31.12.2011

Täytyy olla uusi


Täytyy ostaa kello tai aurinko
aamulla täytyy olla uusi, lähteä varhain, tuhota kaikki jäljet

täytyy karttaa kiihotusta
täytyy perua seikkailu
täytyy astua hiljaa huoneeseen, sytyttää valot ja huutaa kovaa

täytyy muuttaa tyyliä ja ennen kaikkea
olla oikeassa
todistettavasti

23.12.2011

Joulu on taas! Hiljaa! Hiljaa!

Arkihuolesi kaikki heitä;
joulupuu on rakennettu,
päättynyt kaik on työ.
Ei itkeä saa, ei meluta saa,
riemuin kellot kuuluttaa:
Joulu on taas!

Kello löi jo viisi,
lapset herätkää; hetken kestää
elämä astiat täynnä puuroo.

Hiljaa, hiljaa!
Joulun kellot kajahtaa, kaikkialla kellot pauhaa,
kaikuu laulu lapsosten, joululaulut kirkkaat soi,
kilisee, kilisee kulkunen, on villiä melskettä,
helinää helskettä...
Hiljaa, hiljaa!

On Nallekin noussut maistamaan nyt puuroa tonttujen:
En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan, turhuuden turhuus
kaikki on, niin turhaa touhu tää.

Joulupukki, Joulupukki, hei, tonttu-ukot,
hyppikää heinillä härkien kaukalon.

No, onkos tullut kesä?
On hanget korkeat nietokset?
No, onkos tullut kesä?
Maas on hanki ja järvet jäässä.
No, onkos tullut kesä?
Lunta tulvillaan on raikas talvisää.
No, onkos tullut kesä?

5.12.2011

12 tusinaan

Näin se meni:
Perussuomalaiset eivät tulleet linnan juhliin, koska eivät halunneet nähdä homojen tanssivan. Homot jäivät kotiin, koska eivät halunneet nähdä seinäkukkapersuja.
Teollisuuspamput eivät päässeet paikalle, koska olivat irtisanoneet jo autonkuljettajansakin, ja pankkiirit huomasivat, että Rivieralla on lämpimämpää kuin Kolera-altaalla.
Kimmo Sasin kanssa Moskaa katsoneet poliitikot jäivät pois, koska linnassa on paikalla toimittajia. Toiset jäivät pois, koska toimittajia ja kameroita on liian vähän.
Kansliassa laskettiin, että nythän on menossa istuvan presidentin kahdestoista virkavuosi, joten eiköhän järjestetä tusinajuhlat, johon kutsutaan kerrankin tavallisia ihmisiä, jotka eivät jaksa kiihkoilla mistään.
Tavalliset ihmiset eivät tule kylään ilman tuliaisia. He toivat tusinatavaraa, jolla on lapsityövoimatakuu.
Kunniavieraana oli nimettömäksi jäänyt mummo, joka huiskutti, kun presidentti kävi vihkimässä sahanpurutehtaan Kainuussa vai oliko se Lapissa. Jokin tusinareissu se oli.
Siltä mummolta saatiin aito kainuulainen vai oliko se lappilainen käsinkudottu matto, jossa oli perinteinen paikallinen kuvio. Aivan samanlaisen tusinamaton samanlaisella paikallisella perinnekuviolla presidentti sai, kun hän kävi homekoulun harjakaisissa Varsinais-Suomessa vai oliko se Satakunnassa. Senkin antaja kutsuttiin paikalle.
Kaartin soittokunta sai vapaata. Tusinajuhliin riittivät karaokelaitteet ja Kari Tapion kappaleet.
Boolin niin kauhean salainen resepti ei kiinnostanut ketään. Määrä ratkaisi, ei maku.
Kättelyjonossa joku huusi, että mikä maksaa. Oviaukossa kinasteltiin kovaan ääneen, onko tusina 12 ja tiu 20 vai päinvastoin. Kohta nyrkit puhuivat ja tapeltiin isolla porukalla. Se oli rumaa ja laitonta, mutta se kuuluu kulttuuriin.
Pakija julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 4.12.2011

27.11.2011

Radio päällä

Onko isä kuollut? kysyin äidiltä.
Ei, hän lähti töihin jo ennen seitsemää.
No, siitä ei saa laulua itkemälläkään.
Kaipa joku sentään on päässyt hengestään?
Ja tässä kuulimme Juha Tapion uusimmalta levyltä hänen uusimman laulunsa, jota olen soittanut radiossa niin paljon, että kohta voin ihmetellä, kuinka mahdottoman suosittu se onkaan.
Seuraavaksi vuorossa Entisten nuorten sävellahja.
x x x
– Onko siellä Repe?
– On, Repe täällä.
– Repe on varmaan lempinimi ja Reijo se oikea.
– Ei vaan Aku, Aku Ankka. Kaverit keksivät 70-luvulla, että sorsa on vesilintu niin kuin ankkakin, ja niin minusta tuli ensin Repe Sorsa ja sitten pelkkä Repe.
– Hah hah. Sellaista oli meno 70-luvulla.
– Se oli hurjaa. Niinhän se on kaikilla tähän ohjelmaan soittavilla.
– Tapaatko vielä sen aikaisia kavereita?
– Parhaillaan ollaan koolla, ja todettiin juuri, että kyllä maailma ihmeellisesti heittelee, kun keskikoulun yläluokalta päädytään alempaan keskiluokkaan.
x x x
– Millaista se hurja meno oli? Teittekö pahojanne.
– Mopolla ajettiin ympäriinsä, kaksi päällä ja kolme päällä. Ne, joilla ei ollut mopoa, ajeli varastetulla. Kaljaa juotiin kioskin takana, ja koulussa poltettiin tupakkaa.
– Hoh hoh!
– Kotibileissä oli villiä menoa. Aina joku sai kunnolla turpiinsa, ja lyöjä pääsi putkaan ja myöhemmin vankilaan ja siitähän se kierre alkoi.
– Heh heh. Entä pussailtiinko bileissä?
– Kyllä ja paljon ja porukassa tehtiin enemmänkin, mutta siitä en puhu kuin sen verran, että raskaaksi ei tullut kukaan, tietääkseni.
– Hih hih! Eiköhän tämä jo riitä.
– Ei kun se vielä, että joku teki pyöräkellarissa kiljua, ja maalaispojat olivat kateellisia, kun niillä ei ollut pyöräkellaria.
x x x
– Sellaista oli entisen nuoren nuoruudessa. Mitä sinä, Repe, toivot kuulevasi?
– Porukalla päätettiin, että rajujen nuoruusvuosien muistoksi Aikamiesten ”Iltatuulen viesti”.

20.11.2011

Mummo lumessa

Mitä tämäkin nyt on? Hiihtäjä tunnustaa käyttäneensä kasvuhormonia, mutta Hiihtoliitto ei tunne pistosta.
Hiihtäjät hiihtäkööt hormoneilla tai ilman. Pahinta on, että sivakointiuutiset vievät synkimmän syksyn keskellä ajatukset hyytävään talveen.
Tänä syksynä on toisaalta oltu poikkeuksellisen kiinnostuneita Euroopan lämpimimmistä osista, Välimeren maista.
Kreikan raunioiden jälkeen on siirrytty Italiaan. Saapasmaan korkoja seurataan varsin huolestuneesti.
Luottamus murtomaahiihdon puhtauteen on edelleen heikko, mutta Italian uuteen hallitukseen luotetaan. Ainakin Italiassa. Tai ainakin jotkut italialaiset luottavat.
No, suomalaisten ainakin on helpompi luottaa italialaisiin kuin kreikkalaisiin; taistelimmehan me toisessa maailmansodassa samalla puolella Mussolinin kanssa.
Italiassa on myös paljon kadehdittavaa. Olisi aivan grandioso istua Maseratin ratin takana ja ajella heilimöivien spagettipeltojen halki.
– Ukkosi lähti. Mitä sulle jäi?
– Mulle jäi eros Ramazzotti.
Italialaisilla on pizza guattro staggioni, meillä neljä vuodenaikaa: kesä ja ne kolme muuta. Juuri vuodenaikojen vaihtelu tekee meistä suomalaisista sellaisia kuin me olemme, ei mikään perinnöllinen sairaus.
Pääministeri Jyrki Katainen arvioi tällä viikolla, että Suomessa on aika vakavamielinen olotila.
Suomalaisia pidetään jäyhinä, italialaisia taas räiskähtelevämpinä. Salossa kamppailu Särkisalokodista on saanut tunteet kuohumaan ehkä epäsuomalaisella tavalla.
On kysytty, miten vanhukset pärjäävät, kun heitä pakkosiirretään vanhainkodista toiseen. Ihan hyvin vielä, mutta entä talvella?
– Avanti! sanoi mummo lumessa.
Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 20.11.2011

8.11.2011

Jos kestät ilkeyttä

Puolueet pyytävät jo verkossa ehdokkaita ensi syksyn kuntavaaleihin.
SDP:n ehdokkaaksi voi ilmoittautua lomakkeella tai soittamalla kunnallisjärjestön puheenjohtajalle. Tervetuloa mukaan rakentamaan Salon kaupungin tulevaisuutta! toivottavat demarit.
Kokoomus kertoo, että ehdokasasettelua on ryhdytty valmistelemaan. Kokoomus kysyy ehdokaskandidaatilta muun muassa ammattijärjestön jäsenyyttä. SDP ei kysy.
Keskusta käy vaalit kerrallaan, ja ensin valitaan presidentti, sitten vasta valtuutetut.
Salossa valtuutettuja valitaan ensi vuonna 51. Kuntaliitoksen jälkeen valtuusto on ollut tällä vaalikaudella poikkeuksellisen suuri, 75-jäseninen.
Demokratiaa voidaan lisätä, vaikka valtuusto pienenee. Yhteiset asiat kiinnostavat ihmisiä, läheiset asiat etenkin. Tänä syksynä herännyt aktivismi on viimeistään osoittanut, että kansalaisvaikuttamiselle tarvitaan järjestäytyneitä muotoja. Päätöksiä ei tehdä sen perusteella, kuka huutaa kovimmalla äänellä, on huutaja sitten kaupungintalolla tai kylän raitilla.

x x

Pitäisikö asettua ehdokkaaksi? Jos minulta kysytään, vastaan, että harkitse vielä.
Käy ensin katsomassa, mitä netissä ilman etukäteiskarsintaa toimivilla keskustelupalstoilla kirjoitetaan virkamiehistä ja päättäjistä.
Lähde politiikkaan, jos olet valmis ennalta-arvaamattomiin, asioista heikosti perillä olevien raivopäiden nimettöminä tekemiin henkilökohtaisiin hyökkäyksiin.
Tutustu myös poliittisten bloggaajien tyylilajeihin. Lähde politiikkaan, jos kestät huumoriksi huolimattomasti naamioitua ilkeyttä, josta työpaikalla saisi varoituksen kiusaamisesta.
Jos esität mielelläsi salaliittoteorioita ja olet valmis kestämään myös itseesi kohdistuvat epäilyt, lähde politiikkaan.
Jos et piittaa muiden pahoista puheista, vaan haluat keskittyä omaan suoritukseesi, harkitse silti.
Haluatko istua hiljaa paikallasi riippumatta siitä, missä tilaisuudessa olet ja onko kokouksessa yleisöä vai ei? Jos et keksi muuta tekemistä, lähde politiikkaan.
Lähde politiikkaan, jos pystyt salaamaan, mitä mieltä oikeasti olet, etkä ota julkisesti kantaa mihinkään. Kotikylällä voit kertoa, että olit kyllä vastaan, mutta koska kukaan muu ei varmaankaan olisi ollut, pidit parempana pysytellä hiljaa. Näin et joudu pilkan kohteeksi.

x x


Oletko aktiivinen? Harkitse silloinkin.
Lähde politiikkaan, jos haluat tehdä ehdotuksia, jotka voivat toteutua vain mielikuvitusmaailmassa.
Haluatko tehdä välikysymyksiä kuin eduskunnassa, vaikka kunnallispolitiikassa ei ole hallituspuolueita ja oppositiota, ei ainakaan virallisesti? Haluatko rakentaa vallankäyttöä ristivalottavan poliittisen kysymyksen infrastruktuurin ylläpidosta, vaikka tien avaamisesta voisi puhua suoraan aura-auton kuljettajan kanssa? Lähde kunnallispolitiikkaan.
Ja niinhän sinä lähdetkin.
Kolumni julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 8.11.2011

2.11.2011

Rivejä II

sukurasite: annan periksi, perinnön

kasvattaja: sanon tämän vain kerran, toistan, vain kerran

30.10.2011

Tartu mikkiin

Kaikki seminaareihin edes joskus osallistuneet tietävät, kuinka tärkeä on äänentoisto. Jokainen puhuja naputtelee vuorollaan mikrofonia ja kysyy, että kuuluuks tää, ja aina joku takarivistä vastaa, että kuuluu, mutta ei häiritse.
     Tällä viikolla opimme, että häirintä onkin eturivin asia.
     Etupenkissä istunut kansanedustaja Mauri Pekkarinen ponkaisi Laukaassa lavalle, kun ei kuullut, mitä Kuntaliiton edustaja Kristina Wikberg sanoi.
     – Mihin sinä, Mauri, ryntäät? kysyi Pekkarisen vieruskaveri, ja skandaali oli valmis.

x x x


     Pekkarisesta tuli vanha herra, joka haluaa käydä kiinni naisten rintoihin, vaikka hän yritti vain olla avuksi. Wikbergin mikrofoni oli kiinnitetty liian alas, eikä se ottanut ääntä.
     – Vähän hain siinä, mitä sanaa käyttäisin, selitti Pekkarinen ja päätti hakemisen jälkeen sanoa ryntäitä, vaikka tarkoitti mikrofonia.
     Hyvä sana olisi myös ollut jakku, sillä siinä mikrofoni oli kiinni.

x x x


    Tiedotusvälineet (SSS  mukaan lukien), ovat ilakoineet Pekkarisen rynnäspuheilla täysin rinnoin, vaikka Pekkarisella oli sanottavaa myös EU:n huippukokouksen päätöksistä. Niitäkin hän tosin kommentoi fyysisin metaforin: muskelit ja riskit kasvavat.
     Pekkarisen kömmähdys ei ole poliittinen ongelma. Se ei ole myöskään henkilökohtainen ongelma, eikä kyse ole häirinnästä.
     Koko kohun aiheutti tekninen vempain: liian pieni mikrofoni. Seksuaaliväritteistä tilannetta ei olisi syntynyt, jos käytössä olisi ollut kunnon kova kapula, jota olisi voinut puristaa vaikka kaksin käsin.

Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 30.10.2011

17.10.2011

Liikennetiedote

Entä jos moottoritielle tapetut eläimet heräisivät
kaikki
entä jos vain ajaisin ohi ja sinä huiskuttaisit  paperiperuukki päässä
portilla
entä jos vauhti vain kiihtyisi ja kiihtyisi eikä tie loppuisi koskaan
silti

16.10.2011

Rantarautatie

Rovasti ja pappilan pehtori kertovat Matille Lapinlahden kirkolle vedetystä rautatiestä, ja seikkailu alkaa.
Matin uteliaisuus herää, ja saman tartunnan saa Liisakin. Ihmettä pitää mennä katsomaan, mutta ensin jahkataan sydäntalvi ja kevät. Juhannuksena lähdetään.
Juhani Aho sai vähän yli satasivuisen Rautatien valmiiksi vuoden 1884 alussa, ja romaani julkaistiin saman vuoden lopulla. Aho oli 23-vuotias ja kypsä läpimurtoon.
Matin ja Liisan elämysmatka moderniin sijoittuu Savoon. Miten kävisi Salossa?
Halikon takamailla asuvat Matti ja Liisa lähtevät Salon asemalle katsomaan rautapellistä tehtyä tietä ja ihmeellistä junaa. Se kulkee sähköllä niin, ettei paras ori rinnalla pitäisi, jos kilpaan kävisi.
Rautatien ja junan olemusta on pohdittu koko talvi. Sekatyömies Ville kertoo Matille menevänsä tienkorjuutyöhön rantaradalle. Eihän se korjaamatta kestä ajaa.
Lähtisikö Mattikin ratahommiin? Ei lähde, ei rupea Matti ruunun työhön.
Mutta katsomaan toki, katsomaan lähtevät Matti ja Liisa.
Ja mitä he asemalla näkevät? Kaksi kapeata rautakaistaletta, pölkkyjä poikkitelaisin. Toiselta puolelta, Meriniitystä, ihmiset loikkivat yli, vaikka Ville sanoi, että sakko siitä on, joka sitä kävelee.
Junakin on aikataulun mukaan tulossa.
– Puolen tunnin päästä on tässä...nyt pitäisi jo maksaa kyytiraha...
Matti ja Liisa ostavat piletit ja odottavat, mutta ei tulee junaa Salon rautatieasemalle. Tulee monenlaisia kuulutuksia, ja tulee linja-auto.
Matti ja Liisa palaavat Halikon takamaille, sateessa, läpimärkinä. Mitään eivät puhu, mutta ajattelevat:
– Ei ne meitä varten ole semmoiset...ei sekään rautatie...
Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 16.10.2011 

9.10.2011

Aivan auki

Syksy on tuonut tullessaan tuttujen tv-ohjelmien uudet tuotantokaudet. Studiossa istutaan uusilla tuoleilla, ja juontajan silmien ympärillä on vähemmän ryppyjä kuin keväällä. Tuotetiedot löytyvät ohjelman lopputeksteistä.

x x x

– Tervetuloa, hyvät katsojat. Tänään minulla on vieraana Suuri Taiteilija.
– Kiva olla täällä, taas.
– Niin, viimeksihän sinä kerroit vaikeasta rakennekynsien poistosta, mutta nyt aiot aukaista sielusi vaatekaapin peiliovet seljälleen.
– Kyllä. Olen aivan auki.
– Puhutaan ensin lapsuudesta. Sinulla on raskaita muistoja. Näit äitisi humalassa ja kuulit isäsi kiroavan.
– Totta. Se oli kamalaa. Tein aiheesta laulun ”Ei koskaan enää ikinä” uudelle levylleni, joka on juuri tullut kauppoihin.
– Mutta ei lapsuus vielä mitään. Koulussa sinua kiusattiin.
– Kyllä kiusattiin. Olin ylilahjakas. Opin samaan aikaan kertolaskun ja kärrynpyörän. Kirjoitin vaikeista kouluvuosistani romaanin ”Übermensch”, joka ilmestyi viime viikolla. Se on riipaiseva selviytymistarina.
– Kun sitten aikuistuit, olit pitkän aikaa eksyksissä ja etsit itseäsi.
– Aivan. Menin puistoon, enkä löytänyt enää kotiin. Käännyin väärään suuntaan. Se oli kauhea kokemus. Käsittelen sitä uudessa näytelmässäni ”Kausi hevonkuusikossa”.
– Myöhemmin avioiduit, ja vielä kahdesti.
– Pitää paikkansa. Minusta puolison pitää sekä tyydyttää että elättää, ainakin itsensä. Kummastakaan ei ollut kumpaankaan. Nyt olen huomannut, että selibaatti ja yksinäisyys ovat minun juttujani. Ovat olleet jo viikon.
– Rajua!
– Valmistelen aiheesta tanssiteosta, jonka nimi on ”Ihan itsekseni yksin vaan täällä maailmassa”.
– On hienoa, että avaudut kipupisteistäsi ja sielusi murtumista näin avoimesti. On niin paljon ihmisiä, joita tuska ja ahdistus vaivaavat.
– Who cares!
Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 9.10.2011

2.10.2011

Loppujen lopuksi

Tämä on todennäköisesti viimeinen raporttini täältä Salosta. Taskulamppuni paristo vetää viimeisiään, ja lyijykynäni on lyhentynyt kirjoituskelvottomaksi. Verkkovirtaa tai muuta uutta tekniikkaa en ole käyttänyt enää pitkään aikaa. Kohta sähkö kuitenkin loppuu.
Olen odottanut täällä jo vuosikausia Ison Median laskuun uutista Ison Tehtaan lopettamisesta. Merkit ovat olleet ilmassa niin kauan kuin minä muistan, ja minä muistan hyvin ja paljon ja sellaistakin, jota ei ole tapahtunut.
Tällä viikolla Isosta Tehtaasta ilmoitettiin, että sen rooli arvioidaan uudelleen pitkällä tähtäimellä. Rooli? Kaikki on siis pelkkää teatteria. Tähtäin? Iso Tehdas on tähtäimessä, ja kohta lasahtaa.
Kysyin Ison Tehtaan Isolta Johtajalta, että nytkö tehdas suljetaan. Hän sanoi, että ei, ja niinpä raportoinkin teille, että kyllä varmaan kohta suljetaan.
Tavoitin myös Ison Tehtaan Luottamusmiehen, joka sanoi, että ei kannata surra sellaista, mitä ei vielä tiedä. Mutta minä tiedän ja sanon, että kyllä kannattaisi surra.
Täällä oli markkinat ja markkinoilla arvaamattoman korkea maailmanpyörä. Menin sen kyytiin, ja sehän oli kuin talous: noustiin ylös, tultiin alas, noustiin ylös, tultiin alas ja sinne myös lopulta jäätiin, pohjalle.
Markkinoilla ihmiset istuivat kahvilla, söivät lettuja ja nauroivat. Pitää varmaan painaa uutiset isommilla kirjaimilla, jotta ymmärtäisivät olla nauramatta. Vaikka toisin väitetään, itku auttaa markkinoilla.
Rakkaat lukijat, päätän raporttini tähän. Kaikki on lopussa, ainakin minä.
Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 2.1.2011

25.9.2011

Vihan perällä

Yleensä Ylen huutoilloissa tunteet ovat pinnassa ja volyymit korkealla, mutta kun tällä viikolla puhuttiin vihapuheesta, oltiin niin asiallisia, että oikein vihaksi pisti.
Vihapuheillassa ei edes päästy yksimielisyyteen siitä, mitä vihapuhe on.
Lievemmästä asiasta, loukkaavuudesta, sentään saatiin viikolla ohjeet: eduskunnan täysistunnossa perussuomalaista ei saa sanoa persuksi eikä Suomen keskustan edustajaa kepulaiseksi. Eduskunnan ulkopuolella hellittelynimiä voi käyttää.
Vihapuheen määrittely on vaikeaa. Monenlaista voidaan sanoa huumorin varjolla. Jos Jussi Halla-aho olisi puhunut Kreikasta, panssarivaunuista ja sotilasjuntasta Uutisvuodossa, studioyleisöä olisi käsketty taputtamaan ja nauramaan, ja kaikilla olisi ollut niin mukavaa.


x x x

– Neekerit takaisin viidakkoon!
– Jopa heitit pahan.
– Kamelikuskit keitaalle!
– Kylläpä huuli lentää.
– Hirvisaari on sarvihiiri!
– Hiiri! Hi-hiii!
– Presidentti on kommariämmä!
– Ja lisää tulee. Hyvä, hyvä!
– Pääministeri on riistoporvarilahtarinatsi!
– Lopeta jo! En kestä enää.
– Persu ei ole persu, vaan percedes-benz.
– Sano vielä jotain peruskarvoista. Hihihi! Peruskarvat! Hihihihii!
– Ituhipit pitää kärrätä kompostiin.
– Vielä yksi vitsi, ja minä räjähdän.
– Miten niin vitsi? Yritän tässä pitää yllä vihapuhetta.
– Vai vihapuhetta! Sekin vielä. Mikä hohtava humoristi! Nyt minä halkean.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomien
viikovaihdeosastossa 25.9.2011

20.9.2011

Rakkausruno

Olet kiinni
minussa, olet kiinni
ja on pimeää
illalla viimeiseksi
leikkasit varpaankynnet
kävelen niiden päällä
kuin fakiiri

18.9.2011

Salo suurkuntien välissä

Tilastokeskuksen tutkijan mielestä kuntien rajoja ei pidä piirtää työssäkäyntialueiden mukaan (SSS 12.9.). Tilastokeskus on siis eri mieltä kuin maan hallitus.
Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) on virallinen kuntien yhdistäjä. Hän puhuu kunta-asioista sitä, mitä kuuden puolueen hallitusohjelmassa on yksimielisesti sovittu: tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne, ja vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista.
Hallituspuolueilla on eduskunnassa enemmistö, mutta se ei takaa, että mitään tapahtuu. Neljä vuotta on lyhyt aika saada aikaan suurta kuntauudistusta.
Salon kymmenen kunnan liitos oli kuntien määrällä mitaten suuri, mutta asukasluvultaan pieni. Tuloksena on harvaanasuttu kunta, jossa yritetään ylläpitää kaupunkitasoisia lähipalveluita, vaikka yleensä lähellä ei ole ketään.

x x

Tilastokeskuksen tehtäviin ei kuulu kuntien yhdistäminen, mutta se kokoaa tietoja työssäkäyntialueista.
Mitä jos ottaisimme vakavasti hallitusohjelman kirjauksen, jonka mukaan kunta on yhtä kuin työssäkäyntialue? Otetaan hallitusohjelma tosissaan ja leikitään, että vaalikauden lopulla, keväällä 2015, meillä on aivan uusi kuntajako.
Missä Salo on silloin?
Nykyinen Salon työssäkäyntialue ei ole juuri suurempi kuin Salon kaupunki. Lisäksi siihen kuuluvat virallisesti vain Koski ja Somero. Niiden kanssa Salossa on lähes 70 000 asukasta – ja lisää harvaan asuttua maaseutua.
Lännessä työssäkäyntialueajattelun mukaan vastaan tulee Turun kaupunki. Sen raja on siinä, missä nykyään Salo vaihtuu Sauvoksi, Paimioksi tai Marttilaksi. Salosta ei ole Turkuun 50:tä kilometriä, vaan yksi askel.
Salo on puristuksissa entisen ja nykyisen pääkaupungin välissä. Idässä naapuri on Helsinki, jonka Nummi-Pusulan kaupunginosa rajoittaa Salon Suomusjärveen. Myös Lohja on rajakaupunginosa.
Salolainen muuttaa Helsinkiin hyppäämällä veto-ojan yli jossain Kiskon ja Karjalohjan rajalla yhdessä jahtimiehiä pakenevan hirven kanssa.
Pohjoisessa salolainen päätyy kaupungin rajan ylittäessään Forssan Tammelaan, Ypäjälle tai Jokioisille.

x x


Kun uudet suurkunnat on synnytetty, aletaan tehdä kuntien välistä yhteistyötä. Ja pienet sanovat, että voivat vain vikistä, kun isot vievät.
Maakunnallista edunvalvontaa ei ole, sillä maakunnat menettävät merkityksensä, kun suurimmat kunnat ovat maakuntien kokoisia. Esa ei ole merkittävä maakunnallinen ratahanke, vaan Helsingin, Salon ja Turun yhteinen kaupunkijuna.
Kuka kuuntelee Saloa, kun idässä on vastassa suomalaisittain jättimäinen Helsinki ja lännessä Turku, suuri sekin? Onko Salon kannalta parempi, että uusia suuria kuntaliitoksia ei tehdä? Seuraava askel kun saattaa olla, että Helsingin ja Turun raja vedetään Uskelanjokeen.

Kolumni julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.9.2011

9.9.2011

Järjestys

Kaiken voi laittaa järjestykseen
semminkin numerot
numerojärjestykseen
lukujärjestykseen
suuruusjärjestykseen
aikajärjestykseen
istumajärjestykseen
lähtöjärjestykseen
kuriin ja järjestykseen
maailmanjärjestykseen
pituusjärjestykseen
seitsemän ja kahdeksan
kummin päin vain
yhtä pitkiä kun ovat

Vähintään kirjain

Runo
vähintään kirjain
tai muu merkki
maamerkki
korkeinta kirjallisuutta
korkeintaan

8.9.2011

Rivejä I

mobiili: tyhjyys tavoittaa kaikkialla

hybris: umpitunnelissa luulin itseäni valoksi

materia: elämäni on esineistä koottu

24.8.2011

Taidekasvatusta

Olen osunut elokuussa paikalle kahteen mielenkiintoiseen taidekasvatustilanteeseen.
Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella sisään pelmahtaa seitsemän hengen seurue: neljä aikuista ja kolme lasta, siis kaksi perhettä. Museossa on alkamassa lasten opastettu kierros. Vanhemmat kyselevät neuvottomina, mitä he tekisivät sillä välin. Opas neuvoo, että voitte mennä vaikka kahville.
Kun vanhemmat ovat aina vain neuvottomamman näköisiä, opas ehdottaa, että voittehan te katsella näyttelyäkin.
Se laukaisee vanhempien jännityksen: "Ei, ei kai me nyt sentään." Ja niin he marssivat ulos.
Ja Skanssin kauppakeskuksessa Turussa keski-ikäinen mies röhnöttää käytävällä tuolissa ja meuhkaa vaimolle ja tyttärelle:
"Katsokaa nyt, tämmöisestä kirjasta pyydetään 30 euroa, näin ohuesta!"
Isä jatkoi kuitenkin lukemista. Proosaa se oli, parisataa sivua, mutta en saanut kannesta selvää, joten arvoitukseksi jäi, kenen taiteen kilohinta oli kohtuuttoman korkea.
Joskus toivoo, että lapset eivät kuuntele, mitä vanhemmat sanovat.

18.8.2011

17.8.2011

Loukussa

Kirjoittajan huomautus: Mikään ei ole muuttunut hallitusohjelman julkistamisen ja budjetin teon välissä

x x x

– Puheenjohtaja Mari Kiviniemi, olette ymmärtääkseni pettynyt uuden hallituksen ohjelmaan.
– Ymmärsitte oikein. Olen lisäksi pahoillani, närkästynyt sekä vähän myös vihainen.
– Miksi?
– Hallitus ei kannusta.
– Mihin?
– Hallitus ei kannusta luomiseen eikä panosta huomiseen eikä tee juuri muutakaan.
– Kai se sentään jotain tekee – sitten, kun se alkaa tehdä jotain.
– Tekee toki. Se luo kannustinloukkuja. Niitä syntyy, kun ei kannusteta
– Mitä kannustinloukuille pitäisi tehdä?
– Ne pitäisi purkaa.
– On siis luotava kannustimia ja purettava loukkuja.
– Juuri niin. Luomalla ja purkamalla syntyy kansantuotetta, kasvua ja työpaikkoja. Sellainen on puuhamaa.
– Entä yrittäjyys?
– Mitään ei synny ilman yrittäjyyttä, johon pitäisi kannustaa, jotta syntyisi kasvua, joka luo työpaikkoja. Mutta nythän ei tehdä mitään.
– Eikö mitään?
– Ei. Eikä edes yritetä tehdä. Sellainen ei kannusta.
– Minkälainen yksimielisyys näistä näkemyksistä vallitsee?
– Olemme yksiselitteisesti yhtä mieltä.
– Ketkä te: te keskustassa vai te oppositiossa?
– Me olemme yhtä mieltä Jyrkin ja Jutan kanssa. Sovimme, että se, joka jää oppositioon puhuu tällä tavalla.


Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 24.6.2011

14.8.2011

Äreät äijät

– Grrr!
– Murr!
– Prrrrr!
– Räyh!
– Ärrrrh!
– Hmph!
– Pöh!
– Pah!
Ja näin päättyi vaalikeskustelu, jossa kohtasivat Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö.
 
x x x

Gazpromin putket on saatu Itämeren pohjaan, ja Paavo on taas pinnalla. Nyt on aikaa kaasutella kohti  presidentinlinnaa kilpaa Saulin kanssa.
Varsinaisessa vaalissa voi käydä kuinka vain, mutta media-aika-ajoissa Lipponen voitti.
Niinistö tuli kesäkuussa estradille kertomalla maanantaina, että hän julkistaa tiistaina, aikooko asettua ehdokkaaksi. Juttua riitti yhdestä  asiasta kahdeksi päiväksi.
Lipponen kertoi tiistaina miettivänsä ehdokkuutta ja jatkoi keskiviikkona, että kertoo torstaina, mitä todella ajattelee. Kolme päivää!
 
x x x

Niinistö ja Lipponen eivät ole ainoat presidentiksi pyrkivät. Keskustan Paavo Väyrynen on ilmoittautunut, mutta tietää itsekin, että yksi ääni ei riitä.
Pekka Haavisto on ensi kertaa mukana ja kokeneisiin Niinistöön ja Väyryseen verrattuna vihreä. Hillitty Haavisto sanoi keskustelun tason nousevan Lipposen tultua mukaan kilpaan. Harvan harvasanaisen miehen puheista puhutaan niin paljon.


  x x x

Henkilövaali on mielikuvavaali. Lipposta ja Niinistöä pidetään kumpaakin yrmynä tyyppinä – eikä kumpikaan ole juuri nähnyt vaivaa muuttaakseen julkista kuvaansa.
Mutta mistä muistamme tulevan presidentin edeltäjät? Herttainen Halonen? Ahtisaari, tuo veikeä velikulta?  Koivisto, valoisa varsinaissuomalainen?
– Murr!
– Grrr!

Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 14.8.2011

13.8.2011

Talk to me

Puhu minulle
minulla on vaitiolovelvollisuus
puhu minulle
sauna lämpiää, tämä savu on turvallista
puhu minulle
ruoka suussa tai nälkäisenä
puhu minulle
hampaat suussa tai ilman
puhu minulle
puhu, puhu, puhu, puhu, puhu, puhu
puhu minulle
rauhallisesti ja selkeästi
puhu minulle
huhuu! huhuu! huhuu!

7.8.2011

Maalaismiete

Kunnon ihmiset perivät maata,
mutta suvaitsevaisuuden nimissä maata voi myös ostaa.

Sitten on niitä, jotka eivät peri eivätkä osta.

Agronomit miettivät heidän elämänsä tarkoitusta.

6.7.2011

Nousen ylös (remix)


Kotini sortui
mutaiseen virtaan,
ja nyt mulla on blues.
Sutena ulvon: meitä älä heitä, tietäni
ohjaa suureen risteykseen.

Lankean polvilleni.
I woke up this morning,
en kai muuten laulaisi tässä.
Pidä minua hyvin, pidä hyvänäsi
kurja matkamies ja lepoon laske

kylmään Kuninkaantien penkkaan,
ponsiarkkusillan pieleen.
Törrötän talven, nousen ylös,
pikavuoron takapenkillä
matkustan yksin kaupungin valoihin.

remix Tuuli vei kuistilta hatun -kokoelmassa julkaistusta runosta

5.7.2011

Jälleennäkeminen

Löysin Turusta Hämeenkadun Kvariaatista kirjan, joka melkein 40 vuotta sitten synnytti rakkauden runouteen. Lainasin oppikoulupoikana Halikon kunnankirjastosta painotuoreen Jarkko Laineen Nauta lentää -kokoelman. Silloin fillaroin kotiin, nyt vetäydyin antikvariaatin naapuriin, Aschaniin kahvilaan lueskelemaan SOTILASSAIRAALA 2 TURKU -leimoilla varustettua, aikaisemmin avaamattoman oloista kirjaa: "Baarin myyjättärellä on surullinen katse,/enkä minä häntä lohduta/sillä minä olen pikkukahvin miehiä/ja katselen ulos ikkunasta."

3.7.2011

Haamutyttöjen hyökkäys

"Kyltymätön naisten viettelijä tuhoutuu nuorten vähäpukeisten haamu-tyttöjen hyökkäykseen. Ensimmäistä kertaa Olavinlinnan näyttämöllä nähdään jopa lähes alaston nuori kaunotar. Vaikutus on symbolinen ja esteettinen, ei sensaationhakuinen." http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Don+Giovanni+hurmasi+yleis%C3%B6n/1135267493489
     HS:n jutun kuvassa on "italialainen, komeaääninen baritoni" Carlo Colombra ja "lähes alaston nuori kaunotar". Nimeä naisella ei korkeakulttuurikirjoituksessa ole. Hän on anonyymi niin kuin rap-videoiden lähes alastomat naistanssijat - siksikö, että vaikutus on tarkoitettu symboliseksi ja esteettiseksi.
     "...maskuliininen charmi ja sulava röyhkeys taisivat hurmata Olavinlinnan naisyleisöön. Miesten oli pakko ihailla myyttisen naissankarin pelottomuutta ja pettämätöntä itsevarmuutta!" Vain blink blink puuttui, ainakin lehtikuvasta.

2.7.2011

Puutarhasarja

1
(manifesti)

On aika muuttaa iskulauseet toiminnaksi!
on aika yhtyä sanoihin!
noustaan vastarintaan!
perustetaan kapinaliike!
tehdään taidetta!
perustetaan tukkuliike!
hävitetään yhteiskunta
joka sotii ja teurastaa kuin kone!
katselen itseäni ikkunasta
olemme valinneet pelon toivon sijaan
yöllä rungot ja oksat surisivat
puhun puista kauniisti kun tarvitsen paperia

2
(madame)

Minusta otettiin valokuva
ei se niin vaikeaa ollut
enkä jännittänyt yhtään
muistan tuon mekon
matkustin se yllä Siperian halki junalla
se oli arkea, silloin, minulle
onko Teillä kokemusta siitä?
älkää vastatko, yhdeksän kymmenestä valehtelee

3
(puutarhassa)

Lumikukka, kielo, kehrääjä
jäärä, kiero rähjääjä
vuoripiki, rakeita hiljaisessa asvaltissa
muhkuraiset varjot
kiertäkää vain oksien alla
auringon asteikon mukaan
viipykää vain mutta rakastakaa
todellisuutta kuin itseänne
onko teillä kokemusta siitä?

13.6.2011

Suloisessa Salossa

Savelle rakennetun Salon talous on kuralla. Kaupunginvaltuusto kokoontuu ratkaisemaan tilannetta.
– Meiltä puuttuu rahaa. Mitä tehdään?
– Paljonko puuttuu?
– Ynnätäänpä...tuolta satanen, tuolta kolmekymppiä...yhteensä 45 miljoonaa euroa.
– Pitäisikö laskea uudelleen?
– Ei se laskemalla pienene.
– Entä jos nostamalla kasvaisi?
– Mikä kasvaisi?
– Kassa. Nostetaan kiinteistöveroa, ja rahaa tulee kuin rännistä.
– Ei se riitä mihinkään. Katto tulee vastaan.
– Nostetaan vesimaksua!
– Ei siitäkään paljon kostu.
– Entä lämpö?
– Kaupunkilaiset käyvät jo nyt kuumana.
– Otetaan käyttöön koiravero.
– Hyvä ajatus. Haukut saadaan joka tapauksessa.
– Mitä jos poistetaan kotihoidontuki?
– No, huido toki, huti tulee.
– Lomautetaan työntekijät.
– Ja lamautetaan palvelut. Ei käy.
– Pannaan verolle kauna, kateus ja vahingonilo?
– Ei sitä kestä kenenkään kukkaro.
– Pahalta näyttää. Entä jos pyydetään lisäselvityksiä?
– Hyvä idea. Eipä mennyt tämäkään päivä hukkaan.
Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 12.6.2011

29.5.2011

Takapenkillä

Etupenkin edustaja Timo Soini puhui tällä viikolla takaistuimista. Hän nurisi, että vasemmistolla on kova hinku ministeri-Audin takapenkille.
Soini puhui politiikkaa, mutta kuvaukset takapenkin tapahtumista kuuluvat ennen kaikkea populäärikulttuurin tarina-aarteisiin. Varsinkin amerikankielisessä rock-musiikissa lemmekkäät unelmat täyttyvät leveän takapenkin pehmusteilla.
Mutta osataan Suomessakin. Gösta Sundqvist teki laulun Taivas on Taunuksen takapenkillä,  jossa pyydetään lupaa tulla ”salihousuissa vuoteeseen, kun pyjama vatsan kohdalla kiristää”.
Salihousut eivät kuuluneet Suomen kovimman takapenkkitrion vaatevalikoimaan. Toisaalta Cisse Häkkinen, Remu Aaltonen ja Albert Järvinen istuvat Roadrunner-levyn kannessa Cadillacissa, eivät Audissa.

x x x


Kaikki eivät voi huudella etupenkistä, eivätkä kaikki pääse istumaan takapenkille.
Perussuomalainen Teuvo Hakkarainen kököttää keskellä istuntosalia, ja niinpä hän on huomion keskipisteenä. Hakkarainen puhuu neekeriukoista, ja omatkin paheksuvat, sillä ukko viitaa vanhaan ihmiseen, ja ikäerottelu on yhtä tuomittavaa kuin muukin syrjintä.

x x x


Opposition toiseksi suurin puolue keskusta löytäisi helposti omista riveistään valmiin puheenvuoron ministerikyytikeskusteluun.
– Seuraavaksi edustaja Alatalo.
– On jökötys ja jurnutus, mäkätys ja pälätys ja takapenkin räpätys.
Mitä syntistä on Audissa, auto kuin auto, ihmetteli demari Eero Heinäluoma.
Mutta ehkä se onkin väärä kiesi kinasteleville poliitikoille; audi kun on latinaa ja tarkoittaa kuuntele.
Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 29.5.2011

8.5.2011

Aatteet ja vaatteet

Tiukkapipoiset halveksivat poliitikkoja, jotka esittelevät vaatekaappiensa sisältöä, kun pitäisi kääriä hihat. Mutta vaatteilla on merkitystä, muillakin kuin merkkivaatteilla. On eri asia, kulkeeko sukkasillaan vai korot kopisten, kun helmoissa pyörii kaikenlaista väkeä, jolle haluaisi antaa kenkää
 



– Soini kääntää takkiaan, Katainen kääntää takkiaan...yhtä takinkääntöä koko politiikka.
– Älä muuta sano. Minulta palaa hihat tällaista seuratessa!
– Toisaalta: nuttu nurin, onni oikein.
 



– Kyllä vastuuta pitäisi kantaa, eikä vain paukutella henkseleitä.
– Etkö sinä halua varmistaa, etteivät sijoittajat kääri tukirahoja liiveihinsä?
– Aivan sama. Vyötä pitää kiristää joka tapauksessa, tuetaan Portugalia tai ei.
 



– Portugalista on tullut Kataiselle politiikan pakkopaita.
– Ja Soini kulkee takki auki kuin Euroopan omistaja, vaikka haluaa Euroopasta pois.
– Nyt pitäisi vain ottaa rauhallisesti. Jäitä hattuun, sanon minä.
 



– Luulisi Kataisen kyllä välillä miettivän, että mitä jos laittaisi rukkaset naulaan.
– Enpä minäkään haluaisi olla hänen housuissaan.
– Keskusta ainakin teki selväksi, että jos haluaa pääministerin saappaisiin, pitää tehdä myös pääministerin työt.
 



– Miten hallitusneuvottelut päättyvät? Tuleeko jollekin suru puseroon?
– Pyykkiä ainakin pestään pitkään.


Pakina julkaistu
Salon Seudun Sanomissa 8.5.2011

15.4.2011

Eilistä pakoon!

Eilen kaikki oli paremmin
eihän se niin ole, kaikki on paremmin huomenna
me tiedämme sen sillä me teimme eilisen
               ja teemme huomisen myös

eilinen on niin eilinen, tänään ei ole mitään
huomenna on hyvä sana, huominen on yhteinen
me kannamme vastuun siitä
kunhan sinä käärit hihat ja lähdet talkoisiin
teet mitä pyydetään etkä pyydä mitään

eilen oli kaikki paremmin, nyt kehitys uhkaa
tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta
ihmiset muttuvat vieraiksi, tutustu
                    ohjelmaamme

me kannamme vastuun huomisesta
niin kuin eilisestä, silloin
               kaikki oli paremmin
eihän se niin ole, kaikki on paremmin huomenna

29.3.2011

Asiallinen ja orientoitunut

Ei sairauksia
ei lääkityksiä
on asiallinen ja orientoitunut
ja putosi eilen katolta

sensomotoriikka kunnossa
ei virhekulmaa
ja radiaalipulssi tuntuu vahvana

koholla saa pitää
sormea saa heiluttaa
ja olla asiallinen ja orientoitunut

Lähde: lääkärinlausunto

Lyhyesti XI

tie
tiesi
vei

18.3.2011

Jälkipolvi

Jälkipolvi kohentaa minua maksusta
sähkön kulutus ei meillä vähene
          voimaloiden jäähdytys
se on kaikille yllätys mutta se on totta

turma on raaka muistutus
ja kaunistautumispäivä kotispassa normaali rutiini
ydinvoimaan liittyy riskejä
voin tilata kulmakarvojen nypityksen sänkyyn

          näitä vikoja ei saa peittoon

(Lähteet: Annan 11/2011 ja Talouselämän 10/2011 pääkirjoitukset)

Kaupallisia lupauksia II

Parhaat muistot syntyvät yhdessä
purutabletti on näppärä lomamatkoilla
ruokaa ja juomaa tarjotaan kaikkialla kaupungissa
     putkilossa ja pumppupullossa
mielenkiinnon vangitsevaa ohjelmaa!
elämyksiä aikuiseen makuun!
ota osaa drinkkikouluun!
maistele porukalla juustoja!
normaali-ihoisille, atoopikoille ja kuntoilijoille
(Lähteet: Orion Pharma, Tallink Silja)

14.3.2011

Täsmällisesti

Täsmällistä, yksiselitteistä
täsmälista yksin sepitteistä
kiistämättömyys on maailman palkka
eittämättä ei tämä

13.2.2011

Luolamaalaus

Heräsin kesken unen
luolan suulla välähti valo
olet ollut poissa
seitsemän tuhatta vuotta
odota vielä hetki
päivä tai kaksi
sekoitan vielä vähän väriä
piirrän sinulle hiljaisen viestin

9.2.2011

Tapahtumia

1.
Viiivyin poissa liian kauan
muistin väärin huonekalujen paikat
törmäsin tuoliin pimeässä
kukaan ei kertonut että sähkö oli keksitty

2.
Sulan veden aikana kaikuluotain lähettää
ultraäänisignaaleja meren pohjaan
tyttären ääni helää etsijän korvissa