisena olleen kansanedustajan, joka haluaa pysyä nimettömänä.
– Te ette halua, että vierailijalistat julkistetaan, eikö vain?
– Kyllä, en halua.
– Miksi ette? Haluatteko suojella aroissa asioissa edustajia lähestyviä kansalaisia?
– En.
– Käykö luonanne arveluttavia vaikuttajaviestintäammatinharjoittajia?
– Ei käy. Mutta minua nolottaa.
– Miksi?
– Olen täällä talossa jo viidettätoista vuotta. Jos vierailijalistat julkaistaan, paljastuu, että kukaan ei ole koskaan halunnut tulla minun puheilleni.