26.2.2012

Timon hipat

      Oli tyttö Mikkelistä,
      joka tykkäs arvaa mistä?
      No tietysti siitä, mistä toisetkin.
      Siis mistä?
      Monitaitoisen Martti Innasen tekemän kappaleen kertosäe paljastaa, että Mikkelin tyttö tykkää tanssista ja humpasta.
      Se siitä, ja nyt lisää huuhaata.
      Mistä tykkää Mikkelin poika?
      Selväksi on käynyt, että ei ainakaan siitä, että häntä verrataan senaatin portaikossa ammuttuun kenraalikuvernööriin.
      Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini löysi hyvän sauman esitellä nokkeluuttaan, kun häneltä kysyttiin A-studiossa mielipidettä Olli Rehnin puheisiin Kreikan kriisistä.
      – Kyllä Mikkelin miehestä on tullut Brysselin Bobrikov, sanoi Soini.
      Siitä alkoi Ollin kurjuus. Hän loukkaantui ja vaati Soinia pyytämään anteeksi. Soini taas ajatteli, että nämä ovat Timon hipat, ja niissä Timo sanoo, mitä haluaa.
      Bobrikoviin vertaaminen loukkasi Rehniä, koska hän on isänmaallinen mies. Niin lienee ollut Bobrikovkin. Hänen isänmaansa vain oli Venäjä niin kuin tuolloin juridisesti oli suomalaistenkin. Ajalta on jäänyt elämään lastenlaulu ”Vaarilla on tsaari”.
      Soini tekee politiikkaa leikkimällä kielellä ja kielikuvilla. Kielileikeistä tykkäävät muutkin kuin perussuomalaiset. Putous-viihdeohjelman Usko Eevertti Luttisen sananmuunnoksilla on enemmän ystäviä kuin Pekka Haavistolla presidentinvaaleissa.
      Vaikka sananokkeluudesta tykätään, kaikki ei ole kielipuolella hyvin.
      Ylioppilaat osaavat nykyään äidinkieltään niin huonosti, että he eivät pärjää korkeakouluissa. Opintotuen lisäksi tarvitaan tukiopetusta.
      Myös matematiikan taidot ovat laskeneet, mikä huolestuttaa, koska hyvinvointia ei ole ilman derivointia.
      Mitä keskiverto abiturientti siis vastaa, kun äidinkielenopettaja palauttaa punakynähuomautuksia täynnä olevan kirjoitelman ja kysyy:
      – Montako kielioppivirhettä teit?
      – Laskujeni mukaan en yhtään.
Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 26.2.2012

18.2.2012

Triptyyki

Rakastan                           Olen                                    Lumessa
kuolen                               historiallinen                         voi                
elän                                   henkilö                                kävellä
siis                                     minäkin                               toisten
ajattelen                             hengin                                 jäljissä
kuolemaa                           pohjoista                             ja upota

12.2.2012

Räätälöity ratkaisu

Samalla, kun taloudellisen toiminnan ravintoympyrässä it-sektori on muuttunut yt-sektoriksi, perinteisten käsityöammattien arvostus on noussut.
      Kenkää ei voi antaa ennen kuin suutari on tehnyt kengän, ja kun työntekijä on potkuilla vapautettu työmarkkinoille, hänelle räätälöidään tulevaisuus.


x x x
 
Kun vaatetusteollisuus oli vielä pienyrittämistä, kerrottiin satua hiirestä, joka oli kissalla räätälinä.
     Taloudellinen taantuma oli päällä, ja hiiri ompeli yötä päivää, koska oli joutunut avioeron takia kahden asunnon loukkuun.
     Tarina on aikojen saatossa vääristynyt epärealistiseksi. Mitä sellainen yritystoiminta on, jossa kaikki vain pienenee ja takin tilaaja saa tuluskukkaron? Kirjanpitäjä vastaa, että tuluslaskelman mukaan toiminnasta tulee pahasti takkiin.
     Todellisuudessa kissa halusi uuden pussukan tuluskiville ja tulusraudalle ja tilasi tuluskukkaron.
     Hiiri ryhtyi toimeen, ja kun kissa tuli tilausta hakemaan, hiiri sanoi:
     – Tehostin tuotantoa, ja tulikin lakki.
     – Vai niin. No, lisää kierroksia, niin katsotaan, saatko tehtyä liivit, yllytti kissa.
     Hiiri ahkeroi, ja kun kissa tuli liivejä hakemaan, hiiri sanoi:
     – Nyt on päästy vakaalle kasvu-uralle, ja linjalta tulikin takki.
     – Sinulla menee lujaa, ja koko kylä kukoistaa ja kasvaa. Mutta vielä riittää pinnisteltävää. Teepä housut.
     Hiiri pisti ompelijansa töihin.
     Kyläläiset jo vähän miettivät, kuinka kauan nämä hyvät ajat voivat jatkua. Hiiri vakuutti, että kylällä on aina oma lämmin sopukkansa hänen sydämessään.
     Kissa tuli hakemaan housuja ja ihmetteli, kun hiiren ompelimossa oli kovin hiljaista.
     – Tuli potkuhousut, sanoi hiiri, otti matkalaukkunsa ja lähti.
     Sen pituinen se.


Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.2.2012


5.2.2012

Pop up -politiikkaa

Lauantaina oli taas ravintolapäivä. Pop up -ravintoloita putkahteli esiin siellä täällä.
Tilapäisistä putkahteluravintoloista vouhottavat eniten suurimpien kaupunkien nuoret aikuiset. Heilläkö ei ole normaalisti tarpeeksi valinnanvaraa?
No, kyse ei olekaan valinnanvarasta, vaan siitä, että ravintolatoiminta on niin hirveen säänneltyä. Täytyy olla niinku anniskelulupa ja sillee niinku hygieniapassi eikä pelkkä viilee tunnelma riitä, vaan täytyy olla niinku kylmää tilaa ruoka-aineille ja jotain verojuttuja ja kaikkee, mikä vie mahdollisuuden yrittämiseltä ja luovuudelta ja...
Oikeastaan on rajoittavaa, että pop up -meininkiä on vain ravintolaelämässä. Ajattelua voisi laajentaa.
Pimeä pirssi? Ei, minä ajan pop up -taksia.
Tarvitaanko kotitalousvähennykseen kuitteja? Ei löydy. Meillä kävi sellainen pop up -kirvesmies.
Ei minulla ole tutkintoa. Olen pop up -lääkäri ja pidän vastaanottoa vain tämän päivän.
Politiikkaan pop up -on jo kotiutunut. Presidenttiehdokkaiden kannattajia on putkahdellut esiin pitkin talvea.
Näissä vaaleissa äänestäjä ajattelee enemmän itseään kuin tulevaa presidenttiä. Äänestämällä kiinnitytään jompaankumpaan porukkaan, niinistöläisiin tai haavistolaisiin. Presidentti tulee valittua siinä sivussa.
Julkisilla kannattajilla on merkitystä. Ja vaihtoehtojahan piisaa.
Marco Bjurström vai Jari Sillanpää? Aake Kalliala vai Seela Sella?
Apulannan Sipe vai Rasmuksen Lauri? Danny vai Hector?
Arvi Lind vai Niel Hardwick? Jörn Donner vai Tapani Kiminkinen?
Paavo Väyrynen vai Eva Biaudet? Juhani Nummentalo vai Saija Karnisto?
Jääkiekkoilevat Koivut vai musisoivat von Hertzenit?
Voittaa Haavisto tai Niinistö, Haaviston tukijaksi ilmoittautunut Pauli Hanhiniemi sopii laulutaiteellaan tulkitsemaan häviäjän huomisaamun tunnelmaa:
Kuinka kuluu multa maanantai?
Ainoo kaverikin töitä sai.

Äänen ajattelua

– Pöö!
– Haa!
– Nii?
Mikä ei kuulu joukkoon?
No, pöö tietysti.
– Nii? tiukkaa Niinistö, sillä juristille on vierasta, että joku muu haastaa.
– Haa! huutaa haastaja Haavisto.
Ja jossain joku valittaa:
– Kaksitoista vuotta odotin, ja nyt vast´ akkain asettelun aika on ohi.
 x x x
Pöö! kuului presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella Paavo Lipposelle mainosmielessä kehitettyyn sanavarastoon. Se pelotti äänestäjät ja lopulta aiheutti ennen kuulemattoman keskustelun tyhjästä äänestä tai kokonaan äänestämättä jättämisestä.
Äänestäminen on oikeus, ei velvollisuus. Presidentin valinta vain on sellainen tapaus, että vaikka yksi ja toinen nukkuisi vaalipäivänä tahallaan, toinen tulee valituksi vaikka vain yksi äänestäisi. Presidentin linna on arvokas kiinteistö tärkeällä markkinapaikalla Helsingin Kauppatorin laidalla. Sitä ei jätetä tyhjäksi.
Voittaa toisen kierroksen kumpi vain, koittaa uusi aika. Jo nyt kylillään kysellään, voiko presidentti olla mies. Kyllä voi, ja viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä puoliso on nainen.
Niin tai näin, kumpaakin ehdokasta pidetään tyylikkäänä. Niinistöllä on konservaatturin tekemä puku, ja Haaviston tukka on hyvin kotiparturin jäljiltä.
 x x x
Jos mielipidemittausten tämän hetken suosikki voittaa, nähdään linnan edustalla ensi joulun alla uudenlainen näytelmä.
Ovi kello helähtää. Linnan emäntä sanoo hovimestarille runokokoelmaansa siteeraten:
– Sinä kuulet sen soiton.
Hovimestari menee avaamaan. Kynnyksellä iniöläiset ottavat reuhkat päästään ja kopistelevat loskaisia saappaitaan.
– Mitä asiaa? kysyy hovi.
– Tässä olisi Haukion kala.