Olen kävellyt kenkäni puhki
maailman merillä
minulla on satama
joka naisessa
olen työntänyt nenäni paikkoihin
jotka ovat muuttuneet vaarallisiksi
olen kävellyt tänne syntymään
tuo kuumaa vettä
28.4.2013
Nyt huudetaan
Jääkiekon liigakauden päätös tuskin jäi keneltäkään huomaamatta.
Porin Ässien voitto oli suuri uutinen, sillä satakuntalaisjoukkueen edellinen mestaruus on 1970-luvun lopulta.
Suomalaiset ovat jääkiekkokansaa. Mikään muu urheilulaji ei saa samalla tavalla aikaan tunteellista joukkoliikehdintää. Se nähdään taas viikon päästä, kun MM-kisat alkavat Ruotsi-Suomessa.
Suomalaisen kiekkoilun historia on pitkä ja menestyksekäs. Laji keksittiin Köyliönjären jäällä, kun Lalli taklasi Piispa Henrikin sääntöjä hipoen ja kohtalokkain seurauksin.
Lajin kotimainen historia on ikuistettu julkisiin taideteoksiinkin. Turussa Paavo Nurmen patsas luistelee Aurajokea ylös, Helsingissä on Mannerheimin hyökkääjäpatsas ja Kuopion torilla pokaalin mukaan nimetty veljpoika.
Salossa Seppä Laurikin takoo hokkarin terää.
Jääkiekkoa on siksikin vaikea sivuuttaa, että siihen kuuluu kova huuto.
Jääkiekkokierros on kiehtovimpia radio-ohjelmia. Siinä on tunnetta, jonka ilmaisu huipentuu hallin yleisön kiekuessa kilpaa selostajan kanssa tilanteessa, jossa tapahtui tai oli tapahtua.
Salossakin on SM-tason urheilujoukkueita. Shakin pronssi tai naisten lentopallokulta eivät saa kaupungin kansanedustajia menemään töihin pelipaita päällä.
Mutta kun kiekkopokaali menee Poriin, koko maa, ekstiä tuanoi, kuulee, kun torilla huudetaan.
– MITÄ? KYSY KOVEMPAA!
– MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?
– ÄSSÄT VOITTI JÄÄKIEKON SUOMEN MESTARUUDEN!
– Onneksi olkoon.
– MITÄ? ONNITTELE KOVEMPAA!
– ONNEKSI OLKOON! PELASITKO SINÄKIN?
– EN, ENKÄ OLE IKINÄ PELANNUTKAAN. TÄÄ ON ISOMPI JUTTU. TYKKÄÄN RAINER FRIMANISTAKIN, VAIKKA EN OSAA LAULAA!
– MITÄ TÄMÄN JÄLKEEN?
– MM-KISOISSA SUOMI TEKEE MAAILMALLE SEN, MINKÄ ÄSSÄT SUOMELLE!
– Kultamitalitavoite on kova. Suomi on voittanut MM-kisat kaksi kertaa, ja Ässien edellisestä SM-voitosta on peräti 35 vuotta.
– MITÄ? KYSEENALAISTA KOVEMPAA!
– SITÄ VAAN, ETTÄ AIKA HARVAKSELTAAN KULTAA KUITENKAAN VOITETAAN.
– HILJAA HYVÄ TULEE!
Porin Ässien voitto oli suuri uutinen, sillä satakuntalaisjoukkueen edellinen mestaruus on 1970-luvun lopulta.
Suomalaiset ovat jääkiekkokansaa. Mikään muu urheilulaji ei saa samalla tavalla aikaan tunteellista joukkoliikehdintää. Se nähdään taas viikon päästä, kun MM-kisat alkavat Ruotsi-Suomessa.
Suomalaisen kiekkoilun historia on pitkä ja menestyksekäs. Laji keksittiin Köyliönjären jäällä, kun Lalli taklasi Piispa Henrikin sääntöjä hipoen ja kohtalokkain seurauksin.
Lajin kotimainen historia on ikuistettu julkisiin taideteoksiinkin. Turussa Paavo Nurmen patsas luistelee Aurajokea ylös, Helsingissä on Mannerheimin hyökkääjäpatsas ja Kuopion torilla pokaalin mukaan nimetty veljpoika.
Salossa Seppä Laurikin takoo hokkarin terää.
x
Jääkiekkoa on siksikin vaikea sivuuttaa, että siihen kuuluu kova huuto.
Jääkiekkokierros on kiehtovimpia radio-ohjelmia. Siinä on tunnetta, jonka ilmaisu huipentuu hallin yleisön kiekuessa kilpaa selostajan kanssa tilanteessa, jossa tapahtui tai oli tapahtua.
Salossakin on SM-tason urheilujoukkueita. Shakin pronssi tai naisten lentopallokulta eivät saa kaupungin kansanedustajia menemään töihin pelipaita päällä.
Mutta kun kiekkopokaali menee Poriin, koko maa, ekstiä tuanoi, kuulee, kun torilla huudetaan.
x
– Mitä täällä tapahtuu?– MITÄ? KYSY KOVEMPAA!
– MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?
– ÄSSÄT VOITTI JÄÄKIEKON SUOMEN MESTARUUDEN!
– Onneksi olkoon.
– MITÄ? ONNITTELE KOVEMPAA!
– ONNEKSI OLKOON! PELASITKO SINÄKIN?
– EN, ENKÄ OLE IKINÄ PELANNUTKAAN. TÄÄ ON ISOMPI JUTTU. TYKKÄÄN RAINER FRIMANISTAKIN, VAIKKA EN OSAA LAULAA!
– MITÄ TÄMÄN JÄLKEEN?
– MM-KISOISSA SUOMI TEKEE MAAILMALLE SEN, MINKÄ ÄSSÄT SUOMELLE!
– Kultamitalitavoite on kova. Suomi on voittanut MM-kisat kaksi kertaa, ja Ässien edellisestä SM-voitosta on peräti 35 vuotta.
– MITÄ? KYSEENALAISTA KOVEMPAA!
– SITÄ VAAN, ETTÄ AIKA HARVAKSELTAAN KULTAA KUITENKAAN VOITETAAN.
– HILJAA HYVÄ TULEE!
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 28.4.2013
15.4.2013
Paratiisin veroinen
Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin...
Rauli Somerjoen ja Arja Tiaisen sanoittamassa -laulussa kuvataan herkällä tavalla guernseyläisen pankkiirin ja ylenpalttisen rahamääränsä kanssa tuskailevan suomalaismiljonäärin kohtaaminen veroparatiisissa.
Alkusäkeiden jälkeen suositussa kappaleessa eksytään asiasta. Laulussa ollaan ilman kuteita niin paljaasti ja avoimesti, että sellainen ei käy, kun piilotetaan rahoja.
Postilaitoksesta konttoreita karsimalla Itellaksi kasvaneella valtionyritykselläkin on veroparatiisiyhtiö Neitsytsaarilla. Itellan putkahtaminen esiin veroparatiisikeskustelussa ei ihmetytä, sillä paratiisivaltiot ovat postimerkin kokoisia.
Baddingin säveltämän Paratiisin levytyksestä on tänä vuonna kulunut 40 vuotta. Somerjoki muokkasi Tiaisen tekstiä musiikkiin sopivaksi muuttamalla muun muassa riviä, jossa vaahtoavaa merta verrataan olueen. Tiainen kirjoitti alunperin, että meri vaahtosi kuin Lahden A.
Somerjoen versio istuu tahteihin paremmin, mutta kyllä olutmerkin mainitseminen olisi muutenkin tahditonta. Kyseessähän on laulu, ei urheilutapahtuma.
Mökkirantoja tai tiukan pankkisalaisuuden ja löysän verotuksen maita voidaan kutsua paratiiseiksi. Kirjallisuuden tutuin paratiisi on se, josta puhutaan Raamatussa.
Ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva viljelivät maata paratiisissa. Heille kävi niin kuin Suomessakin on käynyt: pientilalta tuli lähtö.
Toisaalta Paratiisi-laulussakin on vain kaksi ihmistä, ja henki on, että kolmannelle ei edes kerrota, mitä tapahtuu, kun vaivutaan meren kiihkeään rytmiin.
Myös toiminta veroparatiiseissa on kahden ja kauppa. Kun epäillään rahanpesua tai veronkiertoa, kolmatta pyörää ei kaivata, sillä se on poliisi.
Vastikään julkisuuteen vuodettiin 2,5 miljoonaa salaista asiakirjaa, joista löytyi tietoja suomalaistenkin yritysten veroparatiisikytköksistä.
Tähän mennessä saatujen tietojen mukaan suomalaisilla on kyllä veroparatiisiyhtiöitä, mutta ne eivät käytä niitä mihinkään.
Joopa joo. Totuus löytyy iskelmästä. Asioista, joista ei voi puhua, pitää laulaa:
Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain...
Rauli Somerjoen ja Arja Tiaisen sanoittamassa -laulussa kuvataan herkällä tavalla guernseyläisen pankkiirin ja ylenpalttisen rahamääränsä kanssa tuskailevan suomalaismiljonäärin kohtaaminen veroparatiisissa.
Alkusäkeiden jälkeen suositussa kappaleessa eksytään asiasta. Laulussa ollaan ilman kuteita niin paljaasti ja avoimesti, että sellainen ei käy, kun piilotetaan rahoja.
Postilaitoksesta konttoreita karsimalla Itellaksi kasvaneella valtionyritykselläkin on veroparatiisiyhtiö Neitsytsaarilla. Itellan putkahtaminen esiin veroparatiisikeskustelussa ei ihmetytä, sillä paratiisivaltiot ovat postimerkin kokoisia.
Baddingin säveltämän Paratiisin levytyksestä on tänä vuonna kulunut 40 vuotta. Somerjoki muokkasi Tiaisen tekstiä musiikkiin sopivaksi muuttamalla muun muassa riviä, jossa vaahtoavaa merta verrataan olueen. Tiainen kirjoitti alunperin, että meri vaahtosi kuin Lahden A.
Somerjoen versio istuu tahteihin paremmin, mutta kyllä olutmerkin mainitseminen olisi muutenkin tahditonta. Kyseessähän on laulu, ei urheilutapahtuma.
Mökkirantoja tai tiukan pankkisalaisuuden ja löysän verotuksen maita voidaan kutsua paratiiseiksi. Kirjallisuuden tutuin paratiisi on se, josta puhutaan Raamatussa.
Ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva viljelivät maata paratiisissa. Heille kävi niin kuin Suomessakin on käynyt: pientilalta tuli lähtö.
Toisaalta Paratiisi-laulussakin on vain kaksi ihmistä, ja henki on, että kolmannelle ei edes kerrota, mitä tapahtuu, kun vaivutaan meren kiihkeään rytmiin.
Myös toiminta veroparatiiseissa on kahden ja kauppa. Kun epäillään rahanpesua tai veronkiertoa, kolmatta pyörää ei kaivata, sillä se on poliisi.
Vastikään julkisuuteen vuodettiin 2,5 miljoonaa salaista asiakirjaa, joista löytyi tietoja suomalaistenkin yritysten veroparatiisikytköksistä.
Tähän mennessä saatujen tietojen mukaan suomalaisilla on kyllä veroparatiisiyhtiöitä, mutta ne eivät käytä niitä mihinkään.
Joopa joo. Totuus löytyy iskelmästä. Asioista, joista ei voi puhua, pitää laulaa:
Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain...
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 14.4.2013
8.4.2013
Valuvika porsaanreiässä
Verotuksesta puhuttaessa on viime päivinä käytetty reippaasti vertauskuvia – ei aivan Timo Soinin taajuudella, mutta yritystä on ollut.
Kaikki alkoi kehysriihestä.
Eihän se mikään riihi ole, vaan kokous, jossa istutaan, puhutaan, juodaan kahvia ja syödään pullaa ja sovitaan, miten seuraavan vuoden tulo- ja menoarviota aletaan tehdä.
Oikeassa riihessä lyötiin varstoilla parsilta lattialle laskettuja kuivatettuja lyhteitä. Aloittelijalle riihi oli kova puimakoulu. Puinnin jälkeen jyvät puhdistettiin. Sen tekivät viskurityöläiset.
Kehysriihen ja oikean riihen suurin ero on, että jälkimmäisestä ulos tultaessa tiedettiin, oliko puitu vai ei.
Kehysriihen jälkeen huomattiin, että verosuunnitelmiin oli jäänyt porsaanreikä. Siitä puhui muun muassa pääministeri Jyrki Katainen.
Hänellä ei ole oikeita porsaita. Porsaanreiästä pääsevät luikahtamaan kaikenlaiset verotuksella kikkailijat. Kyseessä eivät ole kuuluisat köyhän talon porsaat, päinvastoin.
Kataisen piti luvata, että reikä tukitaan. Muuten vasemmistoliiton Paavo Arhinmäkikin olisi juossut siitä ulos.
Porsaanreikä ei riittänyt. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen löysi myös valuvikoja.
Valuvika voi syntyä monessa eri työvaiheessa: suunnittelussa, valettaessa tai siinä välissä. Valuvikoja ovat muun muassa mittaviat, muotoviat, pintaviat ja halkeamat.
Mittoja ja muotoja arvioikoon kukin halunsa mukaan. Sekstettihallituksen ilmeisin valuvika on halkeama. Oikein isosta halkeamasta mahtuu kulkemaan porsas.
Kun riihestä oli löytynyt sekä porsaanreikä että valuvika, Katainen kehotti laittamaan jäitä hattuun.
Kyseessä oli taas pelkkä kielikuva, sillä herrasmies ei pidä päähinettä sisällä, eikä ministerin sovi esiintyä edes hattu kourassa.
Kun toimittajat ja kuvaajat odottivat Kataista keskiviikkona, hän vertaisi tilannettaan vesilintujahtiin: kun pikkuinen tavi lentää, koko ranta ampuu.
Mitä pääministeri tarkoitti? Äänestäjiltä oli tullut kiukkuista palautetta, ja Katainen oli huomannut, että on paljon mukavampi katsoa piippua pitkin kuin piippuun.
Ihan vain vertauskuvallisesti.
Kaikki alkoi kehysriihestä.
Eihän se mikään riihi ole, vaan kokous, jossa istutaan, puhutaan, juodaan kahvia ja syödään pullaa ja sovitaan, miten seuraavan vuoden tulo- ja menoarviota aletaan tehdä.
Oikeassa riihessä lyötiin varstoilla parsilta lattialle laskettuja kuivatettuja lyhteitä. Aloittelijalle riihi oli kova puimakoulu. Puinnin jälkeen jyvät puhdistettiin. Sen tekivät viskurityöläiset.
Kehysriihen ja oikean riihen suurin ero on, että jälkimmäisestä ulos tultaessa tiedettiin, oliko puitu vai ei.
Kehysriihen jälkeen huomattiin, että verosuunnitelmiin oli jäänyt porsaanreikä. Siitä puhui muun muassa pääministeri Jyrki Katainen.
Hänellä ei ole oikeita porsaita. Porsaanreiästä pääsevät luikahtamaan kaikenlaiset verotuksella kikkailijat. Kyseessä eivät ole kuuluisat köyhän talon porsaat, päinvastoin.
Kataisen piti luvata, että reikä tukitaan. Muuten vasemmistoliiton Paavo Arhinmäkikin olisi juossut siitä ulos.
Porsaanreikä ei riittänyt. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen löysi myös valuvikoja.
Valuvika voi syntyä monessa eri työvaiheessa: suunnittelussa, valettaessa tai siinä välissä. Valuvikoja ovat muun muassa mittaviat, muotoviat, pintaviat ja halkeamat.
Mittoja ja muotoja arvioikoon kukin halunsa mukaan. Sekstettihallituksen ilmeisin valuvika on halkeama. Oikein isosta halkeamasta mahtuu kulkemaan porsas.
Kun riihestä oli löytynyt sekä porsaanreikä että valuvika, Katainen kehotti laittamaan jäitä hattuun.
Kyseessä oli taas pelkkä kielikuva, sillä herrasmies ei pidä päähinettä sisällä, eikä ministerin sovi esiintyä edes hattu kourassa.
Kun toimittajat ja kuvaajat odottivat Kataista keskiviikkona, hän vertaisi tilannettaan vesilintujahtiin: kun pikkuinen tavi lentää, koko ranta ampuu.
Mitä pääministeri tarkoitti? Äänestäjiltä oli tullut kiukkuista palautetta, ja Katainen oli huomannut, että on paljon mukavampi katsoa piippua pitkin kuin piippuun.
Ihan vain vertauskuvallisesti.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 7.4.2013
24.3.2013
Lavatähden varjossa
Pakkohan se on lukea.
Muuten ei saa tietää, millaisiin oktaaveihin sinivalkoinen ääni nousee panumiehen kyydissä.
Sinivalkoisella äänellä ei tässä viitata selostaja Pekka Tiilikaiseen, vaan laulaja Katri Helenaan, jonka kanssa vietetyistä esiaviollisista ja aviollisista vuosista professori Panu Rajala on kirjoittanut kirjan.
Olen tavannut Panu Rajalan kerran ohimennen. Odotimme kylmänä talvi-iltana sillan päällä Imatralla, että pato avataan. Kuohuista noussut vesihöyry teki meistä ja muista ihmeellisen luonnon voimaa ihailleista huuru-ukkoja.
Nyt Rajalan ympärillä kuohuu taas.
Hänen uudesta kirjastaan Lavatähti ja kirjamies on puhuttu ja kirjoitettu viikon mittaan jo toisen kirjan verran. Turha väittää, etteikö suomalaisia kiinnostaisi muukin kulttuuri kuin jääkiekko tai murtomaasuksihyppyammunta.
Katri Helena on arka aihe. Hän on kansallisomaisuutta ja suojelukohde kuin Kolin maisemat tai Paimion parantola. Moni fani on pahastunut hänen puolestaan jo ennen kuin on lukenut kirjan.
Panulla ja Katri Helenalla ei ilmeisesti ollut ensihuuman jälkeen riittävästi yhteistä, jotta liitto olisi kestänyt. Kun herra kirjoitti romaaneja routavuosien
ratsupoliisista, rouva lauloi puuhevosesta.
Ennen pitkää hiekkaranta alkoi näyttää autiolta. Silloin Rajala otti veneen ja souti vastarannalle.
Sininen ja valkoinen eivät ole ainoat värit maailmassa. Vihreä ja harmaa ovat menneet sekaisin, kun on setvitty ministeri Heidi Hautalan ja hänen miesystävänsä remontteja.
Homo sapiens on myös home sapiens, joka haluaa rakentaa ja kunnostaa kotia.
Hautala korjautti ovea, ja Andrej Nekrasov remppasi kartanoa. Katri Helena ja Rajala juhlivat aikoinaan häitään Hämeenkyrössä uudessa kodissa, Kutsumuksessa.
Poliitikko läheisineen vedetään vastuuseen veroista. Taiteilijoiden elämä ei ole saman veroista. Epävarmuus kalvaa. Mustasukkaisuus jäytää. Kumpaa kuvaajat oikein kuvaavat? Mikä on rakkauden hinta? Kuitteja ei kysytä.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 24.3.2013
Muuten ei saa tietää, millaisiin oktaaveihin sinivalkoinen ääni nousee panumiehen kyydissä.
Sinivalkoisella äänellä ei tässä viitata selostaja Pekka Tiilikaiseen, vaan laulaja Katri Helenaan, jonka kanssa vietetyistä esiaviollisista ja aviollisista vuosista professori Panu Rajala on kirjoittanut kirjan.
Olen tavannut Panu Rajalan kerran ohimennen. Odotimme kylmänä talvi-iltana sillan päällä Imatralla, että pato avataan. Kuohuista noussut vesihöyry teki meistä ja muista ihmeellisen luonnon voimaa ihailleista huuru-ukkoja.
Nyt Rajalan ympärillä kuohuu taas.
Hänen uudesta kirjastaan Lavatähti ja kirjamies on puhuttu ja kirjoitettu viikon mittaan jo toisen kirjan verran. Turha väittää, etteikö suomalaisia kiinnostaisi muukin kulttuuri kuin jääkiekko tai murtomaasuksihyppyammunta.
Katri Helena on arka aihe. Hän on kansallisomaisuutta ja suojelukohde kuin Kolin maisemat tai Paimion parantola. Moni fani on pahastunut hänen puolestaan jo ennen kuin on lukenut kirjan.
Panulla ja Katri Helenalla ei ilmeisesti ollut ensihuuman jälkeen riittävästi yhteistä, jotta liitto olisi kestänyt. Kun herra kirjoitti romaaneja routavuosien
ratsupoliisista, rouva lauloi puuhevosesta.
Ennen pitkää hiekkaranta alkoi näyttää autiolta. Silloin Rajala otti veneen ja souti vastarannalle.
Sininen ja valkoinen eivät ole ainoat värit maailmassa. Vihreä ja harmaa ovat menneet sekaisin, kun on setvitty ministeri Heidi Hautalan ja hänen miesystävänsä remontteja.
Homo sapiens on myös home sapiens, joka haluaa rakentaa ja kunnostaa kotia.
Hautala korjautti ovea, ja Andrej Nekrasov remppasi kartanoa. Katri Helena ja Rajala juhlivat aikoinaan häitään Hämeenkyrössä uudessa kodissa, Kutsumuksessa.
Poliitikko läheisineen vedetään vastuuseen veroista. Taiteilijoiden elämä ei ole saman veroista. Epävarmuus kalvaa. Mustasukkaisuus jäytää. Kumpaa kuvaajat oikein kuvaavat? Mikä on rakkauden hinta? Kuitteja ei kysytä.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 24.3.2013
10.3.2013
Paha sanoa
Norjalaiset
kirkonmiehet närkästyivät, kun Jumalan karitsan sanomisia oli painettu
Lambi-vessapaperiin. Suomalainen Metsä Tissue eli entinen Metsäliitto
veti arkkinsa myynnistä Norjassa, Tanskassa
ja Ruotsissa.
Metsä Tissue tekee talous- ja vessapaperia, Metsä Atsjue nenäliinoja.
Yhtiön tarkoitus ei ollut levittää pytyllä istujille uskonnollisia viestejä, vaan rakkautta ja iloa.
Sanomalehtipaperi on niin karkeaa, että pakinassa voi vapaasti käyttä vaikka Raamatusta löytyviä sanoja, sellaisia kuin ”että”, ”voi” ja ”vaikka”.
Raamatussa on paljon lainattavaa rakkauden ja ilon aihepiireistä, mutta sieltä löytää aineksia myös muunlaiseen pohdiskeluun.
Kyselyn mukaan kirkon työntekijät uskovat paljon useammin saatanan olemassaoloon kuin suomalaiset yleensä. Osa on ehkä vastanut ihan piruuttaan, mutta silti mietityttää, viettävätkö seurakuntien palkolliset päivänsä ympäristössä, jossa persoonallisesta pahasta näkyy enemmän merkkejä kuin muualla maailmassa.
Kun kaikkea ironisoidaan ja vakavillakin asioilla lasketaan leikkiä, saatetaan saatanaan uskovalta kysyä, että muistiko hän ottaa lääkkeensä.
Mutta kun sekään ei auta! Tulee maallikkosaarnaaja, joka sanoo, että pahat henget ujuttautuvat ihmiseen juuri pillereissä ja tableteissa.
Sanoissa kannattaa olla tarkka muulloinkin, kun vessapaperia koristellessa.
Kuvitellaanpa tilanne, jossa kaiken muun jo kokenut artisti pyrkii kirkkoon esiintymään. Hän menee muistitikku kourassaan esittäytymään kirkkoherran virkahuoneeseen ja sanoo: tässä on mun demoni.
Ei tule keikkaa.
Vaikka suomalaiset ovat etääntymässä kirkon opetuksesta, useimmilla tuntuu silti olevan tarvetta kokea yhteys johonkin arkipäivää suurempaan. Palvonnan mahdollisuttakaan ei ylenkatsota. Bruce Springsteenin Turun-konserttien liput ovat menneet kuin kuumille kiville.
Metsä Tissue tekee talous- ja vessapaperia, Metsä Atsjue nenäliinoja.
Yhtiön tarkoitus ei ollut levittää pytyllä istujille uskonnollisia viestejä, vaan rakkautta ja iloa.
Sanomalehtipaperi on niin karkeaa, että pakinassa voi vapaasti käyttä vaikka Raamatusta löytyviä sanoja, sellaisia kuin ”että”, ”voi” ja ”vaikka”.
Raamatussa on paljon lainattavaa rakkauden ja ilon aihepiireistä, mutta sieltä löytää aineksia myös muunlaiseen pohdiskeluun.
Kyselyn mukaan kirkon työntekijät uskovat paljon useammin saatanan olemassaoloon kuin suomalaiset yleensä. Osa on ehkä vastanut ihan piruuttaan, mutta silti mietityttää, viettävätkö seurakuntien palkolliset päivänsä ympäristössä, jossa persoonallisesta pahasta näkyy enemmän merkkejä kuin muualla maailmassa.
Kun kaikkea ironisoidaan ja vakavillakin asioilla lasketaan leikkiä, saatetaan saatanaan uskovalta kysyä, että muistiko hän ottaa lääkkeensä.
Mutta kun sekään ei auta! Tulee maallikkosaarnaaja, joka sanoo, että pahat henget ujuttautuvat ihmiseen juuri pillereissä ja tableteissa.
Sanoissa kannattaa olla tarkka muulloinkin, kun vessapaperia koristellessa.
Kuvitellaanpa tilanne, jossa kaiken muun jo kokenut artisti pyrkii kirkkoon esiintymään. Hän menee muistitikku kourassaan esittäytymään kirkkoherran virkahuoneeseen ja sanoo: tässä on mun demoni.
Ei tule keikkaa.
Vaikka suomalaiset ovat etääntymässä kirkon opetuksesta, useimmilla tuntuu silti olevan tarvetta kokea yhteys johonkin arkipäivää suurempaan. Palvonnan mahdollisuttakaan ei ylenkatsota. Bruce Springsteenin Turun-konserttien liput ovat menneet kuin kuumille kiville.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 10.3.2013
17.2.2013
Työ on kesken
Miehet pikeävät katon saumoja
pojat kantavat olutta kaksin käsin
nainen tupakoi ikkunalaudalla
tukka punaisena, punainen mekko yllään
talot ovat taidetta
vuodet päivien pituisia
jumala asuu kirkossa, kertoi urkujen virittäjä
rakastavaiset parvekkeella ilman kaidetta
työ on kesken
vieraasta kielestä ymmärtää sanat jotka ovat kaikille yhteisiä
ja ilmeet
auringossakin on kylmä kun tuulee pohjoisesta
mereltä, meren takaa
mistä minä tulen
urkujen virittäjä on pysäköinyt autonsa
luostarin kirkon eteen
jalkakäytävälle
kivimies polvistuu, nousee, polvistuu
kantaa murikoita ulos ja sisään
kaupungissa asuu uuden syntymä ja vanhan elämä
elämään kuuluu muutos
elämä on muutos
työ on kesken
kivimies jännittää hauistaan
kaupunki on täynnä kauniita naisia
minäkin tarvitsen aurinkolasit
keinun lanteilla, hukun kaula-aukkoihin
koira haukkuu pedon äänellä
isäntä syö pullaa
pojat kantavat olutta kaksin käsin
nainen tupakoi ikkunalaudalla
tukka punaisena, punainen mekko yllään
talot ovat taidetta
vuodet päivien pituisia
jumala asuu kirkossa, kertoi urkujen virittäjä
rakastavaiset parvekkeella ilman kaidetta
työ on kesken
vieraasta kielestä ymmärtää sanat jotka ovat kaikille yhteisiä
ja ilmeet
auringossakin on kylmä kun tuulee pohjoisesta
mereltä, meren takaa
mistä minä tulen
urkujen virittäjä on pysäköinyt autonsa
luostarin kirkon eteen
jalkakäytävälle
kivimies polvistuu, nousee, polvistuu
kantaa murikoita ulos ja sisään
kaupungissa asuu uuden syntymä ja vanhan elämä
elämään kuuluu muutos
elämä on muutos
työ on kesken
kivimies jännittää hauistaan
kaupunki on täynnä kauniita naisia
minäkin tarvitsen aurinkolasit
keinun lanteilla, hukun kaula-aukkoihin
koira haukkuu pedon äänellä
isäntä syö pullaa
10.2.2013
Niskasta kiinni
Mitä Eero Heinäluoma teki Sampsa Katajan mielestä paheksuessaan sitä,
että keskusta asetti oman ehdokkaan eduskunnan varapuhemiesvaalissa?
Mennään suoraan puujalka kolisten yhden pisteen vihjeeseen: jäälautta, jolle kristittyjen vapahtaja on joutunut vettä ylittäesssään.
Vastaus: jeesusteli.
Ja sitten itse tapahtumapaikalle…
- Terve, Eero.
- Terve, Sampsa.
- Sanoinpa tuossa, että sinä jeesustelit.
- Niinpä sanoit.
- No, mitä sinä siihen sanot?
- Enpä mitään. Sinun kai tässä pitäisi jotain sanoa.
- Sanonpa vain, että sanoin myös, että puukotit Sauli Niinistöä selkään kolme vuotta sitten. Mitä sanot siihen?
- Aika hyvin sait Jeesuksen ja Niinistön mahtumaan samaan haastatteluun.
- Mutta mitä sinä sanot siitä puukotusasiasta.
- Sanonpa vain, että on oikeitakin puukotuksia niin kuin sen jyväskyläläisen lukupiirihuligaanin tekemä.
- Minä puhun nyt Niinistöstä.
- Presidenttihän seisoo aina kasvot yleisöön ja selkä seinään. Ei kahva näy.
- Selvä juttu. Mitä me sanomme toimittajille?
- Sanotaan, että asia on sovittu ja ettei keskusteluja jatketa.
- Sovitaan näin. Ei jatketa.
Se siitä. Juoksin eduskuntatalon portaat alas Mannerheimintielle ja linja-autopysäkille. Auto lähti liikkeelle, ja kuljettaja antoi ohjeet matkustajille:
- Tämä on pikavuoro Helsingistä Salon kautta Turkuun. Auton etuosassa on lehtiä luettavaksi, ja lehtien tekijöille tiedoksi, että auton takaosassa on wc.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 10.2.2013
Mennään suoraan puujalka kolisten yhden pisteen vihjeeseen: jäälautta, jolle kristittyjen vapahtaja on joutunut vettä ylittäesssään.
Vastaus: jeesusteli.
Ja sitten itse tapahtumapaikalle…
- Terve, Eero.
- Terve, Sampsa.
- Sanoinpa tuossa, että sinä jeesustelit.
- Niinpä sanoit.
- No, mitä sinä siihen sanot?
- Enpä mitään. Sinun kai tässä pitäisi jotain sanoa.
- Sanonpa vain, että sanoin myös, että puukotit Sauli Niinistöä selkään kolme vuotta sitten. Mitä sanot siihen?
- Aika hyvin sait Jeesuksen ja Niinistön mahtumaan samaan haastatteluun.
- Mutta mitä sinä sanot siitä puukotusasiasta.
- Sanonpa vain, että on oikeitakin puukotuksia niin kuin sen jyväskyläläisen lukupiirihuligaanin tekemä.
- Minä puhun nyt Niinistöstä.
- Presidenttihän seisoo aina kasvot yleisöön ja selkä seinään. Ei kahva näy.
- Selvä juttu. Mitä me sanomme toimittajille?
- Sanotaan, että asia on sovittu ja ettei keskusteluja jatketa.
- Sovitaan näin. Ei jatketa.
Se siitä. Juoksin eduskuntatalon portaat alas Mannerheimintielle ja linja-autopysäkille. Auto lähti liikkeelle, ja kuljettaja antoi ohjeet matkustajille:
- Tämä on pikavuoro Helsingistä Salon kautta Turkuun. Auton etuosassa on lehtiä luettavaksi, ja lehtien tekijöille tiedoksi, että auton takaosassa on wc.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 10.2.2013
27.1.2013
Kuohittu kuningas
Kuluttaja on kuningas, jos kauppiaalta kysytään.
Mutta millainen kuningas?
Sellainen, jonka eteen levitetään punainen matto ja jolle tuodaan eteen kaikkea parasta syvään kumartaen?
Vai degeneroituneen suvun viimeinen valtaan istutettu höppänä?
Sekä kirjallisuus että tosi elämä tuntevat kuninkaita ja kruunuttomiakin päämiehiä, jotka epäluuloisina maistattavat ruokansa ennen kuin itse syövät.
Tällaista kuninkaallista käyttäytymistä Elintarvikevirasto suosittelee kaikille. Kun käyt kaupassa, epäile, sillä kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, ja ruokaväärennökset lisääntyvät.
Tällä viikolla kohu nousi siitä, että Keskon, S-ryhmän ja Tukon halpa-ananasmehun ainesosia tehdään pakkotyönä Thaimaassa.
Tämä selittää elintarviketeollisuuden logistiikan logiikan: mitä kauempaa ja mitä useamman portaan kautta tavara tulee kauppaan, sitä halvempaa se on.
Eikä tässä vielä kaikki.
Viime syksynä paljastui, että Ruotsissa ja Ahvenanmaalta myytiin Unkarissa värjättyä sianlihaa naudanlihana. Siihen asti oli luultu, että punaisilla laivoilla kuljetetaan vain aitoa punaista lihaa.
Koska Ahvenanmaa on demilitarisoitu alue, lihasotaa ei syntynyt. Viranomaiset totesivat vain, että ei ole kivaa tämä tämmöinen, vaikka ovathan sipsitkin toisaalta perunaa, kai.
Elintarviketeollisuudella on omat keinonsa ratkaista tilanne, jos alkuperäeläimestä on epäselvyyttä: tehdään sika-nautaa.
Eikä tässäkään vielä kaikki.
Suomessa monet ravintolat myyvät naudanlihaa härkänä. Asiakas luulee syövänsä kuohittua sonnia, vaikka tarjoilija toi pöytään viimeiselle iltalypsylle käyneen lehmän.
Kärähtämisriski on pieni. Kuinka oletettavaa on, että ihminen, joka ei erota lehmää ja härkää laitumella, erottaa ne leikattuna ja hakattuna lautasella?
Mutta millainen kuningas?
Sellainen, jonka eteen levitetään punainen matto ja jolle tuodaan eteen kaikkea parasta syvään kumartaen?
Vai degeneroituneen suvun viimeinen valtaan istutettu höppänä?
Sekä kirjallisuus että tosi elämä tuntevat kuninkaita ja kruunuttomiakin päämiehiä, jotka epäluuloisina maistattavat ruokansa ennen kuin itse syövät.
Tällaista kuninkaallista käyttäytymistä Elintarvikevirasto suosittelee kaikille. Kun käyt kaupassa, epäile, sillä kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, ja ruokaväärennökset lisääntyvät.
Tällä viikolla kohu nousi siitä, että Keskon, S-ryhmän ja Tukon halpa-ananasmehun ainesosia tehdään pakkotyönä Thaimaassa.
Tämä selittää elintarviketeollisuuden logistiikan logiikan: mitä kauempaa ja mitä useamman portaan kautta tavara tulee kauppaan, sitä halvempaa se on.
Eikä tässä vielä kaikki.
Viime syksynä paljastui, että Ruotsissa ja Ahvenanmaalta myytiin Unkarissa värjättyä sianlihaa naudanlihana. Siihen asti oli luultu, että punaisilla laivoilla kuljetetaan vain aitoa punaista lihaa.
Koska Ahvenanmaa on demilitarisoitu alue, lihasotaa ei syntynyt. Viranomaiset totesivat vain, että ei ole kivaa tämä tämmöinen, vaikka ovathan sipsitkin toisaalta perunaa, kai.
Elintarviketeollisuudella on omat keinonsa ratkaista tilanne, jos alkuperäeläimestä on epäselvyyttä: tehdään sika-nautaa.
Eikä tässäkään vielä kaikki.
Suomessa monet ravintolat myyvät naudanlihaa härkänä. Asiakas luulee syövänsä kuohittua sonnia, vaikka tarjoilija toi pöytään viimeiselle iltalypsylle käyneen lehmän.
Kärähtämisriski on pieni. Kuinka oletettavaa on, että ihminen, joka ei erota lehmää ja härkää laitumella, erottaa ne leikattuna ja hakattuna lautasella?
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 27.1.2013
5.1.2013
Syntymäpäivät
Pöytään oli katettu lämmintä ruokaa ja kylmiä paloja
jälkiruuaksi kuivakakkuja ja pannukahvia
paikallislehden tekemää syntymäpäivähaastattelua
luettiin ääneen
ulkona oli pakkasta ja lunta
päivänsankari ei pitänyt kummastakaan
hän sai lahjaksi halkaisukirveen
olemme arktinen retkikunta, sanoi isoisä
1.1.2013
Tornit
I
Kaupungin taidemuseo täyttyy lapsista
pakenen torniin
koulussa lahjattomillekin
annetaan paperia ja väriliidut
ja lähetetään metsään piirtämään jotain kaunista
pojat
löytävät männyn rungosta
viikinkien kranaattien jälkiä
II
Pian prinssi huomasi
että prinsessa uskoi haltijakummeihin
ja orjantappurametsän naarmuttama mies
sai suudella
kyllä
mutta kieli oli pidettävä kurissa
kyllä
mutta kieli oli pidettävä kurissa
kuningas juuttui tuoliinsa
ja koko valtakunta
uneensa
uneensa
ja kun kaikki väki heräsi
analyytikko julisti tuloksen parhaaksi sataan vuoteen
ja prinssille opetettiin:
kun tekee mieli tapella lähde juoksulenkille
kun panettaa ota karhea pyyhe ja avaa ikkuna pakkaseen
ja kun tulee nälkä juo vettä
ja hän otti miekkansa
ja taakse jäivät taivaan läpi
kurottavat tornit ja portaiden huimaava kierre
16.12.2012
Joulukonsertti
Tervetuloa valtioneuvoston joulukonserttiin, jonka tuotto käytetään lyhentämättömänä.
Ja jotta konsertin tuottavuus olisi mahdollisimman suuri, olemme työmarkkinoiden urautuneille neuvottelijoille malliksi pidentäneet sitä alusta, keskeltä ja lopusta.
Lapset on laitettu seimeen ja äidit osapäivätöihin, jos ei muuta, niin laittamaan kystä kyllä. Sellainen varhaiskasvatus on yliresurssoitua, jossa yksi lapsi nukkuu ja kaksi puolisoa valvoo.
Koska emme enää elä mono- vaan monikulttuurisessa Suomessa, konsertissamme kuullaan stereofonisesti sekaisin sekä sakraalia että sekulaaria materiaalia. Soittajat ovat paikoillaan, nuotit ovat telineissään, ja laulajat nuottien vieressä.
Parhaiten maallista ja hengellistä perinnettä on yhdistänyt entinen elinkeinoministeri Jyri Häkämies. Ensin hän vakoili hallituksessa kuin pukin tärkein salainen alainen Torvinen ja siirtyi sen sen jälkeen kuin viekkaat varkaat ja väärät valtijaat Elinkeinoelämän keskusliittoon.
Liikenneministeriön sektorilta jouluisen tervehdyksen tuo tiehoitokuntien kuoro, solistinaan ministeri Merja Kyllönen. Numerona heillä on Joulukirkkoon. Siinä hyväkuntoisen vanhusväestön mannekiini, omalääkäriltä ajokortiin jatkoaikaa saanut Mökin Miina kaahaa kirkolle.
Matkalla näemme, kuinka lumi on peittänyt kukat laaksosesa ja kuinka pienen mökin portailla on tyttökulta. Hän kutsuu varpusta, mutta paikalle tuleekin Kiuru, Krista Kiuru, ja vaatii vanhasta talosta energiatodistusta.
Joulu ei ole vain suomalaisten juhla. Kotimainen kuusi on ikivihanta puu, mutta Italiassa sypressit tuoksuvat talvellakin. Siellä miljoonääri, mediamoguli ja poliittinen aktiivi Silvio Berlusconi ilmoitti pyrkivänsä takaisin pääministeriksi.
Berlusconin viime vuosiin mahtuu niin vero- kuin seksiskandaaleita, ja niinpä heläytämmekin lopuksi Silvion joululaulun, jossa joulu joutui jo rintoihinkin.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 16.12.2012
Ja jotta konsertin tuottavuus olisi mahdollisimman suuri, olemme työmarkkinoiden urautuneille neuvottelijoille malliksi pidentäneet sitä alusta, keskeltä ja lopusta.
Lapset on laitettu seimeen ja äidit osapäivätöihin, jos ei muuta, niin laittamaan kystä kyllä. Sellainen varhaiskasvatus on yliresurssoitua, jossa yksi lapsi nukkuu ja kaksi puolisoa valvoo.
Koska emme enää elä mono- vaan monikulttuurisessa Suomessa, konsertissamme kuullaan stereofonisesti sekaisin sekä sakraalia että sekulaaria materiaalia. Soittajat ovat paikoillaan, nuotit ovat telineissään, ja laulajat nuottien vieressä.
Parhaiten maallista ja hengellistä perinnettä on yhdistänyt entinen elinkeinoministeri Jyri Häkämies. Ensin hän vakoili hallituksessa kuin pukin tärkein salainen alainen Torvinen ja siirtyi sen sen jälkeen kuin viekkaat varkaat ja väärät valtijaat Elinkeinoelämän keskusliittoon.
Liikenneministeriön sektorilta jouluisen tervehdyksen tuo tiehoitokuntien kuoro, solistinaan ministeri Merja Kyllönen. Numerona heillä on Joulukirkkoon. Siinä hyväkuntoisen vanhusväestön mannekiini, omalääkäriltä ajokortiin jatkoaikaa saanut Mökin Miina kaahaa kirkolle.
Matkalla näemme, kuinka lumi on peittänyt kukat laaksosesa ja kuinka pienen mökin portailla on tyttökulta. Hän kutsuu varpusta, mutta paikalle tuleekin Kiuru, Krista Kiuru, ja vaatii vanhasta talosta energiatodistusta.
Joulu ei ole vain suomalaisten juhla. Kotimainen kuusi on ikivihanta puu, mutta Italiassa sypressit tuoksuvat talvellakin. Siellä miljoonääri, mediamoguli ja poliittinen aktiivi Silvio Berlusconi ilmoitti pyrkivänsä takaisin pääministeriksi.
Berlusconin viime vuosiin mahtuu niin vero- kuin seksiskandaaleita, ja niinpä heläytämmekin lopuksi Silvion joululaulun, jossa joulu joutui jo rintoihinkin.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 16.12.2012
10.12.2012
1.12.2012
2 runoa; verryttelyä
I
Pinnan alla alan epäröidä
en halua kulkea mihinkään yksin
mielikuvitus ei saa päästä irti
hetken ääni ja liike, maani hiipuu, armaani, maani
maaninen armaanimaaninen maani, armaani raamit
II
(rap)
Sori, sekosin tunteisiini
sekoitin veteen myrkkyä
avaa vain se tuliaisviini
sytytä kynttilä, herätä hämärä
näytän nyrkkiä, ole nyt järkevä
näytän nyrkkiä oikein läheltä
oikein läheltä näytät käärmeeltä
avataan myrkky, mikä hyvänsä
kumpikin näyttää kaiken pahansa
sytytä kynttilä, katso läheltä
kuinka rakkaus palaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)