20.10.2019

Minä eläin

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.10.2019

Kuntaliitoksista huolimatta maailma jakautuu edelleen kolmeen kuntaan: kivikuntaan, kasvikuntaan ja eläinkuntaan.
Yhdellä i:llä tuunattu otsikko viittaa ensimmäiseen. Kaksi muuta ovat keskiössä, kun ilmastonmuutosta vastaan taistellaan syömällä.
Mutta palataan siihen myöhemmin, sillä eläimistä puhutaan muutenkin kuin ruokana.

Erään menestyvän suomalaisen jalkapalloilijan innoittamana on viime aikoina listattu urheilijoita, joiden sukunimi tarkoittaa eläintä. Näitähän on, esimerkiksi Myyrä, Mäkäräinen ja Kontio.
Eläimiä löytyy eduskunnastakin. SDP:tä edustavat linnut Harakka ja Kiuru, Molemmat ovat ministereitä, ja jälkimmäinen ilmoitti tällä viikolla, että kuu Kiurusta soteen.
Kokoomuksella on oma Kiurunsa. Keskustan ryhmässä uivat Kalmari ja Lohi, ja hyönteismaailmaa puolustaa Kemppi.
Salon kaupunginvaltuustossa eläinnimistöä edustaa vain Leivonen. Lähelle pääsevät perussuomalaisten Hirvimäki, kokoomuksen Karhulahti ja Hyttinen sekä keskustan Huittinen, mutta eläimistöön heitä ei voi laskea.

Jalkapallon miesten Euroopan mestaruuskilpailujen karsinnoissa Suomessa ollaan erityisen toiveikkaita. Joko nyt lyhyeksi leikatulla nurmella laiduntaville urosnisäkkäille avautuisi paikka arvokisoissa?
Suomalaisten jalkapallointo ei ole ihme, sillä lajilla on eri versioineen meillä pitkä perinteet. Tukholman olympialaisissa vuonna 1912 Suomi pelasi omalla joukkueella, vaikka oli suuriruhtinaskuntana osa suurta Venäjää. Oman aikansa huuhkajien pelipaitoja koristi leijona. Venäjän vaakunaeläin oli jo silloin kotka, tarkemmin sanottuna sen kaksipäinen mutaatio.
Ensimmäinen futikseen liittyvä maininta löytyy jo Kalevalasta, jossa Väinämöinen voittaa Joukahaisen suopotkupallossa.
Jalkapallo opettaa myös, että eläimiäkään ei kannata lokeroida ensivaikutelman perusteella. Pukki voi olla sekä kaalimaan vartija että maalin vartijan harmina.

Tällä viikolla on puhuttu myös naudoista, kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama ravintolayritys päätti poistaa naudanlihan menuistaan.
Hyvä, että puhutaan. Akateemisen maailman kuuluukin tuoda asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Nauta on onttosarvinen kasvissyöjä, jolla on hauskan nimisiä sisäelimiä, sellaisia kuin pötsi, satakerta ja verkkomaha. Mutta mitä muuta opittiin? Ainakin se, että ihminen on syntipukkeja haettaessa todella heikoilla. Mitä mahdollisuuksia meillä on, kun lehmienkin hiilijalanjälki on uhkaavan suuri, vaikka ne kävelevät varpaillaan.

6.10.2019

Veden varassa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 6.10.2019

Salon kaupungin suunnitelma yhtiöittää vesihuoltonsa on herättänyt monia kysymyksiä. Ja niihinhän pitää vastata nopeasti ennen kuin kukaan ehtii pestä käsiään.
Kannettu vesi ei Kairossa pysy niin kuin vanhassa egyptiläisessä sananlaskussa sanotaan, mutta pysyykö se vuotavassa kassassa? Entä jos kaikki ei menekään putkeen? Jakaako vesiyhtiö juhlapäivinään ilmaisia ämpäreitä?

Kaupunginjohtaja markkinoi yhtiöittämistä siltana, jolla pahasti sukeltava kaupunki pääsee yli pahimmasta tilinpidon alijäämästä. Miten silta-metafora toimii tässä yhteydessä?
– Hyvin toimii. Jos on vettä, tarvitaan silta, jolla päästään yli synkän virran.

Tiivistäen tehdään niin, että kaupunki lainaa yhtiölle rahat, jolla yhtiö ostaa kaupungilta vesijohdot, ja sillä tavalla kaupunki kuittaa alijäämäänsä ja kaupungin kassaa virtaa korkoja ja osinkoja yhtiöltä, jonka se omistaa ja joka on sille velkaa. Mitä tällaisesta suunnitelmasta pitäisi ajatella?
– Se on vedenpitävä, tippaakaan kehumatta.

Voiko vesilaitoksen yhtiöittäminen aiheuttaa poliittista erimielisyyttä?
– Ei. Toisaalta yhtiö on yhteiskunnan omistuksessa, mikä miellyttää vasemmistoa, ja toisaalta osakeyhtiön vedessä ei ole niin pahaa sosialismin sivumakua, etteikö se maistuisi pesukestävälle porvarille. Kritiikkiä varmasti kuullaan, ja joku yrittää vesittää koko uudistusta, mutta kun projekti on saatu läpi, on toinen ääni vesikellossa. Tällaiset uudistukset aiheuttavat aina myös painetta, mutta kyllä pumppu kestää.

Voiko vesiyhtiömallia käyttää kaupungin muissa palveluissa.
– Kyllä voi. Urheilupaikoista uimahallissa harjoitetaan jo nyt vesiliiketoimintaa, ja vesi on vanhin voitehista myös laduilla. Seuraavaksi paikallisliikenne siirtyy vesibusseihin. Synnytyssairaalaa Salossa ei enää ole, mutta päiväkodeissa pitää varoa, ettei lapsi mene pesuveden mukana.

Voiko veden hinta nousta?
– Aluksi hinta kelluu. Myöhemmin se voi nousta, mutta kuluttajan kukkarossa korotus on kuin pisara meressä. Pohjavedellä on pohjahinta, mutta hinnalle voidaan laittaa myös vesikatto. Ja kannattaa muistaa, että vaikka hinta olisi suolainen, vesi on makeaa.

29.9.2019

Lämminhenkinen ilmastokokous - koirat haukkuvat, katamaraani kulkee

Meitä oli siellä Macron, Johnson ja Erdoğan ja kymmeniä, kymmeniä muita – siellä New Yorkin ilmastokokouksessa. Samaan aikaan oli menossa YK:n yleiskokouskin, eikä aina niin erottanut, kuka oli paikalla mistäkin syystä.
New Yorkissa me olimme siksi, että siellä on Yhdistyneiden kansakuntien pääkonttori ja miljoonia ihmisiä pienellä alueella muistuttamassa, että kaikki, mitä teemme, vaikuttaa muiden elämään.
Sellaisessa ympäristössä on turvallista pitää kokousta ilmaston lämpenemisestä. Talot ovat niin korkeita, että vaikka jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee, vintillä voi äänestää puheenjohtajasta ja valita pöytäkirjantarkastajia vaikka kuinka pitkään. Ja arvostelijoille voi hihkaista, että koirat haukkuvat, katamaraani kulkee.

Ilmaston lämpeneminen on yhteinen huolemme, ja tilanne on vakava niin kuin poliittiset johtajat yksi toisensa jälkeen kävivät puhujakorokkeella vakuuttamassa.
Puhuttiin muun muassa hiilineutraaliudesta. En viitsinyt sanoa ääneen, että on joskus on vaikea pysyä maailman vauhdissa mukana, kun muistaa vielä, kuinka merkittävä tavoite oli pitää ruokakomero hiirineutraalina.

Olisivat varmaan pyytäneet, että hakisin takkini ja häipyisin.
Selitä siinä sitten, että leikillänihän minä ja että kai te kuulitte, mitä presidenttimme Sauli Niinistö sanoi. Että tieteellinen näyttö ilmastonmuutoksesta on jo pitkään ollut selvää ja että kyseessä on planeettamme kohtalo.
Ja selitä siinä, että otat ilmastonmuutoksen vakavasti, kun puolet suomalaisista on sitä mieltä, että sen vaikutuksia liioitellaan.

Julkisuudessa arvioitiin, että näkyvät ja tuntuvat sitoumukset ilmastokriisin ratkaisemiseksi jäivät vähiin.
Niin varmaan jäivät, ja täytyy tunnustaa, että vaikka paikalla oli suuri joukko maailmanpolitiikan vaaleilla valittuja ja muita virallisia vaikuttajia, minuakin kosketti eniten nuoren ruotsalaisen ilmastoaktivistin Greta Thunbergin puhe. Siinä oli tunnetta ja tahtoa.
– Te olette varastaneet unelmani ja lapsuuteni tyhjillä sanoilla, ja kuitenkin minä olen yksi onnekkaista, Greta sanoi.
Sitten hän sanoi vielä, että ihmiset kärsivät ja kuolevat ja että koko ekosysteemi on romahtamassa.
Nousimme oikein seisomaan ja taputimme hurjasti. Hyvin sanottu ja hienosti puhuttu!
Pyysimme, että Greta tulee taas ensi vuonna. Sama puhe käy.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.9.2019

25.9.2019

Tuloverot ja verotulot

Pakina julkaistu Salon Seudun sanomissa 22.9.2019


Verohallinto muistuttaa palkansaajia, että heidän pitäisi tarkistaa veroprosenttinsa. Joka kolmannella se on verottajan mielestä liian pieni, mikä johtaa siihen, että loppuvuodesta ennakonpidätys kiristyy ja käteen jää vähemmän rahaa, vaikka joulu on tulossa.
Veroista ovat puhuneet muutkin kuin verottaja. Hallituksen ensimmäisen budjetin verolinjauksia on arvioitu kuluneilla kielikuvilla. On puhuttu muun muassa kepistä (alv 24 prosenttia) ja porkkanasta (alv 14 prosenttia).
Sihijuoman ja muiden limonadien veroa nostetaan, vaikka ne ovat hyvin energiatehokkaita.  Alkoholia verotetaan vanhoilla prosenteilla, mutta muuten polttoaineiden verotusta kiristetään.
Jotta verokortin muuttaminen onnistuu ja jotta yleensä ymmärtää fiskaalisia tavoitteita, kannattaa perehtyä verotuksen käsitteistöön.

Kotitalousvähennys. Kotitaloudella on verotuksen jälkeen käytettävissä vähemmän varoja kuin ennen verotusta.
Tulonhankkimismenot. Niitä kertyy, kun hankitaan menonkattamistuloja.

Progressiivinen verotus. Aiheuttaa aggressiivista verosuunnittelua ja regressiivistä käyttäytymistä.
Arvonlisävero. Kumoaa sanonnan ”ei se vaihtamalla parane”, sillä ainakin hinta nousee joka kerta, kun tavara vaihtaa omistajaa.
Rajavero. Peritään perijöiltä, kun perittävä on mennyt rajan taakse.
Tulovero. Sinulta peritty vero on verottajalle tuloa, sinulle meno.
Lähdevero. Vesimaksu.

Ansiotulo. Kullekin ansionsa mukaan.
Puhdas ansiotulo. Rahanpesun jälkeen käteen jäävä osuus.
Pääomatulo. Raha tulee rahan luo.
Sivutulot. Välttämättömiä, jotta sivukulut saadaan maksettua.
Työkorvaus. Ei palkka, vaan jokin muu korvaus hukkaan heitetystä vapaa-ajasta.
Luovutusvoitto. Sopupelillä saatu veikkausvoitto. Verot on valmiiksi maksettu.
Tilitys. ”Jos sä tietäisit, kuinka mä olen saanut kärsiä verottajan takia...”

Kiinteä omaisuus. Voi kun saisi maata.
Irtain omaisuus. Tuulen viemää.
Vaihto-omaisuus. Katso arvonlisävero.
Verovelvollinen. Katso peiliin.

Verokortti. Joulutervehdys paratiisisaarelta.
Verosuunnittelu. Laillista toimintaa, jolla pyritään mahdollisimman kevyeen verotukseen.
Veronkierto. Onnistunut verosuunnittelu.
Veroehdotus. Miten olisi, mennäänkö meille tarkistamaan veroprosenttia?

15.9.2019

Sudan paikallaan

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa (www.sss.fi) 15.9.2019


Olipa taas jännittävä viikko! Ensin kerrottiin, että Jutta Urpilaisen salkun sisältö selviää aivan kohta. Tällainen meno on vakiokamaa tositelevisio-ohjelmissa, joissa milloin tullimiehet, milloin poliisit tutkivat ihmiset tavaroita.
Dramaattisemmaksi tarina kääntyi, kun saatiin kuulla, että nyt on päivä, jolloin Urpilaisen salkku ratkeaa. Eihän se mitään ratkennut, vaikka siihen on pakattu koko Euroopan ulkopuolinen maailma.

Euroopan unionin komissiossa on varsinaisen puheenjohtajan lisäksi kolme johtavaa varapuheenjohtajaa ja viisi varapuheenjohtajaa. Varavarapuheenjohtajia ei ole, vaan loput 18 ovat vain ihan tavallisia komissaareja.
Vaikka virallisesti Urpilaiselle kuuluvat kansainväliset kumppanuudet, hän keskittyy ennen muuta Euroopan ja Afrikan väleihin. Ei kuitenkaan mannerten väliseen Välimereen, sillä se kai kuuluu liettualaiselle Virginijus Sinkevičiuksille, jonka salkussa hölskyvät valtameret.
Asiantuntijoiden mukaan Afrikka-salkun painoarvo selviää ajan myötä. Elämänsä ilman minkäänlaista salkkua tallustelleiden kriitikoiden mielestä se on vain jotain, joku djiboutti ohi kulkiessaan.

Kansainvälisten kumppanuuksien hoito vaatii matkustamista. Afrikkaa kiertäessä mittariin kertyy beninkulma poikineen. Reissaamista helpottaa, jos ei kärsi keniakiasta eikä ole muutenkaan pahasti algeerinen.
Rohkeuttakin tarvitaan, sillä etukäteen ei voi tietää, mihin sambiaispesään päänsä työntää.
Vieraista vaikutteista ei tarvitse olla huolissaan. Eurooppalaisen elämäntavan suojelemiselle on nimetty oma komissaari, kreikkalainen Margaritis Schinas. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kirjoitti Schinasille, että eurooppalaisen elämäntavan ytimessä ovat solidaarisuus, mielenrauha ja turvallisuus, mutta yhtä lailla siellä ovat arvokkaat kansalliset piirteet kuten suomalaisten viinanhakuretket, monacolainen verotus ja saksalaiset sisäkengät.

Komissaareilla on avustavaa henkilökuntaa, mutta myös suomalaisista poliitikoista löytyy sopivaa Afrikan matkaseuraa. Mauritaniaan tai Mauritiukselle Urpilaisen mukaan lähtee luontevasti jyväskyläläinen meppi Pekkarinen.
Suomalainen Afrikka-komissaari tekee Tšadin kundeja tavatessaan tutuksi myös suomalaista kulttuuria. Itsestään selvä vientituote ainakin eteläisen naapurimantereen länsireunalle ovat forssalaiset muusikkoveljekset Mika ja Turkka Mali.

10.9.2019

Turhaa rutinaa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 8.9.2019


– Huomasit varmaan, että tällä viikolla on vietetty kahtakin tasavuosikymmenten muisto- ja syntymäpäivää.
– En muista, että olisi muisteltu mitään.
– Toisen maailmansodan alkamisesta on 80 vuotta. Yleisradion uutisia taas on tehty 60 vuotta.
– Aivan totta. Sehän meni niin, että Saksa hyökkäsi Puolaan vuonna 1939, ja Yleisradio kertoi siitä ensimmäisen kerran vuonna 1959.
– Ja uutiset aloitettiin, jotta päästiin kertomaan Matti Röngän syntymästä.

xx

– Tuoreempiakin asioita on riittänyt uutisoitavaksi asti.
– Kun puhut tuoreesta, et varmaan tarkoita pastanttipuuron kanssa salolaisen perinneherkun tittelistä kilpailevaa savukalapastasalaattia.
– En, mutta ruuasta kylläkin on kyse. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö harmitteli Ilta-Sanomissa ruokahävikkiä ja kertoi, miten se riepoo häntä ihan vimmatusti Mäntyniemessäkin. Hän sanoi rutisevansa jatkuvasti, että taas ruokaa jäi.
– Turhaa rutinaa. Hankkisivat Lennun kaveriksi isomman koiran.

xx

– Puolueiden kannatusta on mitattu koko kesä, vaikka eduskunta ei ole istunut, eikä hallitus tehnyt esityksiä.
– Kesällä politiikkaa onkin puhtaimmillaan, teoista riisuttuna. Poliitikot puhuvat, ja kansalaiset ottavat kantaa mielikuvien perusteella.
– Keskustalla menee kyllä huonosti sekä todellisuudessa että mielikuvamaailmassa. Kannatus vain laskee. Tilannetta ei ole parantanut eilen Katri Kulmunin valintaan päättynyt puheenjohtajakamppailukaan.
– Anteeksi mikä?
xx

– Politiikkaa tehdään myös Postin johdon palkoilla. Eduskunnassa arvosteltiin sekä johtajien tuloja että työntekijöiden työehtojen heikentämistä.
– Kateutta, pelkkä kateutta. Ansiottomia ansioita ei ole. Hyvät tulot ovat aina seurausta lahjakkuudesta. Ja kovasta työstä, mutta ennen kaikkea lahjakkuudesta. Ja oikeasta ammatinvalinnasta, mutta ennen kaikkea lahjakkuudesta ja kovasta työstä. Ja hyvästä onnesta, mutta ennen kaikkea oikeasta ammatinvalinnasta, lahjakkuudesta ja kovasta työstä.
– Sinunko mielestäsi kaikki menee ihan oikein?
– Siitä en tiedä, mutta sen tiedän, mitä tekisin jos minulla olisi Heikki Malisen tulot.
– No mitä?
– Parin viikon tienestillä palkkaisin itselleni henkilökohtaisen lajittelijan ja jakajan. Kirjeitä ja paketteja tulee vähän, mutta joka kodissa on kaikenlaista muuta lajiteltavaa: tiskiä, pyykkiä, sen sellaista. Ja olisi kiva, jos joku jakaisi arkiset huolet.

11.8.2019

Kannatus kasvaa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 11.8.2019

Politiikka on kasvattanut kannatustaan Suomen suosituimpana pakinan aiheena. Vasta manipuloidun kannatuskyselyn mukaan 25 prosenttia lukijoista lukee kesällä mieluimmin poliitikkoja piikitteleviä kirjoituksia. Keväällä vastaava prosentti oli 24, koska yksi vastaaja ei saanut kyselyä ajoissa.
Kaikista vastaajista 90 prosenttia pitää sanomalehtipakinoita välttämättöminä, 50 prosenttia keskustelee pakinoista Internetin foorumeille ja 10 prosenttia lukee niitä.

Erityisesti poliittista pilakirjoittelua kannatetaan oppositiossa, mutta vain siinä tapauksessa, että satiirin kärki kohdistuu hallitukseen. Muussa tapauksessa pakinointi uhkaa yhteiskuntarauhaa ja sananvapautta.
Eduskuntahuumorin tutkimuskeskuksen mukaan tulos noudattaa trendiä, joka on vahvistunut jo tuhansia vuosia: paras pilkka osuu naapurin nilkkaan. Erityisesti suositaan pakinoita, joissa nauretaan keskustalle, vaikka vähän kömpelöstikin. Silloin on hauskaa kuin laskiaisena.

Tarkoitushakuisen kannatuskyselyn tuulesta temmattujen tulosten mukaan eniten kannatusta saa pakina, jossa ollaan pienen ihmisen asialla. Toiseksi eniten kannatusta saa keskisuurten ihmisten puolustaminen. Suuret ihmiset eivät mahtuneet kyselyyn – eikä heitä juuri olekaan muualla kuin muistokirjoituksissa.
Markkina-, seka- ja suunnitelmataloustutkimuksen analyytikon mukaan tulos ei ole yllätys. Suomalainen on mielellään pienen puolella. Siksi hallituskin koottiin niin, että suuret puolueet jätettiin ulkopuolelle.

Kyselyn avoimessa osuudessa vastaajat saivat esittää sisällöllisiä toiveita. Eläimistä poliitikkojen kanssa samoihin pakinoihin halutaan useimmin koiria – paitsi, jos pääministeri on torilla toriaikaan. Myös kissat ovat suosittuja. Allergisimmille kelpaavat lapsetkin.
Eri ammattien edustajien välillä ei havaittu eroja, poikkeuksena opettajat, jotka ovat juuri palanneet töihin. Heidän keskuudessaan kannatusta kasvattaa jokainen, joka kannattaa kasvatusta.

Kannatuskyselyn rahoittamiseksi muutamia kysymyksiä tehtiin myös kaupallisten toimijoiden toiveiden mukaan.
Sekatavarakaupan liiton ja sisäelintarviketeollisuuden tilauksesta kysyimme, suosivatko kuluttajat mieluimmin välipalatuotteita, joihin on lisätty sokeria vai sellaisia, joissa on vähennetty lisättyä sokeria vai sellaisia, joissa on lisätty vähennettyä sokeria vai sellaisia, joiden maustaja on unohtanut, mitä teki viimeksi.
Vastaajat halusivat vähemmän lisättyä viisastelua
Kysyimme myös, kuinka monesta vastaajan lähikahvilasta saa juuri jauhetuista pavuista valmistettua  kahvia. Yleisin vastaus oli: vain barista.

8.8.2019

Pimeällä puolella

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 21.7.2019

Jotkut menee sekaisin kuusta, jotkut menee sekaisin ihan muusta. Kesäperniöläisen lauluntekijän Jukka Karjalaisen analyysi on osunut tällä viikolla nappiin.
Kuu on antanut kaksikin syytä mennä sekaisin.
Toinen oli puolittainen pimentyminen, toinen se, että 50 vuotta sitten amerikkalaiset heittivät ensimmäisen kerran roskapussin Tellusta kiertävän kuun kamaralle.
Se oli pieni askel ihmiselle, mutta suuri askel ympäristölautakunnalle.
Niel Armstrongin ja Buzz Aldrinin jälkeen ihminen ei olekaan päässyt kuusta pitkään. Marsissa on käytetty vain miehittämättömiä koneita. Niitä on lähetetty kuuhunkin. Kiinalainen luotain kävi pimeällä puolella, mutta kukaan ei nähnyt.
Jonain päivänä kuuhun perustetaan siirtokuntia, mutta Maasta muuttoa saa jatkua pitkään ennen kuin kuu on täysi.
Ihminen pääsi ensimmäisen kerran kuuhun kesällä 1969. Samana vuonna tapahtui myös jotain sellaista, joka kuuluu Karjalaisen järjestelmässä luokkaan ihan muuta.
Vuonna 1969 tuli ensi-iltaan elokuva Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa. Siinä James Bondia ei näyttelekään skotti Sean Connery, vaan Australiassa syntynyt George Lazenby.
Lazenbyn Bond puolestaan esiintyy peitetehtävässä skotlantilaisena sukututkijana. Hän ujuttautuu rikollisjärjestö Spectren klinikalle. Sen asiakkaina on pelkästään nuoria naisia, joita aivopestään auttamaan järjestöä maailman talouden tuhoamisessa.
Samaa on yritetty myöhemminkin. Viimeksi asialla olivat amerikkalaispankkiirit.
Bond pukeutuu uskottavuuden lisäämiseksi skottimiehen kansallisasuun. Naiset eivät tietenkään pysty vastustamaan salaisen palvelun asiamiehen vetovoimaa, eikä Bondkaan vastustele kuin nimeksi. Kiltti mies.
Diplomatian pimeällä puolella operoiva James Bond puolusti kolonialistisen suurvallan hyväksi havaitsemaa järjestelmää 50 vuotta sitten helmat hulmuten, ja nyt kuuluu taas kummia. Ensi keväällä ensi-iltansa saavassa uudessa Bond-elokuvassa numerotunnus 007 annetaan ennakkotietojen mukaan naiselle.
Itse Bondia esittää edelleen Daniel Craig, mutta Lashana Lynchillä on 007:n rooli.
Tämän takia ei kannata vetää martinia väärään kurkkuun. Martti Ahtisaaren jälkeen tuli Tarja Halonen ja Jean-Claude Junckerin jälkeen Ursula von der Leyen, joten miksi eurooppalaisten arvojen puolustaminen ei saisi olla naisen harteilla mielikuvitusmaailmassakin?
Onneksi kyse on vain elokuvaviihteestä, eikä sukupuolten välisestä sodasta. Tiedustelupalvelu MI6:n 00-luokitus antaa luvan tappaa.

Kiellellen ja kaarrellen

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 14.7.2019

Usein kuulee valitettavan, että Suomessa on liikaa sääntöjä ja rajoituksia, jotka hankaloittavat ja ikävöittävät elämistä. Todellisuudessa meininki on vapaata, ja liian harva asia on luvan varaista tai kokonaan kiellettyä.
Kesä saa ihmiset liikkeelle, ja esiin nousee ongelmia, jotka voidaan ratkaista selvillä säännöillä.
Esimerkiksi koirista on paljon harmia, koska koiran omistajat eivät osaa käyttäytyä. Yle etsi ratkaisua kyselyllä, johon vastanneet esittivät muun muassa koira-ajokorttia – muillekin kuin ajokoirille.
Koira on tunnetusti ihmisen paras ystävä, mutta ei täysin harmiton, ja se voi aiheuttaa myös sekaannuksia. Pitääkö lähettää osanottoviesti, kun kuulee, että naapuriin on tullut noutaja?
Koirien ulkoiluttaminen hihnassa pitäisi kieltää, sillä eläin voi arvaamatta hypätä minne vain ja virittää taluttimesta ansalangan. Toisaalta koiraa ei saa pitää irtikään, joten paras on kieltää koirat kokonaan.
Jalankulkija on vakava uhka ilman koiraakin. Myös ihminen voi lähteä yllättäen ylittämään väylää ja tulla pyöräilijän tielle. Paras on kieltää kävely kaikkialla, missä voi olla muuta liikennettä.
Pahimpia ovat ehkä kuitenkin pyöräilijät, jotka liikkuvat tiukoissa trikoissaan nopeammin kuin jalankulkijat. Miten kilpaurheiluvauhtinen pyöräily on edes sallittua yleisillä teillä? Eihän niillä saa painiakaan tai ampua jousella.
Kielletään pyöräily.
Vaikka edellä mainitut aktorit vielä tulisivatkin toimeen keskenään, soppa sakenee, kun sekaan heitetään auto.
Auton ja jalankulkijan kohtaaminen on tuhoon tuomittu, vaikka osumaa ei tulisikaan. Autoilija ei hiljennä lähestyessään suojatietä, koska ei ole varma, onko jalankulkija tulossa vai ei, ja jalankulkija ei astu suojatielle, koska autoilija ei hiljennä, mikä johtuu juuri siitä, että jalankulkija empii ja niin edelleen – kunnes suojatiellä suhahtaa pyöräilijä, jonka ei pitäisi olla siellä lainkaan.
Paljon ajavat suhtautuvat muihin ylimielisesti, ja kesäautoilijat taas tupeksivat tukkona.
Kielletään siis autoilu.
Kuullostaako hyvältä?
Kieltämättä.
Vielä kun saadaan kaksisuuntainen kielletyn ajosuunnan liikennemerkki ja toinen, joka kieltää asiattoman poistumisen yksityisalueelta, alkaa maailma olla turvallinen. Ulkona liikkuvat vain ne, jotka eivät kielloista piittaa.

8.7.2019

Hämärän rajoilla

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 7.7.2019



Euroopan unionin jäsenmaiden johtajat sopivat tällä viikolla, miten huippuvirat jaetaan. Salkuista sovittaessa liikuttiin hämärän rajoilla niin, että moitteita on kuulunut sieltä täältä. Kittilässäkin ollaan kateellisia.
Mutta on maailmassa tapahtunut viikon aikana muutakin.

Suomessa viranomaisilla on käsitys siitä, kuka vuoti toissa vuonna Helsingin Sanomille salassa pidettyjä tietoja Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta. Keskusrikospoliisilla on ollut kuulemma epäilty jo pitkään. Tieto hänen henkilöllisyydestään ei ole vielä vuotanut julkisuuteen.
Tietovuotajan lisäksi itse puolustusvoimatkin ovat aktiivisia. Ensi syksynä ne tulevat Saloon harjoittelemaan rynnäköintiä. Kohteena on kaksi käytöstä poistettua koulua: Perniön lukio ja Märynummen yläkoulu.
Varmistamattoman tiedon mukaan kyseessä on hybridi- ja mikrobisodankäyntiin liittyvä sisäilmataisteluharjoitus.

Ruotsalaisten nuorten aikuisten riski on Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön mukaan huomattavasti korkeampi kuin suomalaisten. Ruotsissa riski on noin 40 prosenttia, mutta Suomessa vain kuusi.
Allsång på Skansenin yhteislaulujen antaman todistusvoimaisen kuvan perusteella ruotsalaiset ja suomalaiset ovat luonteeltaan niin erilaisia, että säätiön jakamaa tietoa voi tulkita vain yhdellä tavalla: Ruotsissa masentuneena pidetään ihmistä, joka Suomessa ei erotu muusta väestöstä millään lailla.

Rio de Janeiron osavaltion entinen kuvernööri Sergio Cabral myönsi tällä viikolla, että hän sai vuoden 2016 olympialaiset Rioon lahjomalla. Cabral kaivoi salkustaan Kansainvälisen olympiakomitean jäsenille noin kaksi miljoonaa dollaria, jotta he äänestäisivät oikein.
Kisapaikkojen valinta on melkoinen rumba, mutta valitsijoita voitelemalla voidaan päätyä sambaan.
Tapaus osoittaa taas kerran, miten onnen lahjat eivät käy tasan. Rio de Janeiro sai kahdella miljoonalla luvan järjestää kesäolympialaiset, Salossa korjattiin samalla rahalla urheilupuiston yleisurheilukenttä ja tehtiin uudet pukukopit.

Lopuksi takaisin sinne, mistä lähdettiin eli Strasbourgiin ja salkkuihin.
Pääministerin paikalta kesken kauden Euroopan komission varapuheenjohtajaksi lähtenyt Jyrki Katainen (kok.) arvioi tällä viikolla toimittajatilaisuudessa naisten asusteita.
Kataisen mukaan Suomen komissaariehdokas Jutta Urpilainen saattaa saada oikeinkin hyvän salkun. Se on suotavaa. Viisi vuotta on pitkä aika niin ihmiselle kuin salkulle, ja olisi ikävää, jos lukko menisi rikki, vuori repeäisi tai kahva irtoaisi kesken kauden.

9.6.2019

Edistetään kehittämistä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 9.6.2019

Kaipaatko vaihtoehtoista kesälukemista, jotain muuta kuin kovaksi keitettyä jännitystä pehmeissä kansissa? Juuri sinulle on koottu uusi hallinnon sanakirja. Saatavana myös audiomuodossa, sillä hallinto kuuluu heillekin, jotka haluavat siirtyä kuvakirjoista suoraan äänikirjoihin opettelematta välillä lukemaan.
Sanakirja on saanut innoituksensa pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelmasta, jossa luvataan kiinnittää erityistä huomiota viranomaiskieleen.
Avoimella menettelyllä, rajoitetulla menettelyllä, puitejärjestelyllä, neuvottelumenettelyllä, kilpailullisella neuvottelumenettelyllä tai suorahankinnalla tapahtuvien teokseen kohdistuvien hankintojen lisäämistarkoituksessa ohessa seuraa valikoituja esimerkkejä kyseessä olevan teoksen sisällöstä.

HALLINTO. Esimerkiksi: hallinnossa on tapahtunut virhe, hallintoon pitää tehdä muutoksia. Käytetään yhteyksissä, joissa syyllinen on tiedossa, mutta häntä ei haluta nimetä.
JOHTO. Kts. hallinto.
MONIAMMATILLINEN. Erimielinen.
PROSESSI. Ikuinen.
PROJEKTI. Prosessin esiaste.
TILAPÄINEN. Pysyvä.

KEHITTÄMINEN. Pitäisi aloittaa uudelleen alusta, mutta se on liian työlästä.
EDISTÄMINEN. Vältetään näkyvää jarruttamista. Esimerkiksi: edistetään projektilla prosessin kehittämistä.
SOPEUTTAMINEN. Nostetaan veroja ja maksuja, vähennetään palveluita.
TARKISTAMINEN. Useimmiten taksojen tarkistaminen. Tarkoittaa hintojen korotusta.

HAASTAVA. Asiayhteydestä riippuen vaikea, erittäin vaikea tai mahdoton – joka tapauksessa jotain, johon kukaan ei vapaaehtoisesti tartu.
TOIMINTAYMPÄRISTÖ. Paikka, alue tai tilanne, joka estää sekä toiminnan että toiminnan kehittämisen. Kts. kehittäminen.

SELVITYS. Hankitaan sopivaa tietoa, joka tukee tehtyä päätöstä.
LISÄSELVITYS. Hankitaan sopivaa tietoa tehdyn päätöksen kumoamiseksi.
KUULEMINEN. Tilaisuus, jossa kansalaiset voivat keskustella asioista, joihin eivät voi enää vaikuttaa. Kahvia ja pullaa.
VAIHTOEHTO. Vaihtoehtoja etsitään, mutta niitä ei löydetä, joten sanaa käytetään vain, kun vaihtoehtoja ei ole. ”Tämä on ainoa vaihtoehto.”
TILAJÄRJESTELY. Esimerkiksi koulun, päiväkodin tai terveysaseman sulkeminen.

ILMIÖ. Ilmiö lisää tuskaa. Kaikki liittyy kaikkeen, mikä tekee päätösten vaikutusten arvioinnin mahdottomaksi. Käytössä koulujen opetussuunnitelmissa yhdyssanassa ”ilmiöoppiminen” sekä Antti Rinteen hallitusohjelman teossa.
”Hankitaan sopivaa tietoa tehdyn päätöksen kumoamiseksi.”

2.6.2019

Ulkojäällä

 Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 2.5.2019

Olen ollut viime päivät ulkona – tai oikeastaan minä olen ollut enimmäkseen sisällä ja aika moni muu ulkona, esimerkiksi puolialastomana suihkulähteessä.
Jääkiekon MM-huuma ei ole tarttunut minuun niin kuin ei oikein muukaan kilpaurheiluinnostus. Voitot ja tappiot eivät juuri kosketa, tulokset eivät ui uutisvirran pinnalla. Jokin reseptori puuttuu. Vaiva on pitkäaikainen, ja se kattaa kaikki lajit.

Tilastokeskuksen mukaan joka toinen suomalainen käy urheilutapahtumissa. Eniten kiinnostavat joukkuelajit ja ennen muuta jääkiekko.
En väheksy urheilua, en urheilijoita, enkä yleisöä ja olen melkein kade niille, jotka jaksavat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen huutaa äänensä käheäksi, kun joku tekee maalin, torjuu maalin tai ehtii maaliin ennen muita. Tai niille, joiden korvien väliselle kovalevylle on tallennettu rajaton määrä anekdootteja ja tuloksia ja jotka pystyvät niitä järjestelemälle tekemään osuvia pika-analyysejä.

Koulupoikana valehtelin kavereille jonkin ison turnauksen aikana, että olin pudonnut kotona tuolilta, kun Suomi teki maalin. En usko, että kukaan uskoi.
Keräsin pelaajakortteja niin kuin muutkin, vaikka en erottanut kypäräpäisiä miehiä toisistaan, enkä jaksanut muistaa nimiä tai pelipaikkoja.
Minusta oli kummallista, että koulussa oikean oppitunnin sijasta saatettiin katsoa lätkämatsia tai huurteisten hiihtäjien maaliintuloa
Ne olivat aikoja, jolloin Suomessa vain haaveiltiin kiekkokullasta. Nyt kultaa on tullut jo useamman kerran, ja joka mestaruuden jälkeen puhutaan johtajuudesta ja tarpeellisesta kansankuntaa yhdistävästä tapahtumasta.
Se onkin kiinnostavaa puhetta, kiinnostavampaa kuin urheilutapahtumat, jotka puhetta synnyttävät.
Viluisesti värisyttävä piirre menestyshuumassa on sotavaltion kytkeminen harmittomaan ajanvietteeseen. Hävittäjät eivät nouse rauhan aikana saattamaan Helsinki-Vantaata lähestyvää matkustajakonetta ilman korkeimman johdon määräystä tai siunausta.
Epäilemättä ne olivat valmiudessa myös Tel Avivista palaavan Daruden varalta.

Tämän tunnustuskirjoituksen päätteeksi lupaan, että ensi syksynä kiusaan läheisiä toistamalla itseäni.
Kun yhteinen Ylemme alkaa taas näyttää elävää kuvaa, jossa sulavat miehet ja naiset sivakoivat lumisessa maisemassa numero rinnassa, ihmettelen yhtä vilpittömänä kuin ennenkin: onhan tämä uusinta, ei kai hiihtokisoja sentään järjestetä joka vuosi?

26.5.2019

Rölli ja Hiilinielu

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 26.5.2019

Kun Armas Aika ja Suvi Suloinen kohtaavat, on syytä esitellä sesongin kesäteatteriohjelmisto.
Kesäteatteri on vaativa laji kaikille siihen sekaantuville. Ulkoilmassa säiden armoilla ovat niin yleisö kuin esiintyjät. Optimismista kertoo kuitenkin, että Pekka Puupää -saagan tarinoista kesäteattereissa pyörii Pekka Puupää kesälaitumilla, ei Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä.

Mitä tänä kesänä on tarjolla?
Tankki täyteen -näytelmän jatko-osassa Maallamuuttajat Vilenin huoltoasemayrittäjäperhe muuttaa Mathildedaliin. Sopeutuminen Helsingin Sanomien viime vuonna auktorisoimaan hipsterikylään sujuu hyvin, sillä perheen miehet ovat tottuneet olemaan sisällä niin pipo kuin lippalakki päässä.
Näytelmässä esiintyy myös konstaapeli Reinikainen, Suomen viimeinen vapaalla jalalla oleva poliisi.

Vuohensaaressa esitetään puhuen ja laulaen klassikko Myrskyluodon Maija. Eikä yksikään pelastunut -tyyppisessä murhamysteerissä syrjäisen saaristokylän väki menehtyy yksi toisensa jälkeen.
Jäljelle jää vain Maija. Mutta kuka on syyllinen...

Suomi ja EU ovat eri mieltä siitä, paljonko puuta saa hakata. Tätä tematiikkaa käsitellään Vaskiolla puutaivaan alla esitettävässä Pelastakaa Röllimetsä -näytelmässä.
Mukana ovat tutut Allu Tuppuraisen hahmot, mutta myös uusia suuria voimia. Kumpi voittaa lopputaistelussa: Sellutehdas vai Hiilinielu?

Asuipa kerran maalla poika, joka oli hirmuisen toimelias. Hän tarkoitti hyvää, mutta useimmiten asiat kääntyivät päälaelleen ja poikaa rankaistiin. Tai niin luultiin, mutta tosiasiassa tarinan sankari viihtyi erinomaisen hyvin verstashuoneessa.
Kyse ei ole Juha Sipilästä, vaan Vaahteramäen Eemelistä, jonka seikkailuja voi seurata Kirakassa.
Näytelmä on kielellisesti valistava. Eemelin veistoharrastuksen kautta opitaan, mikä ero on puukolla ja puu-ukolla.

Nurkkakuntaisuuden välttämiseksi muistutetaan, että kesäteatteria pelataan myös Turussa. Se on kaupunki Salosta  länteen, ja siellä asuu kaksi tunnettua Robinia: Packalén ja Hood.
Jälkimmäisen Robinin tarinaa esitetään Vartiovuorella. Robin Hood ottaa rikkailta ja antaa toisille rikkaille, ja siinä välissä rakennetaan toriparkki.
Pysäköintiluolan uskotaan nostavan keskustan liikekiinteistöjen arvoa, ja osa taloista voikin kallistua jo toriparkkia rakennettaessa. Vinohissejä on kaupungissa kohta muitakin kuin Kakolan funikulaari.

12.5.2019

Muutoksen puolesta

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.5.2019

Pysähtyneisyys on pahasta, muutos on hyvästä – paitsi ilmastonmuutos, jonka pysäyttämiseksi tarvitaan paljon muutoksia. Jo edellinen lause osoitti, että kyseessä on monimutkainen asia.
Eduskuntavaaleja ennen ja niiden jälkeen on kuultu paljon puhetta muutoksesta, jota puolueet tarjosivat, jota kansa halusi ja josta vaalitulos kertoo.
Siitä huolimatta, että ihmiset yleensä manaavat muutosten runsasta määrää ja nopeutta, kukaan ei uskalla lähteä vaaleihin tai hallitusneuvotteluihin lupaamalla, että kaikki jatkuu ennallaan. Vaikka tosiasiassa jatkuisikin.
SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen mukaan Suomen kansa äänesti muutoksen puolesta ja vasemmistoliiton Li Andersson formuloi asian, että suomalaiset äänestivät poliittisen suunnanmuutoksen puolesta.
Muutoksia alkoikin tapahtua heti, kun eduskunta pääsi töihin käsiksi. Perussuomalaiset siirrettiin suuren salin oikeaan laitaan. Siellä he istuvat kokoomuksen oikealla puolella ja tuomitsevat sieltä...ei, se olikin muuan muu mestari.
Vaalien jälkeistä kokoomustakin on luonnehdittu aiempaa oikeistolaisemmaksi. Vielä on ratkaisematta kumpi opposition suurista oikein on oikein puolue.
Aloin makustella muutosta, kun huomasin, että poliittisen äänenkäyttäjän urani alkoi 40 vuotta sitten. Pääsin äänestämään eduskuntavaaleissa ensimmäisen kerran maaliskuussa 1979.
SDP oli silloin suurin puolue. Kokoomus tuli vaaleissa toiseksi, keskusta kolmanneksi ja SKDL neljänneksi.
Mauno Koivistosta tuli pääministeri. Hän oli hoitanut hommaa jo kymmenen vuotta aikaisemmin, joten hallituksesta tuli Koiviston toinen. Edeltävää hallitusta johti demari Kalevi Sorsa, ja niin johti seuraavaakin. Koiviston pääministeriys päättyi, kun hänet valittiin tasavallan presidentiksi 1982.
Ensimmäisten eduskuntavaalieni jälkeiseen hallitukseen tulivat demarien lisäksi keskusta, SKDL ja RKP.
Tänä keväänä vaalit voitti SDP. Hallituspohjaa tunnustellut puheenjohtaja Antti Rinne ilmoitti tällä viikolla, keiden kanssa hän istuu ilmiöpöytiin.
Niin kuin 40 vuotta sitten, hallitukseen ovat menossa SDP, keskusta, SKDL eli nykyinen vasemmistoliitto ja RKP.
Viides puolue on vihreät. Keväällä 1979 se oli vasta hedelmöitymisvaiheessa Koijärvellä.
Muutosta siis tapahtuu, mutta onneksi hitaasti. On aikaa sopeutua.
40 vuoden takaiseen aikaan verrattuna hallituksessa on nyt yksi uusi puolue. Muutoksen puolesta äänestävät saavat tällä vauhdilla täyden vastineen äänilleen vaaleissa vuonna 2179.

28.4.2019

Rivikansa jonoon




Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 28.4.2019
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne alkoi perjantaina selvittää, millaiselle pohjalle Suomen seuraavaa hallitusta voi rakentaa. Periaatteena on, että mitään en tunnusta, mutta tunnustella kyllä voin.
Mahdollisten hallituskumppanien vertailun helpottamiseksi Rinne on antanut kaikille vastattavaksi samat kysymykset. Nekin julkistettiin perjantaina.
Kuten tiedetään, politiikkaa tehdään sekä julkisuudessa että kulisseissa. Rinteen julkistamien kysymysten lisäksi on olemassa myös toinen kysymyspatteri mallivastauksineen.

Mainitse kolme suomalaista poliitikkoa.

Eduskunnassa on kaksi Pekkaa ja yksi Pirkka-Pekka, yksi Sheikki ja kaksi Heikkiä, kaksi pelkkää Maria, yksi Anne-Mari, yksi Ilmari ja yksi Kalmari, mutta Erkkejä vain yksi: Erkki Tuomioja, eduskunnan vanhin, suomalaisen parlamentarismin Keith Richards. Meidän kannattaa alkaa miettiä, millaisen maailman jätämme Erkille. Jusseja on toistaiseksi kaksi, mutta kohta kolme, kun Brysselistä vapautuu Jussi Halla-aho, joka ei kadu nuoruuden blogikirjoituksiaan, koska ei ollut nuori niitä kirjoittaessaan. Ja poliitikkohan se on Sauli Niinistökin, josta aikoinaan tykättiin eduskuntavaaleissa melkein yhtä paljon kuin Halla-ahosta nyt.

Jos sinut valitaan Euroopan parlamenttiin, jatkatko Suomen eduskunnassa?

En tietenkään jatka. Tai siis tietenkin jatkan. Kummassakin. Olen syyskuun loppuun eduskunnassa ja menen sitten talveksi europarlamenttiin, sillä Brysselissä ei ole lunta eikä pakkasta niin kuin täällä, vaikka pimeää onkin. Itsenäisyyspäiväksi tulen Suomeen, samoin valtiopäivien päätös- ja avajaisjumalanpalveluksiin ihan vain todetakseni, että maailmassa on jotain, jolla on enemmän seuraajia kun Li Anderssonilla. Pori Jazziin, Suomi-areenaan ja Savonlinnan oopperajuhliin osallistun kansanedustajana. Kansanedustaja olen myös silloin, kun Maria Veitola tulee yökylään. Muuten olen Suomessa käydessäni meppi, ettei tarvitse puhua kotimaan politiikasta.

Kuinka varma olit siitä, että sinut valitaan eduskuntaan?

Aivan varma. Puolueen tilaisuuksissa toreilla ja siirtomaatavarakauppojen pihoilla oli niin hyvä fiilis. Olin yhtä varma kuin Paavo Väyrynen, joka olisi voittanut viime aikoina kaikki vaalit, joihin on osallistunut, jos enemmistö ei olisi ollut eri mieltä.

Miten kestät vastoinkäymisiä?

Hyvin, ja reagoin nopeasti niin kuin Juha Sipilä. Hän ei halua jatkaa keskustan puheenjohtajana, eikä hän halua ministeriksi eikä muitakaan merkittäviä tehtäviä. Sipilä aikoo jatkaa poliittista elämäänsä rivikansanedustajana. Tällä tavalla vaaleissa kunnolla hävinnyt siirtyy äkkikäännöksellä enemmistön riveihin. Rivikansanedustajalle riittää rivikansaa edustettavaksi, ihan jonoksi asti.

7.4.2019

Pötyä pöytään

Eduskuntavaalien kunniaksi olemme uudistaneet ruokalistamme. Ateriakokonaisuudet ovat ennen hyväksymistä läpäisseet paikallisyhdistysten, piirijärjestöjen ja keskuskomitean käsittelyn. Jokaisen ruokalajin perässä on vaalitenttaajien vaatima hintalappu, ja luonnonmukaisen lähiruuan todisteeksi hintalapun takapuolella on lantahippu.

Hillitty charmi
Alkuruokana sääntelystä puhdistettua toimeliaisuutta. Sen jälkeen tarjoilemme lisääntyvää hyvinvointia innostuksen pedillä, onnistumisella maustettuna ja kestävillä ratkaisuilla kuorrutettuna. Kyllä, ähky uhkaa jo tässä vaiheessa. Makkaranteossa luotamme suoleen. Jälkiruokavaihtoehtoina ovat työ, opiskelu ja yrittäminen. Jos laskun kanssa tulee vaikeuksia, autonne kuuluu meille. Jokainen asiakas saa kotimatkalle eväät hyvän elämän rakentamiseen.

Tupaillan tapaan
Talonpoikaishenkinen annoksemme on Suomen arvon mukainen. Ruokahalun herättäjänä on toivo, sillä toivossa on hyvä elää, eikä pessimisti pety ja niin on hyvin kun käy. Pääruoka on kaksiosainen, ja se muodostuu tulevaisuuden uskosta ja luottamuksesta. Tarkoitus on antaa asiakkaalle vaikutelma, että parempaa on tulossa. Jälkiruokaa ei valitettavasti tarjoilla, sillä pääkokki lähti kotiin kesken päivän, kun pääruoka ei valmistunut ajoissa.

Duunari on annoksensa ansainnut
Alkupaloina tapaksia: työtä, kasvua ja kestävää kehitystä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden dippikastikkeella. Pääruoka-annos on reilun kokoinen, mutta ennen kuin voimme tarjoilla, pitää korjata lautanen, joka on rikki. Löysimme kylmäkaapista vanhentuneita aineksia, mutta uudistimme ne. Jälkiruoka on tänään erityisen makea, ja jos sitä syö liikaa, saattaa tulla asiaa salin perälle. Meillä taitaa olla sama suunta.

Perusmuusi ja -soosi
Tämä annos on suomalaiselle sopivin. Alkupaloista jälkiruokaan perusmakuna on isänmaallisuus, ja lisäkkeenä tarjotaan kristillissoosiaalista soosia. Meillä ruokaillessaan tavallinen ihminen saa pitää ääntä ja puhua suoraan paremman väen häiritsemättä. Jos annoksessa maistuu jokin vieras maku, erotamme henkilökunnan.

Papupata hiilijäljellä
Kasvismenumme kaikkia raaka-aineet on tuotu polkupyörän tarakalla läheiseltä luomutilalta, ja pyörän ketjut on voideltu rypsiöljyllä. Ainoastaan erikoiskahvien pavut ovat Papualta. Ateria tarjoillaan vain niille, jotka tulevat ravintolaan jalan, pyörällä, bussilla, metrolla, junalla tai taksilla. Auto ei saastuta, jos sitä ajaa joku toinen. Lautasen reunassa on musta läiskä. Se on ilmaston lämpenemistä vastaan taistelevan kylmäkön hiilijalanjälki.

xx

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 7.4.2019

31.3.2019

Sitä on liikkeellä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 31.3.2019


Viime tingassa päätöksen tekeviä liikkuvia äänestäjiä on vaali vaalilta yhä enemmän. Niinpä olikin vain ajan kysymys, milloin Suomeen perustetaan liikkuva puolue.
Nyt se on tapahtunut, ja tänä iltana liikkuvan puolueen puheenjohtaja on pysähtynyt studioomme tentattavaksi. Tervetuloa! Kumpi sinua jännittää enemmän, puhe vai tentti.
– Puhe jännittää enemmän. Tentti on helppo, kun ei tarvitse kuin vastata kysymyksiin.
Mielenkiintoista. Olisin olettanut, että toisin päin, sillä sinuthan tunnetaan hyvänä puhujana ja erityisesti liukkaasti liikkuvista mielipiteistäsi.
– Se on kyllä ihan totta. Kyllä sittenkin tentti jännittää enemmän. Vähän kuin yrittäisi osua liikkuvaan maaliin.

Valion thaimaalainen ananasten toimittaja polkee työntekijöiden oikeuksia. Miten liikkuva puolue suhtautuu tällaiseen?
– Kyllä asia on niin, että työnantajalla on oikeus poimia työn hedelmät ja ottaa tekijöistä kaikki mehut irti, kun kerran palkkaakin maksaa.
Mutta Thaimaan tapauksessa on syyllistytty selviin laittomuuksiin.
– Sellaisen menon tuomitsemme ilman muuta niin kuin äsken yritin sanoa.

Yksi eduskuntavaalien pääteemoja on ilmaston vastainen taistelu. Mitkä ovat puolueenne tärkeimmät keinot?
– Huuhaa puuhaa. Ilmastonmuutos on ainoa asia, joka meitä liikkuvia ei liikuta. Niin kuin huutaisi tuulelle tai kieltäisi sadetta satamasta. Meillä on tärkeämpääkin tekemistä.
Ilmaston muutos ja sen aiheuttamat uhat ovat aivan todellisia, ja Suomessakin vallitsee puolueitten kesken melkoinen yksimielisyys, että toimeen on tartuttava.
– Niin on meidänkin mielestämme, ja nimenomaan toimeen. Toimeen tarttuminen on meille sekä sydämen asia että omantunnon kysymys. Siteeraan tässä vaalilausettamme: sitä on liikkeellä.

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto on mielipidemittausten mukaan suosituin ehdokas pääministeriksi. Toisaalta taas SDP on suosituin puolue. Mitä liikkuvassa puolueessa ajatellaan tästä?
– Hyvää ajatellaan, sillä asetelma mahdollisuuden toteuttaa meidän tarjoamaamme liikkuvaa vaihtoehtoa. SDP:n pitää valita nopeasti Haavisto puheenjohtajakseen. Kelpasihan sille viisi vuotta sitten toimihenkilöiden ammattiliiton veturikin. Rinteen isä on entinen kaupunginjohtaja, ja Haaviston isä oli rehtori, joten hyvistä keskiluokkaisista perheistä ovat molemmat pojat.
Oletko sitä mieltä, että teillä on varaa lyödä tällä tavalla lekkeriksi kesken vaalikamppailun?
– En ole, enkä lyö. Politiikkaa on vakava asia. Leikkiä ei saa laskea, eikä ainakaan ymmärtää.  Olemme siitä liikuttavan yksimielisiä.

24.3.2019

Onnelliset

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 24.3.2019


Suomi on YK:n onnellisuusraportin mukaan edelleen maailman onnellisin maa.
Paha sanoa vastaan, sillä onnellisuutta on selitetty isoilla asioilla, sellaisilla kuin bruttokansantuote, konfliktien ja korruption määrä, sosiaaliset turvaverkot ja väestön terveys.
Onnellisuuteen vaikuttaa raportissa myös hallituksen politiikka. Sen miettiminen saa mielen kaihoisaksi: oli meilläkin hallitus – ennen kuin Juha Sipilä keksi kaikkien puolueiden opposition.

YK mittaa onnellisuutta säännöllisesti, mutta kyllä sitä on pyritty analysoimaan jo paljon ennen Kansainliittoakin.
Esimerkiksi Aleksis Kivellä oli elämässään vastatuulta, mutta kun Aleksista pyydettiin arvioimaan onnellisuuttaan asteikolla 0–10, hän vastasi runolla: ”Mä kiireelle korkean vuoren nyt astelen raikkaassa tuules; mun toivoni aamusen koin, mun kultani kohtaan siellä.”
Hieman tunteikasta ehkä, mutta tuolta sektorilta onnea etsitään edelleen niin tosi elämässä kuin tosi-tv:ssä, vaikka kielenkäyttö on arkisempaa ja suorasukaisempaa. Tässäkin lainauksessa Aleksis Kiven ainoa v-sana oli vuori.

Perusnegatiivinen äreys ajaa arviomaan Suomen toistuvaa huippuonnellisuutta, että joko taas ja miksi aina me.
Mutta yritetään nyt etsiä muitakin kuin Yhdistyneiden kansakuntien auktorisoimia onnellistuttavia asioita.
Otetaan vaikka sää. Suomessa voi yhden maaliskuisen vuorokauden aikana kokea yöpakkasen, kirkkaan täysikuun, räntäsateen, auringonpaisteen, elämänilon ja syvän ahdistuksen. Jos tällainen ei pidä onnellisuutta yllä, niin mikä sitten?

Kansanedustajakandidaatit ovat vaalien alla vaihtelevien kevätilmojen armoilla. Voimat ovat koetuksella, kun ehdokas viikkokausia antaa itsestään kaiken, eikä voi olla varma, saako mitään takaisin.
Onneksi Salon kaupunki tulee hätiin. Se on kutsunut kaikki vaalipiirin kansanedustajat aamukahville kaupungintalolle. Tempaus on ensimmäinen laatuaan. Tulevaisuudessa tarjotaan myös makkaraa, soppaa ja lettuja.

Mistä vielä on syytä olla onnellinen? No, ainakin siitä, että Suomi on Suomi eikä Kazakstan, vaikka meillä onkin ollut yhteiset isännät. Kazakstanhan on entinen neuvostotasavalta ja Suomi entinen suuriruhtinaskunta.
Kazakstanin uusi presidentti Kassim-Jomart Tokajev vannoi tällä viikolla virkavalan ja ehdotti samalla, että maan pääkaupungin Astanan nimi vaihdetaan. Ilman valiokuntia, komiteoita tai puoluerajat ylittävää valmistelua parlamentti päätti saman tien, että uusi nimi on entisen presidentin mukaan Nursultan.
Meillä ei menetellä näin, mutta jos meneteltäisiin, Suomen pääkaupunki olisi ollut jo monta vuotta Haloonen Helsinki.

17.3.2019

Kummitusjuttu

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 17.3.2019




Tunnettujen ihmisten lisäksi maailmassa on tunnettuja aaveita. Niistä kannattaa mainita ainakin kolme: Hamletin isän haamu, kommunismin aave ja se yksi.
Kommunismin aave esiintyy Karl Marxin ja Friedrich Engelin Kommunistisen puolueen manifestissa. Se kummittelee Euroopassa, ja sitä jahtaavat muun muassa paavi, tsaari ja Saksan poliisit.
Hamletin isän haamu tuli kertomaan, että hänet murhasi oma veli eli Hamletin setä. Willian Shakespearen keksimä Hamlet hoiti prinssin virkaa Tanskassa kauan ennen kuin sen naapurissa jahdattiin kommunismin aavetta.
Kolmas, se yksi, on haamu, joka oli Marjaanan ovella ja vanhan arkkiveisun mukaan kolkutti hijalleen. Marjaana päästi haamun sisälle, vei sen sänkyynsä ja huomasi vasta aamulla, että eihän vieras ollutkaan hänen ystävänsä Vilhelmi vaan Vilhelmin haamu. No, sattuuhan sitä.

Näistä esimerkeistä saa sen käsityksen, että aaveiden ja haamujen aika on ohi. Ei se ole.
Televisiossa pyörii Aaveiden jäljillä -sarja, jossa suomalainen veljespari tiimeineen etsii mainosten välissä paranormaaleja ilmiöitä. Salaisista kansioista löydettyjen tietojen mukaan seuraavassa jaksossa haamuja haetaan valtioneuvostosta.

Olen nyt suuressa rakennuksessa Snellmanin kadulla Helsingissä. On aivan pimeää, sillä aaveet näkyvät vain pimeässä, jolloin ei näy mitään muuta. Mutta olenko täällä yksin? Onko täällä ketään?
Nyt kuuluu jotain. Ovi kolahti, ja niskassa tuntuu viileä tuulahdus ulkoilmaa. Toimitusministeristön ulkotoimitusministerikö se siellä? Timo? Oletko se sinä? Voinko kysyä jotain?
– Minä vastaan. Vastaan, mitä haluan.
Mitä aiot tehdä nyt, kun et ole ehdolla eduskuntaan?
– Olen nuori mies. Elämä edessä. Se nähdään, mitä se tuo.
Erikoisesti sanottu aaveelta, mutta menköön yliluonnollisen retoriikan piiikkiin. Eikä 56-vuotias toisaalta ole vielä vanha. Sauli Niinistö valittin presidentiksi 63-vuotiaana ja Jorge Mario Bergoglio paaviksi 76-vuotiaana. Mutta onko sinulla vielä jotain sanottavaa ennen kuin katoat kuin vertauskuva Saharaan?
– Tulevaisuus on erilainen kohdallani kuin se on tähän asti ollut.
Timo? Timo? Oletko vielä täällä? Ei kuulu eikä tunnu enää mitään, mutta ei se mitään, sillä tämä oli huikea kokemus.

Mennään vähän eteenpäin. Aivan kuin sekä kuuloni että energiakenttämittarini tavoittaisivat jotain.
– Tulos tai ulos!
Mikä se oli? Aivan kuin joku olisi mutissut, että...
– Tulos tai ulos!
Kyllä. Nyt on vahva tunne, että olemme kohdanneet toisenkin haamun. Onko se Juha?
– On se. Pidin sanani ja lähdin ulos, kun ei tullut tulosta, mutta oikeastaan en lähtenytkään, vaan jäin kummittelemaan ja jatkan niin kauan kuin vain halutaan, sillä olen periaatteen mies.
Nyt ääni etääntyy, ja mittareissa viisarit painuvat alaspäin. Mutta vielä kuuluu jotain.
– Tulos tai ulos, sen minä osaan, mutta nyt pitäisi tietää, mihin ollaan menos.

11.3.2019

Riffi arvioi Veljeksiltä paloi koti ja Historia-levyt. LINKKI

Spotifyssa:
Veljeksiltä paloi koti
Historia


Huumori voi edistää inhimillistä elämää

Artikkeli julkaistu Salon Seudun Sanomissa 24.10.2018


Jarno Hietalahti: Huumorin ja naurun filosofia. Gaudeamus 2018.

Televisiossa pyörii parhaillaan useita komediapaneeleita, joissa julkisuuden henkilöt kommentoivat nokkelasti aiheita kuin aiheita. Päällekkäin tai peräkkäin pyörii myös Putouksen, Kingin ja Gaalan kaltaisia huumoriohjelmia, joissa rakenne on lainattu ”oikeista” ohjelmista.
Muutakin huumoria esitetään niin, että viikon mittaan voi nauttia tuntitolkulla käsikirjoitettua komiikkaa pelkästään televisiosta.
Stand up -esityksistä on tullut suosittua lavaviihdettä, ja teatterien vetovoimaiset näytelmät ovat usein vanhoja farsseja. Sosiaalisessa mediassa jaetaan monenlaisia humoristisiksi tarkoitettuja meemejä.
Hauskaa siis riittää.
Sen lisäksi, että huumoria tehdään tahallisesti ja tahattomasti, sitä myös tutkitaan. Yksi tutkijoista on aihetta kriittisesti tarkastelevan Huumorin ja naurun filosofian kirjoittaja Jarno Hietalahti.

Huumoria on kaikkialla, mutta Samaan aikaan tuntuu siltä, että tosikkous lisääntyy. Loukkaantuminen ja äänekäs mielensäpahoittaminen ovat muotia.
Pitääkö komiikan tekijöiden miettiä mahdollista loukkaamista? Tunnistan itseni Hietalahden kuvauksesta, jonka mukaan ”rajoittamattoman sananvapauden nimiin vannovat valittavat, että  poliittinen korrektius tappaa huumorin”.
Teoriassa äärimmilleen viety poliittinen korrektius kaventaa sananvapautta ja johtaa siihen, että huumori kuolee kokonaan, koska aina on löydettävissä joku, joka voi loukkaantua.
Oikeasti näin ei tietenkään käy, sillä huumorintaju on osa ihmisenä olemista. Jos pidän jotakuta huumorintajuttomana, hänellä on todennäköisesti vain toisenlainen huumorintaju kuin minulla.
Saako huumorista sitten pahastua? Eikö vitsin varjolla saakaan sanoa mitä tahansa?
Jarno Hietalahti kirjoittaa Huumorin ja naurun filosofiassa, että jos huumori on alistavaa, hyväksikäyttävää tai tuhoavaa, sitä on kritisoitava.

”Vaikka toisen persoonaan suoraan kohdistuvaa törkeää irvailua puolustaisi korkeilla arvoilla ja ylevillä ihanteilla, ei tosiasia muutu: kohdetta on siltä käsitelty rienaavasti”, hän painottaa.

Ajankohtaisimpana ilmiönä Hietalahti pohtii Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin huumorintajua. Huumorintutkijat ja humanistit väittävät, että Trumpilla ei ole sellaista.
Hietalahti on kumpaakin, mutta eri mieltä Trumpista: lehdistön poimimat lukuisat esimerkit Trumpin vaalikampanjan ajalta osoittavat, että hän kykenee huumoriin.
Trumpin huumori on rasistista, seksististä, ja hän halventaa vähemmistöjen ihmisarvoa. Hietalahti arvioi kuitenkin, että on virhe ottaa Trump kirjaimellisesti. Silloin hukataan hänen politiikkansa ydin: Trump pyrkii puheillaan oikeistopopulistiseen tapaan lietsomaan pelkoa kaikkea vierasta kohtaan.
Mauttomuus ei tarkoita huumorintajuttomuutta, Hietalahti toteaa.

Trump iskee puhuessaan silmää kannattajilleen. He ymmärtävät, että Trump ei ole aivan tosissaan, mutta hänellä on kuitenkin kuitenkin jotain tärkeää sanottavaa.

Hietalahden huumorianalyysin pitkä historiallinen kaari kiinnostaa, koska osa palkastani tulee huumorista, säännöllisestä pakinoinnista. Ajatellen, että pakinoitsijat – niin kuin humoristit  muutenkin – paljastavat herkemmin, miten ajattelevat kuin mitä ajattelevat.
Hietalahden kirjassa haastateltu koomikko ja käsikirjoittaja Stefan ”Stan” Saanila on samoilla linjoilla. Hän harmittelee, että monien mielestä huumorin on varta vasten tehtävä jotakin: esimerkiksi näytettävä ruttopaiseet ja puhkaistava ne.
”Huumorilla on vaikutusta, mutta ei tehtävää”, tiivistää Saanila.
Noin viikon uutisia juontanut koomikko Jukka Lindström puolestaan sanoo, että ei ajattele muuttavansa jonkun ihmisen mielipidettä. Vaikka huumorilla olisikin jokin suurempia tarkoitus tai tavoite, niin onko se lopulta hyvä väline tuollaiseen? hän kysyy.

Hietalahden kirjan pitkässä auktoriteettijonossa seisovat Sigmund Freud, René Descartes, Erich Fromm, Friedrich Nietzsche ja monet muut, vanhemmatkin tutkijat ja filosofit.
Käytännön humoristeina puhuvat edellä mainittujen lisäksi muun muassa koomikot Anita Ahola ja André Wickström, lauluntekijä Jarkko Martikainen ja näyttelijä-käsikirjoittaja-ohjaaja Petteri Summanen.
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta huumorin olemusta pohdiskelevat kirjassa vain miehet.

Voiko kaikelle nauraa? Voi.
Voiko kaikkialla nauraa? Voi.
Voiko kaikelle nauraa kaikkialla? Ei voi.

Huumori on sidottu tilanteeseen, asiayhteyteen, kulttuuriin. Kuoliaaksi naurattavaa vitsiä ei kannata välttämättä kertoa, jos joku on juuri kuollut. Huumori vaatii herkkyyttä.
Nihilismi ja kyynisyys eivät ole oikeaa maaperää huumorille. Hauskuuteen tarvitaan suvaitsevaisuutta ja avaraa näkemystä maailmasta. Viha ei huvita.
”Jos humoristinen asennoituminen itseen ja ympäristöön pohjautuu elämää kunnioittavaan arvomaailmaan, huumori voi edistää inhimillistä elämää”, kirjoittaa Hietalahti.

3.3.2019

Silmän välttäessä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 3.3.2019



Kun valvova silmä välttää, ihminen alkaa puuhastella kaikkea kivaa.
Otetaan esimerkki ajalta ennen ajanlaskun alkua. Kreikkalainen kosmologi ja filosofi Thales, oman aikansa Kari Enqvist, hinkkasi joutessaan meripihkaa turkiksen palalla ja keksi hankaussähkön.
Yli 2 300 vuotta myöhemmin, 1700-luvun puolivälissä, hollantilainen fyysikko Pieter van Musschenbroek ajatteli, että mitä jos ihan piruuttaan vuoraisi lasipullon metallilla ja kokeilisi, pysyykö sähkö sisällä.
Kyllä se pysyi, ja niin syntyi akku. Loppu onkin historiaa niin kuin tapana on sanoa.

Entä mitä teki Suomen tasavallan presidentti, kun hoitajan silmä vältti lonkkaleikkauksen jälkeen? Hän tarttui puhelimeen ja tviittasi hiihdosta, mömmöistä ja sote-uudistuksesta.
Samoihin aikoihin Seefeldissä poliisillakin olivat mielessä hiihto ja mömmöt. Viisi hiihtäjää sai jättää kilpasukset mökin seinustalle ja alkaa vetää sisällä lonkkaa.

Sauli Niinistön herätessä, tviitatessa ja pelatessa sakkia tekoälyä vastaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa tapahtui yllättävä käänne. Kun sote-valiokunnan puheenjohtajan Krista Kiurun silmä vältti, valiokunnan enemmistö päätti, että se ei kuule enää asioiden käsittelyä hidastavia asiantuntijoita.
Tämä oli puhdas turvatoimenpide. Valiokunnan jäsenet eivät halunneet joutua satunnaisiksi siviiliuhreiksi, kun sotaministeri Jussi Niinistö ja aseenkantaja Ben Zyskowicz iskevät äkäpäissään perustuslakifundamentalistien ja -talebanien kimppuun.
Kun Kiuru kertoi asiasta televisiossa, hän ei varsinaisesti livertänyt. Edustaja Kiuru poistui valiokunnan kokouksesta 12 minuuttia ennen sen päättymistä. Se on lyhyt hetki ihmiskunnan historiassa, mutta riittävän pitkä politiikassa ja kaiken lisäksi tasan Cooperin testin mittainen. Siinä ajassa hyväkuntoinen ihminen juoksee kolmen kilometrin päässä olevalle terveysasemalle.

Salolaiset leijonat ovat ikimuistoisesti järjestäneet keväisen tempauksen, jossa veikataan, milloin jäälle viety tynnyri lipuu sillan ali.
Kun silmä vältti, lions clubin jääveikkaus muuttuikin arvauskilpailuksi. Kyseessä oli arvauskilpailuluvan nimen aiheuttama sekaannus, mutta hetken aikaa luultiin, että Veikkaus ei salli veikkaus-sanan käyttöä tällaisissa tarkoituksissa.
Vastaisuudessa on kuitenkin paras pelata varman päälle ja kohdella suomalaisia rahapelifirmoja tasapuolisesti. Veikataan vapaasti, mutta kirjoitetaan vastaus paffilapulle.

Kun virtaa vielä riittää, palataan joelta hetkeksi akkuihin.
Saloon perustetaan tänä vuonna tehdas, jossa tehdään akkuja sähköautoihin. Vaikka ovat hienoja pelejä, tulee sähköautojenkin mukana pieni työkalusetti. Pakista löytyvät tunkki, ristikkoavain ja kissannahka.

+ + + +

Ja kun silmä välttää, mainostaja iskee!

TÄSTÄ LINKISTÄ hyvää musiikkia ja runoa: Pyrhönen & Lehtonen: Veljeksiltä paloi koti

Levyn voi tilata hintaan 15 euroa, sisältäen postimaksut, osoitteesta lehtonenasko@gmail.com.

17.2.2019

Lapatossu oikoradalla

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 17.2.2019



Suomalaisen rautatieliikenteen vaiheita on tallennettu kahteen taideteokseen: Juhani Ahon Rautatie-kertomukseen ja Toivo Särkän Lapatossu-elokuvaan.
Kumpikin on ajankohtainen edelleen, ainakin tunnin junasta puhuttaessa.
Lapatossussa topparoikka rakentaa uutta junarataa ison talon vastahankaisen emännän maiden halki. Rautatiessä Matti ja Liisa menevät  ihmettelemään junaa ja uskaltautuvat jopa kyytiin, vaikka se menee niin kiivaasti, että korvissa suhisee.
Salossa virallinen näkemys on, että oikorata Espoosta on tärkeä, jotta Salo saadaan raiteilleen: pääkaupunkiseutu työpaikkoineen lähenee, Saloonkin tulee ehkä uutta työtä ja väkiluku kääntyy kasvuun.

Tunnin junaa arvostellaan monella perusteella, jopa sillä, että se on liian nopea. Mihin ihmisillä on muka niin kova kiire?
Rantaradan liikenteeseen verrattuna tunnin juna onkin uusi innovaatio. Nykyinen yli tunnin juna sopii parhaiten ihmisille, jotka elävät ilman aikataulua.
On myös väitetty, että uusi rata kulkee väärässä paikassa. Sitä ei saa kiskoa kenenkään metsään, pellolle tai pihapiiriin, mutta asemia pitää saada nykyisiin kyliin, jotta nekin voivat kehittyä ja kasvaa.
Junan kahvilavaunun ruuasta ei ole vielä valitettu. Tunnin junassa ei ehdi syödä päivän pannua, ainoastaan minuuttivellin.

Millainen merkitys hyvillä liikenneyhteyksillä on pienille maaseututaajamille? Tarkastellaanpa asiaa hieman laajemmin ja ymmärretään, että enimmäkseen liikenne on muualla kuin rautateillä, joita alettiin rakentaa, kun hevoskyyti alkoi tuntua liian hitaalta.
Vuonna 1960 valmistui oman aikansa tunnin juna ja kasvukäytävä, kun valtatie 1 sai kestopäällysteen. Ykköstien kylät ovat olleet jo vuosikymmeniä asvalttitien varrella. Kaikissa on vielä kasvuvaraa.

Tunnin junan aikataulut elävät, vaikka rataa ei ole vielä olemassa.
Ensin ajateltiin, että nopea junayhteys olisi käytössä 2030-luvun alussa. Sitten otettiin optimistisempi ote, ja alettiin puhua 2020-luvun lopusta. Siitä arviota pudotettiin ensi vuosikymmenen puoliväliin, ja tällä viikolla valtiovarainministeri Petteri Orpo sanoi pitävänsä mahdollisena, että koko Turun ja pääkaupunkiseudun välinen rataosuus on valmis  2020-luvun alkupuoliskolla.
Tällainen vauhti pelottaa. Vähän kun vielä kiristetään, niin lopputulos on pahin mahdollinen: tunnin juna meni jo.

3.2.2019

Iloiset rosvot

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 3.2.2019

Tänään luemme iltasaduksi tarinan kolmesta iloisesta rosvosta nimiltään Kasper, Esper ja Joonatan.
Mutta sitä ennen jotain aivan muuta.

Yöllä ei tule uni. Ruoka ei maistu. Keskittymiskyky on tiessään. Vatsaa nipistää. Jännitys on sietämätöntä. Toteutuuko maakuntauudistus?
     Kyllä se toteutuu, vielä tänä vuonna. Linnaläänien aika alkaa jo olla ohi. Jotain ketterämpää ja tehokkaampaa tarvitaan tilalle – ja tietysti myös leveämpiä hartioita.
     Kritiikkiäkin kuuluu, ja on totta, että olemme sotineet Saksanmaalla jo toistakymmentä vuotta, ja kuningaskin on kuollut, mutta se ei saa estää tärkeiden hallinnollisten uudistusten toteuttamista kotimaassa. Menkööt linnaläänit, tulkoot läänit!
     Ai perhana, seinälle onkin jäänyt vuoden 1634 kalenteri, jossa esitellään värikuvin Kustaa II Adolfin kohtaloksi koitunutta toissavuotista Lützenin taistelua.
     No, miten olisi Kustaa III:n hallintouudistus? Se on hyvä. Läänit erotetaan maakunnista, ja maailma muuttuu paremmaksi.
     Toisaalta Kustaa ammuttiin oopperatalon naamiaisissa. Ei maakuntien takia, mutta kuitenkin.
Tapauksesta voi toki ottaa opikseen: hallintoon tarvitaan avoimuutta naamiohuvien sijaan.

Maakuntahallinnon ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ovat yhdessä omituinen sekasikiö.
Toisessa päässä on vahvaan tieteellisen tutkimukseen perustuvaa lääketiedettä, toisessa päässä kansallisromantiikan sumuisista silmäkkeistä nouseva maakunta-aate.
     Uudistusten idea on tiivistetty niin, että keskusta haluaa maakuntauudistuksen, kokoomus haluaa valinnanvapauden ja perussuomalaiset ensin ja siniset sittemmin haluavat pysyä hallituksessa.
     Viimeksi mainitut ovat saavuttaneet tavoitteensa, vaikka uudistukset eivät toteutuisikaan.

Valinnanvapauden käsite on ollut viime päiviin saakka hämärä. Kriitikoiden mielestä muutos siirtää suomalaisten rahat kansainvälisten sijoittajien tileille veroparatiiseihin. Nyt sisältö on selvinnyt: päätä itse, haluatko olla ilman hoitajaa, nälkäisenä ja väärillä lääkkeillä kotona vai hoivakodissa.
     Elämme vielä aikaa ennen sote-uudistusta, jossa vastuu siirtyy maakunnalle ja valta maakuntavaltuustolle, mutta kyllä kuntapoliitikotkin ovat tehneet ulkoistuksilla ja palveluseteleillä työtä terveysjättien talouden turvaamiseksi.
     Kiitos-paitoja odotellessa voi kauhistella, mitä on saatu aikaan.

Meille varsinaissuomalaisille maakunta- ja sote-uudistus ovat erityisen läheisiä. Valinnanvapauspuolue kokoomuksen puheenjohtaja ja maakuntahallintokeskustan sote-vastuullinen ministeri ovat Turusta, mutta on meillä muutakin.
     Meillä on maakuntalaulu:

     Täällä Suomen synnyinmuistot,
     täällä työn ja tiedon puistot
     virttä valinnanvapauden soi.

1.2.2019

Laura Kolbe: Koti, katu, kortteli

Artikkeli julkaistu Salon Seudun Sanomissa 27.1.2019


Laura Kolbe: Koti, katu, kortteli. Kirjapaja, 240 s.

Koko Suomi on 2010-luvulla läpeensä urbanisoitunut, ja kansa asuu taajamissa, mutta edelleen käydään verissä päin vääntöä aidon ja oikea suomalaisuuden tosiolemuksesta: landella vai stadissa!
Tätä tutkija Laura Kolbe kummastelee uudessa kirjassaan. Se pursuaa kaupunkien, kaupunkimaisuuden ja kaupunkilaisuuden erinomaisuutta. Lopulta kirjoittaja kannattaa kuitenkin ajatusta kaksoisidentiteetistä: jos kiellämme kaupungin ja maaseudun välisen erityissuhteen Suomessa, kiellämme itsemme ja sukumme tarinan.
Pala Kolben suvun tarinaa on Perttelissä, jossa hänen Pirkko-äitinsä  isä syntyi. Suhde Salon seudulle on kuitenkin hyvin hento. Sysmäläisyys on vienyt voiton.
Kysytään nyt kuitenkin, voiko Salon kaltaisessa pienessä maaseutukaupungissa olla kaupunkikulttuuria.
– Voi olla, ei se ole kiinni kaupungin koosta, Helsingin yliopiston Euroopan historian professori vastaa luentojen välissä.
– Samat arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun ilmiöt läpäisevät kaupungit Shanghaista Saloon. Se, mitä kaupungeilta toivotaan, on universaalia.
Kaupungissa elämisestä puhuttaessa Kolbe mainitsee aina ranskalaisen käsitteen urbanité. Siihen sisältyvän hienon käytöksen, hienostuneisuuden ja kohteliaisuuden hän kiteyttää niin, että tullaan toimeen toisten kanssa, vaikka asutaan toisia liki.

Kauppapaikkana Salolla on monisatavuotinen historia. Markkinoita on pidetty 1700-luvulta lähtien, ja kaupunkimainen Salo alkoi rakentua torin ympärille parisataa vuotta sitten.
Matkan varrella kauppalaan ja kaupunkiin on liitetty ympäröivää maaseutua.
Salon kaltaisen maaseutukaupungin kaupunkimaisuuden kannalta ratkaisevaa on, millainen on sen keskusta, sanoo Kolbe.
– Se on pidettävä vetovoimaisena, eikä siitä saa tehdä amerikkalaista autokaupunkia.
Vaikka mittakaavaero on suuri, Kolbe näkee nykyisessä Salossa Lontoon mallin, historialla ladattuja kotiseutukeskuksia, jotka muodostavat kaupungin kokonaisuuden.
Suomen itsenäisyyden alkuaikoina maaseutu oli valtavirtaa, ja sen puolesta puhuttiin kiihkeästi. Sata vuotta sitten kymmenkunta prosenttia suomalaisista asui kaupungeissa. Enemmistö asui maalla 1950-luvulle asti.
Väki pysyi maalla ja maaseutu asuttuna ensin torpparien itsenäistyttyä ja toisen maailmansodan jälkeen, kun siirtoväkeä asutettiin. Suuri rakennemuutos siirsi 1960-luvulla ihmisiä maalta kaupunkeihin, etsimään työtä  ja opiskelemaan. Osa lähti Ruotsin kaupunkeihin, kun Suomessa ei ollut työtä.
Nykyään jo 70 prosenttia suomalaisista asuu taajamissa. Tyypillinen suomalainen kaupunkimaisema sijaitsee metsän ja kaupungin kohtaamispisteessä, esikaupungissa ja lähiössä, kirjoittaa Kolbe.
Väki muuttaa edelleen taajamiin, ja urbanisoituminen on Suomessa yhä lähes Euroopan nopeinta.
Kolbe itse on toisen polven helsinkiläinen, ja hän asuu pääkaupungin keskustassa.


Televisiossa pyörii Stadi vs. lande -kilpailu, jossa helsinkiläiset ja muut suomalaiset asetetaan vastakkain vitsikkääksi tarkoitetussa tietokilpailussa. Terää vie, että tietämättömyys ei tunnista kilpailijoiden kotiosoitteita.
Kolbekin kirjoittaa pääkaupungin ja muun maan vastakkainasettelusta, joka ei ole vain suomalainen ilmiö. Kaupunkikulttuuri vie tulevaisuuteen, maaseudun tehtävä on olla passiivinen sivustakatsoja.
Jos saisi päättää, Kolbe korostaisi keskusteluissa erojen sijaan maaseudun ja kaupunkien samankaltaisuutta.
Hän kaipaa poliittista liikettä, joka pitäisi maakuntien Suomen elävänä, asuttuna ja virkeänä – ja joka samalla julistaisi, että kansallisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeä kehittää kaupunkeja.

Kolbe poimii yhteisestä Euroopastamme hyviä muistutuksia siitä, miten maailma ja kaupungit muuttuvat. Mikä oikeus meillä nyt elävillä on olettaa, että kaikki pysyy nykyisellään?
Ennen kuin Sofiasta tuli Bulgarian pääkaupunki 1878, se oli pääosin muslimien ja juutalaisten kaupunki. Bukarest taas oli kreikkalainen ennen kuin siitä tehtiin Romanian pääkaupunki 1862. Sarajevossa asui 1800-luvulla yhtä paljon katolilaisia, ortodokseja ja muslimeja. Minskissä on tuntunut vahva juutalaisuuden ja Tallinnassa ja Riiassa saksalaisuuden vaikutus.
Lukijan sydäntäni lämmittää, että itsekin nykyään helsinkiläisessä kunnallispolitiikassa keskustalaisena mukana oleva Laura Kolbe tunnustaa rakastavansa kunnallispolitiikkaa ja -hallintoa. Itselläni on samanlaisia tuntemuksia – sillä varauksella, että rakastaa on ehkä liian voimakas sana, sillä pystyvätkö politiikka ja hallinto rakastamaan takaisin?

Yhtä lailla sykettä nostaa Kolben kuvaus rosoisessa, elämän täyteisessä Berliinissä liikkumisesta. Halikon kirkon kupeessa asuvakin voi ajatella olevansa ein bischen Berliner.

(Kannen kuva: Constantin Grünberg. Helsingin kaupunginmuseo. Kansi: Mika Tuominen.)


30.1.2019

Suomikantria 50 vuotta - tai vähän yli

Artikkeli julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.1.2019




Suonna Kononen: Mystiset metsätyömiehet ja keskikaljacowboyt. Kuvat: Olli Nurmi. Sammakko, 592 sivua.

Vuonna 1968 Suomen Yleisradiossa alkoi soida parikymppisen Jarno Sarjasen laulama Nukkekoti. Kappaleen oli kirjoittanut toinen parikymppinen, Kari Kuuva, joka oli jo tunnettu musiikkimies.
Rajan taakse soittohommiin jo siirtyneet herrat jättivät suomalaiseen kevyeen musiikkiin niin syvät jäljet, että 1968 lasketaan suomalaisen kantrin syntyvuodeksi.
Tällainen tuomio esitetään Mystiset metsätyömiehet ja keskikaljacowboyt -kirjan alussa. Sillä perusteella Suonna Konosen kooltaan raamattuluokan tietoteos on suomalaisen kantrin 50-vuotishistoriikki.
Kononen korostaa, että hän ei ole yksin tulkintansa kanssa. Tukena ovat vahvat juurimusiikkiauktoriteetit ja muusikot, kirjan teossakin Konosta avittaneet Jussi Raittinen ja Arto Pajukallio.
Itse asiassa 50 vuotta sitten ei vielä puhuttu kantrista. Virallinen termi amerikkalaiselle tuontimusiikille oli country & western. Sitä Raittinenkin soitti jo vuonna 1970 aloittaneessa radio-ohjelmassa, jonka nimeksi tosin tuli nopeasti Kantrikotvanen.
Ylellä on edelleen erillinen kantrin erikoisohjelma, Teppo Nättilän Kantritohtori, jossa soi toki muukin juurimusiikki.

Suomessa oli levytetty kantria jo ennen Sarjasta, vaikka sitä ei kantriksi kutsuttukaan. Esimerkiksi Tapio Rautavaara otti Johnny Cashin I walk the linen pienellä fiksauksella omaksi Yölinjalla-sävelmäkseen, Olavi Virta levytti Preerian keltaisen ruusun, ja Harmony Sisters teki tunnetuksi kantrivalssin Kodin kynttilät.
Kantria ja kantrivaikutteita löytyy kevyestä musiikista paljon, ja tanssilavoilla jorataan usein jalan alle käyvän ”maaseutumusiikin” tahdissa.
Yhdysvalloissa kantri on radiokanavien soitetuinta musiikkia. Mystiset metsätyömiehet ja keskikaljacowboyt on tärkeä teos musiikin lajista, joka on samaan aikaan sekä listojen kärjessä että marginaalissa.

Ensimmäinen kultaa myynyt suomalainen kantrilevy oli karjaalaisen Country Expressin esikoinen vuonna 1976. Suomenruotsalainen yhtye esitti englanniksi aidon kuuloista ja hyvin soitettua Amerikan musiikkia.
Toisenlaisesta kulttuuripiiristä nousivat Mika ja Turkka Mali. Forssalaisten veljesten Tyykikylään takaisin myi myös kultaa vuonna 1979. Edellisenä vuonna oli jo ilmestynyt omatekemien kantrilaulujen kokoelma Runkomäen iltamat, jonka nimikappaleelta ei kukaan radion kuuntelija välttynyt 40 vuotta sitten.
Kononen nostaa Malit niin korkealle, että kuvaa Turkkaa pakkohaastateltavaksi.


Suonna Kononen, Arto Pajukallio (vas.), Turkka Mali, Olli Mäki ja Atte Hipp Forssan kaupunginkirjastossa. Kuva: Asko Lehtonen.

Kohtuullinen osa Konosen kirjasta käsittelee Freud, Marx, Engels & Jung -yhtyettä. FMEJ ja sen nokkamies Pekka Myllykoski ansaitsevat kaiken kirjassa saamansa huomion.
Nokkelat  käännökset amerikkalaisesta outlaw-kantrista ja tyylitietoiset omat kappaleet ovat yltäneet radio- ja karaokehiteiksi. Todistusaineistona olkoot Särkynytsydämiset, Mystinen metsätyömies tai En koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa.
Johtuuko kirjailijasta vai lukijasta vai liekö pelkkää kuvitelmaa, mutta jotenkin sivuilla tuntuu leijuvan koko tarinan ajan Pekka Myllykoski -vainaan henki. Aivan kuin kantrin alkuvaiheet olisivat valmistaneet Myllykosken ja hänen yhtyeensä tuloa, ja nyt taas elettäisiin aikaa jälkeen FMEJ:n.
Pekka Myllykosken ohella FMEJ:lle kirjoitti vinon pinon biisejä basistina toiminut, vastikään edesmennyt Mikko Saarela.

Konosen ja valokuvaaja Olli Nurmen kirja perustuu haastatteluihin, jotka ovat täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja joissa kuuluu myös haastattelijan ääni. Mukana on niin vahvasti tunnetta, että lukiessa menee vähän väliä roska silmään.
Suomalaisen kantrin kuoppaisen tien kulkijoita ovat jo mainittujen lisäksi muun muassa Tommy Mansfield (Pekka Nurmi), Tammilehdon veljekset Pekka (siis Topi Sorsakoski) ja Antti, Kapa Ahonen, Juttutuvassa Helsingissä joka viikko kantriklubia pyörittävät Antti Vuorenmaa ja Pauli Halme sekä 1970-luvulla vaikuttanut kainuulainen H Band, jossa lauloi Ulla Tapaninen.
Kononen ansaitsee kiitokset kovatöisestä kokonaisuudesta yleisesti ja lisäksi erikseen siitä, että hän ei suhtaudu kantriin ahdasmielisesti. Ei ole yllättävää, että monenlaista materiaalia levyttäneet J. Karjalainen, Mikko Alatalo ja Tuomari Nurmio ovat mukana. Hienoa on, että kirjassa nousevat ansaitsemaansa arvoon myös Erkki Liikasen Syksyn sävel -kantrikupletit, gospelmuusikko Jouko Mäki-Lohiluoma ja iskelmälaulajat Matti Esko, Tarja Ylitalo ja Kari Tapio.

Suonna Kononen on päivätyönään Karjalaisen kulttuuritoimittaja. Hän on myös Huojuva Lato -yhtyeen nokkamies, kantrimuusikko ja alan vaikuttaja.
Siinä missä tuore tietokirja, voidaan kulttuuriteoksi lukea myös Huojuvan Ladon keväällä 2017 julkaisema levy Takkulan baari, jolla vierailee laulusolisteina tässäkin jutussa mainittuja ystäviä. Levyllä kuullaan myös viimeinen samana keväänä kuolleen Pekka Myllykosken laulutallenne.
Historian lisäksi Kononen käsittelee myös nykyisiä ja tulevaisuuden tekijöitä, joihin hän itsekin kuuluu. Kirjan loppupuolen nimiä ovat muun muassa Iron Country Sistersin Silja, Julia ja Paula Rautamaata. Nurmi kuvasi ja Kononen haastatteli helsinkiläistrion viime kesänä Salossa, Kokkilan Lossirannan keikalla.


23.1.2019

Tänään esittelemme



Tämän asunnon parhaita puolia

ovat ihanat naapurit, aivan ihanat

siivekkäät pedot

kirskuvat iltaisin

ja yöllä taivas

on silmiä täynnä

22.1.2019

Runo

Tammikuu

Tammikuun tehtävä on opettaa
millaista on kuoleman jälkeen
kuvittelen kuolemaa, ajattelen elämää, tässä järjestyksessä
muuten en olisi enää
en olisi historiallinen henkilö
en tasavireinen soitin, tasalämpöinen herraeläin
kymmenen sormea, kymmenen varvasta
vanhan maailman apina
hengin pohjoista, lumessa voi kävellä toisten jäljissä
ja
upota





20.1.2019

Suksi Kiinaan

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.1.2019


Oi nouse, Kiina, nosta korkealle
pääs seppelöimä suurten muistojen.Oi nouse, Kiina, näytit maailmalle,sa että karkoitit orjuuden.
Sivakoitsijoiden etujärjestö sopi Harbinin kaupungin kanssa, että ensi vuonna Finlandia-hiihto hiihdetään Kiinassakin. Potentiaalisia osallistujia Harbinissa riittää, sillä kaupungissa on asukkaita melkein kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa
Tämä on vasta alkua. Myös Finlandia-hymni kiinalaistetaan. Pakinan alussa on ensimmäisen luonnos, jonka pohjana on käytetty Veikko Antero Koskenniemen runoa.
Sitä ei tosin luettu Kiinan vierailulla rouva Jenni Haukiolle. Hän sai kuulla omia runojaan.
Kyllä ihmisoikeuksista keskustellaan Kiinan sisälläkin, esimerkiksi tähän tyyliin:
– Onko teillä vankilassa tilaa?
– Miksi kysytte, herra pääsihteeri, herra presidentti, herra keskussotilaskomission puheenjohtaja?
– Toisin ajattelijoita.
Yhteinen sävel löytyy helposti, sillä Kiinakin on keskustan valtakunta.
Hiihtokilpailujen kylkiäisinä Kiinaan viedään muutakin musiikkia kuin juhlava hymni. Finlandia-hiihdon tunnariksi myytiin Popedan Sukset.
Nopeatempoinen kappale vauhdittaa mukavasti maaliintuloa, eikä Pauli Mustajärven ja Mika Sundqvistin yhteistyönä synnyttämää dadaistista tekstiä tarvitse edes korjata niin kuin Finlandiaa, hieman vain maustaa:
Kuka vei porstuasta porkat?
Voi hapanimelät sorkat.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vieraili tällä viikolla Kiinassa. Kun valtion päämies lähtee reissuun, mukana kulkee aina monenlaista hiihtäjää, tällä kertaa oikein Hiihtoliitosta.
Aina kun Euroopasta tehdään virallisia vierailuja Kiinaan, odotetaan, että kyläilijät haastelevat isäntien kanssa ihmisoikeuksista. Niinistökin sanoi puhuneensa niistä presidentti Xi Jinbingin kanssa.
Salosta ja muualta Suomesta tehdään Kiinaan paljon matkoja kaupanteko mielessä. Mikä tahansa asia on suuressa maassa kirjaimellisesti miljardibisnes, myös hiihto. Hyvillä kalhu-, mäystin- tai lääkelaukkukaupoilla voi tehdä kunnon tilin.
Mutta unohdetaan ihmisoikeudet ja raha ja palataan puhtaan talviurheilun pariin. Suomen kansainvälinen maine on siinä kiinni tiukoin sitein.