23.4.2012

Kreivin selän takana

Ihan aluksi lienee syytä ilmoittaa, että tämä kirjoitus sisältää ironiaa, suomeksi salaivaa.
Se on huumorin laji, jota usein viljellään pakinoissa.
Ironiaan sisältyy monia ongelmia. Yksi on se, että lukijan saattaa olla vaikea erottaa, milloin kirjoittaja on tosissaan, milloin ei.
Viime päivien keskustelu perussuomalaisen eduskunta-avustajan blogikirjoittelusta on opettanut, että myös kirjoittajaa on vaikea erottaa.
Ironiaa esiintyy kirjallisuudessakin. Kirjallisuus on pakattu kirjoksi, ja niitä löytyy kirjastoista – muun muassa Halikon kirjastosta, jota ei kohta ehkä enää ole.
Vielä 1970-luvulla Halikon kirjasto oli kunnantalolla. Oppikoulua aloittelevan pojan mittakaavassa kirjasto oli suuri, ja niin se olikin, sillä myöhemmin, kun kirjasto oli muuttanut muualle, kävin tapaamassa kunnaninsinööriä, ja kirjastoon oli tehty hänen työhuoneensa.
Nykyiseen paikkaan kirjasto muutti kymmenkunta vuotta sitten. Ennen talossa oli Sale, mutta se suljettiin, kun Prismakeskus valmistui. Tämä historiallisesti merkittävän tapahtuman muistona kirjaston pihanurmelta löytyy laatta.
Halikon suljettava kirjasto sijaitsee muutenkin historiallisesti arvokkaalla paikalla Joensuun kartanon pitkän koivukujan ja vanhan Kuninkaantien risteyksessä. Nykysalolaisittain paikan voi määritellä toisinkin: se on matkan varrella, kun ajetaan vesivahinkopainotteisesta Marian alakoulusta pidemmälle ehtineiden Laurin homeyläkouluun.
Kirjaston pihalle istutettiin toissavuonna pronssinen Gustaf Mauritz Armfelt. Kreivi katsoo tielle, eikä huomaa lainkaan, mitä hänen selkänsä takana kirjastossa puuhataan.
Kerran tunnissa ohi ajaa pikabussi Helsinkiin.
Hyppää, Gusse, kyytiin, kun vielä voit.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 22.4.2012

16.4.2012

Hei, kukat puhuu

Siinä se nojaa, omenapuu
kovilla kyynärpäillään ja kertoo isoista tuulista
pikkulinnuista, tien kulkijoista, varkaista

Mitä runous edellä, sitä tiede perässä. Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat huomanneet, että kasvitkin puhuvat ja jopa kuuntelevat.
Niiden puhe ei tosin ole sanoja siinä mielessä kuin me ihmiset ymmärrämme. Kasvit keskustelevat tuottamalla hiilivetyjä ja ottamalla niitä vastaan. Ne jopa varoittavat naapureitaan tuhoeläimistä.

Ihminenkin haluaa olla mukana keskustelukerhossa, ja yleisesti tiedetään, että juttelu parantaa sekä huonekasvien että kasveille juttelevan hyvinvointia.
Ulkotöissä on toinen meininki.
– Hei, moottorisahamies, onko sinulla kuulosuojaimet siksi, että et kuulisi, kun huudan? kysyy puu.
– Tämä on metsänhoitoa ja sattuu minuun enemmän kuin sinuun.

Ihminen käyttää kasvikuntaa vertauskuvien lähteenä, vaikka ei ymmärtäisikään haavan havinaa tai heinän heilimöintiä.
Hyvärunkoinen lajitoveri saa osakseen ihailua. Tuohta tekevät muutkin kuin kiekkoilevat Koivut. Tuomas seisoo niin kuin tammi. Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Hongankolistajalle voi urjeta ura koripalloilijana.
Toinen palaa juurilleen, toinen on latvasta laho. Jälkimmäinen on henkilö, jolla eivät ole kaikki intiaanit kanootissa, kaikki muumit laaksossa tai tuoreimman, sujuvasanaisimmallekin kasvikunnalle vaikeasti artikuloitavan tulkinnan mukaan kaikki zyskowiczit strindbergillä.

Maaliskuu oli salolaisen Laurin koulun sääaseman mukaan normaalia lämpimämpi. Kesä tulee, ja sen myötä kotipiha saa taas koristeekseen voikukkien keltaisen meren. Pyysivät jo viime vuonna, että jos et leikkaisi.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.4.2012

10.4.2012

Lapsi synnyttää

Missä lapsen on paras syntyä?
Kun syntymän ihme koettiin kotona, lapset tulivat maailmaan saunassa. Kaupungistumisen myötä siirryttiin sairaaloihin, sillä synnytyksen osuttaminen saunavuorolle oli hankalaa.
Jotkut pitävät vesisynnytystä miellyttävimpänä vaihtoehtona. Saunaan yhdistettynä se tarkoittaisi, että viimeisillään olevien äitien pitäisi kokoontua uimahalliin.
Kun synnytystavoista ja -paikoita kiistellään, keskustelu käydään kirjaimellisesti lapsen pään yli. Toisaalta syntymä ei ole vain lapsen, vaan myös äidin ystävättärien asia.

x x x

Ihanne on että, lapsi syntyy pienessä sairaalassa ja menee pienen päiväkodin kautta pieneen kouluun ennen kuin päätyy suureen maailmaan.
Salossa pelätään, että synnytykset siirtyvät Turkuun. Uhka tuntuu nyt suuremmalta kuin koskaan. Perisalolaista lohduttaa vain, että muutama päivä Tyksissä ei vielä tee lapsesta turkulaista.

x x x

Lapsen syntymä on ihmeellinen asia. Syntyessään lapsi synnyttää sukuun sekalaisen joukon toimihenkilöitä, jotka vaikuttavat lapsen elämään: äidit, isät, siskot, veljet, sedät, tädit, enot, isovanhemmat, isoisovanhemmat. Ja tässä on vasta sisin piiri.
Vastasyntynyt on sukuketjun nuorin. Ihminen muistuttaa matkapuhelinta: uusin malli on aina kehittynein. Vertaus on tekninen, mutta kun luodaan suhdetta pienokaiseen, tärkeintä on inhimillinen kosketus. Näyttöä on.
Ketjun toisessa päässä ovat isovanhemmat. Keskustan puheenjohtajuudesta kamppailee tällä hetkellä kaksi isoisää, ja tasavallan presidentiksikin valittiin juuri isoisä.
Liian vanhoja! kuuluu tuomio. Isoisä Mauri Pekkarinen on saman ikäinen kuin isoäiti Paula Koivuniemi, joka villitsee nuorisoa festareilla.
Isä tietää kaiken, sanotaan. Ei pidä paikkaansa. Paavo Väyrynen on osoittanut, että isoisä tietää.
Sellaisia me olemme.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 7.4.2012