15.2.2015

PAKINA: Laivauutisia

Sanotaan nyt heti alussa, että tämän pakinan lopussa kysytään, että kuinka sitten kävikään.

Mutta ennen sitä oikaistaan muutama väärä tieto: pääministerit eivät keskustelleet Brysselissä Thessalonikin Prismassa myytävän oluen vahvuudesta, Minskissä ei neuvoteltu Venäjän ja Ukrainan välisen rajan yli omaan käyttöön kuljetettavan oluen määrästä eikä eteläkorealaisen lentoyhtiön johtajan tytär joutunut vankilaan siksi, että suuttui väärän lämpöisenä tarjoillusta riisioluesta.

Mitä siis tapahtui?

Juha Sipilä ja Timo Laaninen esittelivät keskustaväen risteilyllä puolueen vaalitavoitteita. Oltiin Tallinnan lautalla, ja teinit mulkoilivat heitä pöydästään ja ajattelivat, että me ei olla ikinä niin kuin noi.

– Verotus yrittäjyyttä ja työntekoa kannustavaksi, sanoi Sipilä.

Yleisöä oli jo lämmitetty Suomi nousuun -vaalilaulun säröisellä sähkökitaralla, joten aplodit tulivat pyytämättä.

– Koulutus ja osaaminen kivijalkana, jatkoi Laaninen.

Yleisö nousi seisomaan ja jatkoi taputusta.

– Kotipalvelut ja valinnanvapaus takaisin perheille! julisti Sipilä oikein huutomerkin kanssa.

Taputus muuttui tasaisen rytmikkääksi.

Oli Laanisen vuoro:

– Biotaloudesta ja digitalisaatiosta kasvua!

Vaalikentille kaipaava keskustaväki alkoi tömistää jalkojaan.

Sipilä heitti puita pesään ja vettä kiukaalle:

– Kuntien palvelut ja talous tasapainoon!

Taputukset ja töminä voimistuivat, ja yleisön joukosta alkoi kuulua kannustavia huutoja. Sanoista ei saanut selvää, mutta tunnelma oli korkealla.

Laaninen heitti vielä yhden:

– Sote maaliin!

– Sote maaliin! Sote maaliin! Sote maaliin! vastasi yleisö.

Puheenjohtaja veti puoluesihteerin vähän sivummalle.

– Kuule, minä alan olla huolissani. Porukka käy vähän liian kuumana. Kannatus on jo korkealla, ja jos tästä vielä noustaan, alamäki alkaa ennen vaalipäivää.

Puoluesihteeri katsoi villiintynyttä yleisöä ja kysyi:

– Pitäisikö yrittää vähän laimentaa?

Ja kuinka sitten kävikään.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.2.2015

12.2.2015

Kirkkomaalla

Kuuntelin tänään iltalenkillä Radio Vegaa ja Michael Cronströmin ohjelmaa Fokus på TV-signaturmelodier. Yleensä aloitan tai päätän lenkin kulkemalla rauhassa kadun toisella puolella olevan hautausmaan halki. Tällaisina aikoina sen polut ovat näiden kulmien parhaiden valaistut ja hiukoitetut.

Nyt kalmisto oli lenkin loppupuolella.

Kun astuin sisään eteläisestä portista, ohjelmassa alkoi soida loistavan The Boss -sarjan tunnari, Robert Plantin esittämä "Satan, your kingdom must come down"!

Hautausmaan toisella laidalla pysähdyin kahden kouluaikaisen kaverin haudalla. He kuolivat liikenneonnettomuudessa syksyllä 1976. Olimme juuri aloittaneet lukion ensimmäisen luokan.

Oppikoulussa kirjoitin ensimmäiset laulutekstini poikien bändille. Kävin kuokkimassa jalkapallojoukkukeen päättäjäisissä koulun ruokalassa kuullakseni, miltä "Let´s boogie" kuullosti elävän yleisön edessä laulettuna.

Kiitos pojat. Sen jälkeen en ole kirjoittanut pöytälaatikkoon, vaan ainoastaan julkaistavaksi tarkoitettua tekstiä.

Kun otin pipon päästä, kuulokkeissa alkoi soida Roger Daltreyn "Who are you", CSI:n tunnusmusiikki.

Olimme hyvässä seurassa.

8.2.2015

Pokka pitää

Ylioppilaskirjoitusten tekstitaidon koe.

Analysoi lause: Politiikka on rikki.

Kokoomus käyttää kyseessä olevaa väitettä tämän kevään eduskuntavaalien kampanjoinnissa. Substantiivin, verbin ja adverbin sisältämä lause on lyhyydestään huolimatta monitulkintainen, ja sen konnotaatiot ja assosiaatiot haarautuvat moniaalle.

Ensinnäkin mieleen nousee kuva sekatavarakaupan kodintarvikeosastolla sirpaleiden keskellä seisovasta Alexander Stubbista. Kaupan täti tulee ja toruu pääministeriä. Mitä sanoo Stubb?

– Se oli jo rikki, kun minä tulin.

Rikki tarkoittaa, että jokin on särkynyt. Slangimaisesti rikin synonyyminä käytetään särkyneestä johdettua sanaa särki.

Voidaan siis sanoa, että politiikka on särki.

Särki on myös kala, ja edellä mainittu ilmaisu vie ajatukset pitkälle venähtäneisiin kosteisiin illanviettoihin, joihin osallistujat tunnistaa aamulla punasilmäisyydestä.

Nykyaikaisen poliitikon habituksesta tällaisia merkkejä ei hevin löydy.

Kalaa käytettiin poliittisessa viestinnässä eduskuntavaaleissa vuonna 1991. Kokoomuslainen pääministeri Harri Holkeri suositteli lama-aikana ruokakalaksi silakkaa, sillä siihen köyhälläkin on varaa.

Silloinkin oppositiossa ollut keskusta tarttui syöttiin ja teetti mainoksen, jossa ihmisen sanottiin tarvitsevan perusturvaksi muutakin kuin pääministerin ruokavinkkejä.

Myös vuoden 2007 eduskuntavaaleissa puhuttiin ruuasta – tai meinattiin puhua. Miljoonajäseninen SAK teetti videon, jossa Oiva Lohtanderin esittämä ökykapitalisti mässäili kukkuraisen pöydän ääressä ja luetteli, mitä kaikkea hän tekisi, jos saisi päättää. Sketsin lopussa hahmo huomaa, että hänhän juuri saakin päättää, sillä eiväthän ne työläiset edes äänestä.


Mainosta ei esitetty. Pilkataan mieluummin vaikka etnisiä vähemmistöjä, uskovaisia tai puhevikoja.

Rikki-sanalla on muitakin kansanomaisia synonyymejä kuin särki.

Esko Aho tunnettiin ainakin pääministerivuosinaan innokkaana avopokerin pelaajana. Sanomattakin on selvää, millaisella lauseella keskusta olisi tuolloin analysoinut yhteiskunnallisen päätöksenteon tilaa.

Politiikka on sökö.

Pakina on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 9.2.2015

3.2.2015

Aforismeja - 4


Taide on kaiken yläpuolella. Maisema on kaunis kuin taulu.

Runoilija kärsi. Ei tuntenut tarpeeksi tuskaa. 

Tärkein arvio taideteoksesta on kustannusarvio.

1.2.2015

Aforismeja - 3


Valtaa ei kumota. Patsas kaatuu, valta siirtyy.

Yksinvaltias ei hyödy yksin.

Vahvat tuotemerkit yhdistävät kansakuntia – kuten Coca Cola ja Kalashnikov